IRC-Galleria

Rakas (ja välillä vähän vähemmän rakkaampi) bestikseni majoittui kotiini perjantai-lauantai yöksi. Perjantai sujui hyvin, mutta kun päivä muuttuin yöksi, luultavasti jonkin sortin demonit valtasivat meidät. Se varmaan johtui yksinkertasesti siitä, että isosisko näytti kamalan videoklipin meille, missä Nalle Puh palvoo Saatanaa, ja eihän me nuoret neidot oltu siihen vielä valmiita. Ei todellakaan. No, jokainen varmaan tietää, että mitä pidemmälle yö jatkuu, sitä vajaampaa meno on. Illalla katottiin tv:stä pitkästä aikaa Raw (showpainia), ja sitten väsytti. Tai.. "väsytti", mä ainaskin luulin että mua väsytti. Käytiin nukkuun ja sammutin valon, mutta kerroin bestikselleni että vaikka valon sammutankin, se ei merkitse mitään (tarkoitin että voidaan silti jutella). No, me juteltiin ja kello kävi. Jutut alko mennä yli sallitun rajan (mun rajani) ja pelkäsin että naurettiin niin kovaa, että herätettäis koko talo. Jutut ylioppilaskirjotuksista käänty alapään karvotukseen. Ja mun bestis analysoi (käytän sivistys-sanoja, ja en tiedä niitten merkitystä, mutta ei väliä) mun ja yhden tyypin välejä näin: " Te rakastatte vääriä paineita". Sehän on selvää.
Moneen otteeseen käskin bestistäni olemaan hiljaa ja alkamaan nukkumaan. Mutta ei.
Kello oli yli kolmen kun bestikseni hiljeni, hänen hengityksensä kävi raskaaksi, hän nukkui. Taisin itsekin nukahtaa hetkeksi,mutta heräsin epäselviin sanoihin :" en mä tiiä" . Jonka jälkeen sanat sanonut bestikseni alkoi pitämään perin merkityksellistä ääntä. Se ei ollut aivan kuorsaamista, mutta jonkin tyyppistä .. en tiedä mitä. Sen hengitystiet oli tukossa.
Ääni oli häiritsevä, ja huoneessa helvetin kuuma. Pyörin sängyssäni ja ajattelin :" okei, en saa unta, ei se mitään, kohta on aamu." Bestikseni äänteli. Sänkyni oli kamala. Huoneessa kuuma.
Tahdoin ottaa sängystäni toisen patjoista pois, se oli koe-mielessä laitettu, koska oma patjani oli kova, oikean patjan päälle, ja olin korkealla (n.20 cm normaalista korkeemmalla, se on kamalaa se). Mutta en halunnut herättää pientä porsastani, joka äänteli lattialla. Kestin sitä tuskaa, ja viimeinen kellon aika minkä muistan , oli 3.35 . Normaalisti menen nukkumaan ennen kahtatoista, joten tämä oli mullistavaa aivoilleni. Aamulla heräsin puoli yhentoista aikoihin, nukuin siis 7 tuntia, ja kasvava lapsi tarvii 10 h unta.. Hmm.. ei toimi.
Päivällä kärsin väsymyksestä ja päänsärystä. Bestikseni lähti kotiinsa, ja kärsimykseni jatkui.
Tahdoin vaan nukkumaan. Syystä tai toisesta en mennyt. Tyhmä kun olen.
Huomenna alkaa koulu, ja mulla ei oo mitään hajua kuinka herään. Ainoo keino on varmaan pistää kamala joskus Pollux-hevoskerhosta saamani "hirnuva" herätyskello soimaa vaatekaappiini. Ah, se ääni on niin ihana. Liian mekaaninen ja lehmähtävä ollakseen hevosen hirnuntaa. Ja koska se menee vaatekaappiini, joudun nuosemaan ylös, että saan sen pois päältä. No, nähtäväks jää.

-Sanna