IRC-Galleria

Kukkuu! Kuopiosa ja hitysen huppelissa, muttei kerrota sitä kellei..

Tjahas. Oon näköjään toistanu itseäni, mutta mitäpä pienistä. Vadelmia tuli sitte poimittua jottai about 8l yhteensä, ei paha saalis.

Niin ja se yksi pieni herrasmies, jonka lempileikki tuntu olevan tätin hakkaaminen ja vääntäminen nenästä ja repiminen hiuksista (piti ihan kiljua, ku oli niiiiiiiiiiiin kivaa), on hurrrrmannut minut täysin! Ihan mahtava tyyppi :) Täti tykkää.

Huomena kello 06.00 liikenteeseen sitten. Ensin Keiteleelle, sieltä kohti Kpo:ta matka käy.

Dodiih, en mie aivan oo toimetonna ollu, reilu 10l mustikoita ja 5,5l vadelmia poimittuna. Nyt James-hommiin ;)

heha, hauskaa kun saa puhelun puol viis yöllä, että ".... on hukassa, voisitko sinä soittaa sille". Ja sittenkun soitin, niin ko. henkilö oli kotonansa nukkumassa. Huoh. Vaikiaksi tekevät elämänsä.

Reilut 10l mustikoita poimittuna, tännää vois niitä vaaraimia käyvä hakemasa. Kohta tuo Veli Ponteva viiä Puttaalle, ko lähtee jääkiekon pelluuseen Kiuruveelle.

Tiiättäkös muuten rakkaat ystäväiseni mikä päivä tänään on? Ja ei, tämä ei tarkoita sitä, että poden alakavaa alzheimeria, enkä muista.

Just huomasin, että mie oon 25,86-vuotias :o Hirveetä. Mihkä se kaikki aika on kulunu? Ihan vastahan mie ajoin ajokortinki. Ei jummarra. :)

Yksin piti vissii tuo mansikkatorttu syyä, kun eivät tykkää liian makiasta. Noh, onnistuu se sekkii ;)

Ee se juokseminen helepottunu tännää olleskaan. Kahta kauhiammin saanu kipittää. Seuraavaks s-marketille, sieltä henkilökunnan tiloihin, sieltä apteekkariin josta matka jatkuu Päivärantaan. Sitten kotia tekemään paperitöitä. Sokkarin porukka oli sitä mieltä, etten saa jäähä lomalle, koska "KÄÄK, Täällä on remontti, et sinä ehi!".

Pää leviää. vittuakos tässä, ku kerkiä tehä muuta, ku juosta pää kolomantena jalakana ees taas ja sitten kuulee valitusta, ettäkun en tee mitään. VOI HELEVETIN PERKELE sanon minä. Ja sitten vielä tuo vitun työpuhelin kuvittelee omiansa. Hitto. Heitän seinään koko kapistuksen ja sanon työsopimuksen irti ja rupian ryyppäämään. Eikö kuulostaski hyvältä?

Oikiastihhan tietysti vain hymyilen kiltisti ja sanon, että "kyllä, mie teen ympärivuorokautisesti töitä ja vähän vielä lissääki. Saisinks mää mahrollisesti uuten puhe-elimen? kiiitti!"

mmm.. Semmosta se elämä on. Välillä ei tiiä pitäskö itkiä vai nauraa, mutta kuitenkin viksumpaa on aina valita tuo jälkimmäinen vaihtoehto. Muttah niin. En tiiä.