IRC-Galleria

Teen itsestäni idiootin monta kertaa päivässä,
tuntuu että joku muukin asuu tässä päässä,


selittäminen oikeesta minästä on turhauttavaa,
kukaa ei usko, enkä ihmettele miks,
ajatukset arkisin voi luokitella turhiks,


en pyydän anteeks jos en oo sun mielest aito,
ihan sama, jotku musta pitää ja ne toiset taas ei,
niin se aina menee, niin se on aina mennyt,


sitä on siis aivan täysin turha enää yhtää jauhaa,
jokainen on aito ihan sillä omalla tavallaan,
kun muut elää nuoruuttaan mie elän haaveillen,


tiedostan et todellisuus vielä iskee lujaa,
ja realiteetti tekee mun haaveista naurettavan kliseen,
mut silti mulla on tuhansia haaveita,
nyt niin vaienneita, muistojen aaveita,


hauraita ja langenneita, ei todellisuuteen mahtuneita,
siihen mahdottomuuteen rakastuneita,
ja tunteita on enemmän kuin pieni tyttö jaksaa kantaa,
ehkä se teitä auttaa mua tajuamaan,


en sitä edes myöntää pelkää,
en väitä olevani ketään muuta ylempänä,
mut oon päivä päivältä elämää lähempänä,

ja mie kirjoitan runoja rakkaudesta.