IRC-Galleria

Valitse 10 ihmistä, joille haluaisit sanoa jotain, muttet tule koskaan sanomaan. Älä kuitenkaan paljasta näitä henkilöitä. Ja kun en löydä juuri montaakaan niin kirjoitan vain niin monta kuin tulee.

1. Olet minulle rakkainta maailmassa ja tiedät sen, jaamme kanssasi vielä paljon yhdessä ja yhteistä, mm. Olvin.

2. Olit lähes alusta asti se kaikkein paskin mahdollinen, kun et kuullut suustani mitä tahdoit, heitit pihalle. Kun olin rehellisesti eri mieltä suutuit ja heti jos haukuin jotain näyttelijää, LÄIMÄSIT! Toit silti jotain hyvääkin, tapasin nykyisen kihlattuni.

3. Olit tukeni sairaalassa (2007), johon en juuri tahtonut sopeutua. En kuulunut joukkoon. Jaoit siellä huoneen, jossa jouduin asumaan myös yksin, kun pääsit pois. Muistan myös puheenaiheemme, joista molemmat tykkäsimme, joille nauroimme: "lämpölaajeneminen".

Olit ainut joka muisti minua, lähes päivittäin. Olit ainut, jota jaksoin kuunnella ja jonka auttaminen/tukeminen/suojeleminen/opastaminen tuntui elämän tehtävältä ja vielä pidin sen tehtävän täyttämisestä.

Olit ainut joka haki minusta turvaa ja sai sitä (ja saa edelleen kaikesta huolimatta). Jota en hyljännyt tai paennut, vaan pystyin kohtaamaan minkälaisena ja missä kunnossa tahansa.

Olit ainut jonka laskin minun ja aiemman suhteeni väliin (se vitun niljake), tilanteessa, joka myös satutti. En kestänyt nähdä toista hänen lähellään, tuntui niin väärältä.

Olit ainut, jonka halusin lähelleni aika ajoin, jota suostuin jopa hakemaan 52 km päästä, jotta se onnistuisi. Jolle suostuin antamaan itsestäni kaiken ja ottamaan siipieni suojaan, mikäli tilanne vaati.

Olit mukana, kun annoin itsestäni enemmän nykyisessä porukassa. Joimme ja riehuimme, luulin, että meidän piti tehdä se yhdessä, kuten PYYSIN sinua hakemaan lähtiessäni. Muistatko miten lähdit mieluummin vähän jokaisen matkaan? Muistatko miten jätit minut toisarvoiseksi, jokaisen muun rinnalla? Muistatko miten petit yhteisen ystävämme, joka muuten tukee ja auttaa sinua varmaan edelleenkin niin mielellään? Muistatko syyn jonka varjolla sinut halusimme Kotkaan?
Muistatko sen lauantai yön, jona minulle soitettiin, että kaikki muut halusivat sinut pois luotaan? Muistatko kuka sinut sitten oikeasti, loppu peleissä edes välitti hakea KAIKESTA huolimatta, vaikka onnistuit ihmeen hyvin SATUTTAMAAN ja LOUKKAAMAAN!??

Olit ainut joka PYYSI minulta palvelusta (2009), minun piti saapua tiettynä päivänä ja tehdä mitä toivoit. Teinkin sen, koska vakuuttelit minulle muutaman päivän ajan, että se olisi okei ja myös halusit sitä.
Tuo päivähän meni ketuiksi, kuten ennustin ja kaduin alusta alkaen, että ylipäänsä lähdin mukaan. En halunnut mitään seuraamuksia, mutta liha on heikkoa. En ikinä edes välittänyt kyseisestä henkilöstä, koin alusta asti leikkineeni kys. ihmisen kustannuksella.
Tiedän tehneeni tyhmän ratkaisun kun suostuin pyyntöösi, mutta muistatko miksi ITSE PYYSIT? mitä ITSE TEIT, jotta päädyit tällaiseen "palkintoon" kys. ihmiselle? Muistatko mitä teit siinä sivussa myös minulle?


