IRC-Galleria

Hassua...

miten voi yks kaks iskeä hirveä ikävä kohdistuen aikaan, jolloin
oli odotettavissa että poliisit ovat oven takana tai istuvat jopa
keittiössä kun menee alakertaan ja käskevät lähteä mukaan.
Tai sitä kun korttelin vanhukset ja aikuiset jaksoivat olla
valittamassa joka asiasta tai kun kaikkea oltiin kieltämässä.

Sitä aikaa jolloin tuppasi viihtymään paikoissa joissa ei saisi tai
olemaan väärässä paikassa väärään aikaan sen todellisessa
merkityksessä tai sitä että epäiltiin ja syytettiin kaikesta, jopa
rakennusten polttamisesta ja väkivaltaisesta käytöksestä.

Tai sitä hetkeä kun kuva/nimi komeilee Kymärin etusivulla tai
keskiaukeamalla ison jutun kera ja juttu kertonee tietenkin siitä
typerimmästä toiminnasta edellisenä päivänä tai aikoja sitten
tapahtuneesta ja kuvassa komeilee silloiset "aikaan saannokset".
Ja kuinka tutut kyselivät "ethän se vaan ollu sinä".

XD unohtaakohan sitä jännityksen ja kiinnijäämisen pelon
sekaista tunnetta ja "seikkailemista" koskaan, voisin melko
varmasti sanoa että ne siinä porukassa olleista, jotka jäivät
kiinni ja saivat varoituksia, sakkoja ja kotiarestia eivät ihan heti
unohda. Tai no... minen ainakaan. :'D

Harmi, että tuli muututtua niin paljon ettei kyseisissä paikossa oo
tullu enää käytyä tai vanhoja jäyniä tullu toistettua. En kyllä koskaan
oo mielestäni kuitenkaan ollu mikään "kovis" tai "pienois terroristi",
sen tunnustan, että aina on kuitenkin kiinnijäämisen pelko, vaara ja
kaikki mikä on kiellettyä. Siksi suurin osa kaikesta on tehtykkin.

Siitä kertonee muutamakin arpi ja epämääräinen merkintä, varmaan
on jotkin lehtileikkeetkin tallessa. Sen muistan, että koulusta ala-asteella
saadut kirjeet vanhemmille, tyyliin "Ann-Mari on tehnyt..." tai "Ann-Mari
ei ole...", on poltettu vanhojen koulukirjojen ja päiväkirjan tapaan ihan
vain huvin vuoksi.

Minnehän kaikkialle silloinen porukka on kadonnu. Se on tosin tiedossa, että
yks ei oo enää elävien kirjoissa, muutama muuttamu toisaalle ja osa kadonnu
muuten vaan maisemista. Toisia ei näe enää missään, eikä olla pahemmin
tekemisissä. Enää ei ole mahdollista samalla kokoon panolla lähtä hillumaan.

Sääli... Mitään en kuitenkaan mitään edellisistä kadu rangaistukset oli ihan
siedettäviä ja ymmärrettäviä. Se on aivan varmaa myös, että tylsää hetkeä
mulla ei kakarana tainnu olla ja palautteen mukaan mun seurassa ei vieläkää
oo ollu hetkeäkään tylsää. Mutta minkäs teet kun toiset seurusteli tai leikkivät
muualla etkä kelvannu mukaan ja sitten riideltiin ja piti päästä purkamaan
kiukkua jotenkin.

Kyllä sitä välillä oli itekin kotiarestissakin sun muuta, mutta ei siitä koskaan mitään
apua ollu. Tekemistä ja toimintaa riitti aina, niin pitkälle että ikää tuli enemmän ja alko
kiinnostua muustakin ja velvollisuudet kasaantu. Ei kyllä olis multa ihme vaikka
jokus palaisin vanhaan ja kokeilisin jotain uudestaan. Se oli pelkästään hauskaa.