Muistan yhä puhelun, jossa ilmoitit, että yllä mainittu, MOLEMMINPUOLINEN virhe vaikuttaa edelleen, etkä pysty olemaan kuten ennen. Sanoit näin, koska kys. henkilö käytti sinua ja palkintoasi hyväkseen, mitä inhosin, minkä vuoksi en osannut antaa hänelle arvoa vaan kylmästi leikin sen kustannuksella. Se oli maksettu huora minulle, maksoin bensat ja ruuat... En saanut irti oikeastaan mitään, muuta kuin lelun.

Muistatko minkälaisen julkaisun iskit päiväkirjaasi, minua ja tuota virheessä mukana ollutta ihmistä koskien? Loukkaannuin siitä vähintäänkin yhtä syvästi kuin tämä toinen osapuoli. Tulistuin niin, että olisin voinut vaikka tirvaista sinuun järkeä. Tiedän miltä tempaukseni tuntui ja tiedän että se sattui, minkä vuoksi sen merkinnän oletettavasti kirjoitit. Olin tyytyväinen ja pikku hiljaa taas sulatin asian, kun poistit sen.

Aikaa kului taas ja uskalsit jälleen soitella, minun on ollut hankala kohdata kasvotusten, koska muistan liian hyvin, miten helppoa se sinulle oli tulla ja juoda ja kulkea toisten laskuun ja hyljätä meidät kaksi, jotka oikeasti haluamme sinut nähdä ja tuntea.
Muistan myös sen uuden vuoden (2010), josta jäi hyvä mieli. Olit kerrankin se mitä muistin. Olit tilanteessa meidän molempien kanssa, et juossut koko aikaa muualla. Pidin siitä, että huomioit meidät molemmat, KERRANKIN. Mehän sinut aina toivoimme paikalle.

Kaipaan sitä, kun soittelimme pitkiä puheluita ja kuuntelimme puolin ja toisin. Koin olevani jotain, kun minua kuunneltiin. Koin aina tekeväni omaa juttuani, kun olen opettanut sinua. Ja toisinaan, jopa hymyillyt, kun olen myöhemmin nähnyt/kuullut että käytät niitä oppeja, joita jaoin joskus. On kuitenkin melko miellyttävää nähdä, että joku toinen antaa niin paljon arvoa sille, että olen ollut läsnä tarvittaessa. Tiesitkö, että kuitenkin jokainen lähelläni tietää, että en ole sinua hylkäämässä vaan minulla on yhä se jonkinlainen "sisko".

Kirjoitin tämän, kun luin omasi. Tunnistan itseni tietystä sanasta: "sisko". Tiedän tehneeni väärin, kadun joitakin tekojani, mutta uskoisin, että silti en ole yksin se, joka on tehnyt väärin ja jonka vuoksi nykyinen tilanteemme on mitä on. Tiedät että välitän edelleen ja tiedät mitä tunnen ja mistä olen aikanaan loukkaantunut. Tiedät sisimmässäsi, mitkä asiat minua ovat muuttaneet.

Näen itse olevani etäinen, katson sinua eri suunnalta. Ollaan samalla tasolla, mutta eivan eri päädyissä tätä elämän pitkää käytävää. Molemmilla on samat tuntemukset. Pahaa siis enimmäkseen, pettymyksiä ihmisten suhteen jne. Emme osaa luottaa, mutta kun luotamme, toivomme, että tukeudumme oikeaan ihmiseen.

Tunnen sinut, olet oma pienoismallini, kuljet presis samaa tietä ja käyt presis samanlaiset tilanteet, eri henkilöiden ympäröimänä. Olet siksi tärkeä, sieluni sisko, mikä pitää meidät varmaan yhä edelleen tiiviisti yhdessä, ainakin henkisesti.

4. Olet arvokas itsenäsi, mutta oppisit vain sen, ettet voi omistaa. Haluan olla ystävsi, mutten tyttöystäväsi. Haluan myös kuunnella, kun tarvitset ja olla paikalla, kun tarvitset. En ole tahallani ottanut etäisyyttä sinuun, mutta toivon, että tiedät syyt itsekin.