IRC-Galleria

Sunnuntaina koin uuden fiiliksen, se meni kutakuinkin näin:

---

.
Tein läksyjä isosiskoni avustuksella, ja yhteen väliin hän kysyi: "Tiesikkö muuten että se Crashdietin laulaja on kuollu?" Mä pysähdyin.
Ei Crashdiet ollu mulle mitenkään läheinen bändi, en oo ikinä ees tietosesti kuullu sen musiikkia, olin just tavallaan "löytäny" sen bändin.
No, läksyjen tekeminen oli vieläkin vaikeempaa. Oli ihan ei-mitään fiilis. Aivan kapush.
Sanoinkuvaamattoman

---

.
Ja vaikka siis bändi ei läheinen ollut, myöhemmin illalla itkin muutaman kyyneleen.

Nääkin kyyneleet on sulle, Dave.


~Lepää rauhassa Dave Lepard~

Rakas (ja välillä vähän vähemmän rakkaampi) bestikseni majoittui kotiini perjantai-lauantai yöksi. Perjantai sujui hyvin, mutta kun päivä muuttuin yöksi, luultavasti jonkin sortin demonit valtasivat meidät. Se varmaan johtui yksinkertasesti siitä, että isosisko näytti kamalan videoklipin meille, missä Nalle Puh palvoo Saatanaa, ja eihän me nuoret neidot oltu siihen vielä valmiita. Ei todellakaan. No, jokainen varmaan tietää, että mitä pidemmälle yö jatkuu, sitä vajaampaa meno on. Illalla katottiin tv:stä pitkästä aikaa Raw (showpainia), ja sitten väsytti. Tai.. "väsytti", mä ainaskin luulin että mua väsytti. Käytiin nukkuun ja sammutin valon, mutta kerroin bestikselleni että vaikka valon sammutankin, se ei merkitse mitään (tarkoitin että voidaan silti jutella). No, me juteltiin ja kello kävi. Jutut alko mennä yli sallitun rajan (mun rajani) ja pelkäsin että naurettiin niin kovaa, että herätettäis koko talo. Jutut ylioppilaskirjotuksista käänty alapään karvotukseen. Ja mun bestis analysoi (käytän sivistys-sanoja, ja en tiedä niitten merkitystä, mutta ei väliä) mun ja yhden tyypin välejä näin: " Te rakastatte vääriä paineita". Sehän on selvää.
Moneen otteeseen käskin bestistäni olemaan hiljaa ja alkamaan nukkumaan. Mutta ei.
Kello oli yli kolmen kun bestikseni hiljeni, hänen hengityksensä kävi raskaaksi, hän nukkui. Taisin itsekin nukahtaa hetkeksi,mutta heräsin epäselviin sanoihin :" en mä tiiä" . Jonka jälkeen sanat sanonut bestikseni alkoi pitämään perin merkityksellistä ääntä. Se ei ollut aivan kuorsaamista, mutta jonkin tyyppistä .. en tiedä mitä. Sen hengitystiet oli tukossa.
Ääni oli häiritsevä, ja huoneessa helvetin kuuma. Pyörin sängyssäni ja ajattelin :" okei, en saa unta, ei se mitään, kohta on aamu." Bestikseni äänteli. Sänkyni oli kamala. Huoneessa kuuma.
Tahdoin ottaa sängystäni toisen patjoista pois, se oli koe-mielessä laitettu, koska oma patjani oli kova, oikean patjan päälle, ja olin korkealla (n.20 cm normaalista korkeemmalla, se on kamalaa se). Mutta en halunnut herättää pientä porsastani, joka äänteli lattialla. Kestin sitä tuskaa, ja viimeinen kellon aika minkä muistan , oli 3.35 . Normaalisti menen nukkumaan ennen kahtatoista, joten tämä oli mullistavaa aivoilleni. Aamulla heräsin puoli yhentoista aikoihin, nukuin siis 7 tuntia, ja kasvava lapsi tarvii 10 h unta.. Hmm.. ei toimi.
Päivällä kärsin väsymyksestä ja päänsärystä. Bestikseni lähti kotiinsa, ja kärsimykseni jatkui.
Tahdoin vaan nukkumaan. Syystä tai toisesta en mennyt. Tyhmä kun olen.
Huomenna alkaa koulu, ja mulla ei oo mitään hajua kuinka herään. Ainoo keino on varmaan pistää kamala joskus Pollux-hevoskerhosta saamani "hirnuva" herätyskello soimaa vaatekaappiini. Ah, se ääni on niin ihana. Liian mekaaninen ja lehmähtävä ollakseen hevosen hirnuntaa. Ja koska se menee vaatekaappiini, joudun nuosemaan ylös, että saan sen pois päältä. No, nähtäväks jää.

-Sanna

Täytyy testata tätä krhm.. upeaa "uutta" toimintoo. Ja että kaikki varmasti tietää kaiken mun elämästä nii täytyy kirjottaa. Okei, eli siis.
Rakas päiväkirja, olen aivan korviani myöten rakastutut meitin luokan Heikkiin. Ketut. Kaikki pikkutyttyöjen päiväkirjat alkaa noin, joten tänkin kuuluu, vaikka se ei totta ookkaan (ja meitin luokalla ei oo Heikkiä.. sivuseikka) No, so what. Ja koska (opin tän isosiskoltani;) elävät kalat ui vastavirtaan, niin tää ei alakkaan noin.
Tää vuosi on alkanut hyvin, nukkumalla sen alotin. Mulla pimahti päässä tossa vähän aikaa sitten ja päätin että en juhli uutta vuotta lainkaan. Aion vaan nukkua vuoden vaihteen yli. Mulle riittää kunhan selviän huomiseen. Nii that´s it. Eikä vuoden vaihtumisessa oo ees mitään hienoo. Jotkut friikit räjäyttelee rahojaan taivaan tuuliin ja vetää viinaa, jatkoille ambulanssilla korjauttaan räjähtänyttä silmää. Niinkö vuoden vaihtumista juhlitaan? Joo moro vaan kaikille. Myönnän, raketit on hienoja, mutta se hienous kestää hetken. On jotain paljon pitkäaikasempaakin, kestävämpää, johon ei tarvi tuhlata kymmeniä, jopa satoja euroja.
Jokatapauksessa, nyt eletään vuotta 2006. Uuden vuoden lupausta en tee, koska se ei kumminkaan pitäis. On paljon juttuja mitä pitäis tehä, ja muuttua paremmaks, mut ei. Ei onnistu. Tänä vuonna kuitenkin yritän jotain, ehkä lahjottaa rahaa hyväntekeväisyyteen (mun pankkitililleni). Tai ehkä vaan yksinkertasesti otan kaiken irti elämästä, koska niinkuin 26.12.2004 tapahtumien johdosta tajusin sen, ikinä ei voi tietää milloin oma loppu tulee. Onhan mulla jo suunnitelmiakin tälle vuodelle, The Darknessin keikalle olis kiva mennä, ja meen sinne vaikka puoliruumista haudassa, liputkin jo on. Mutta yhtä tapahtumaa odotan kaikkein eniten: Ämyrockia, jossa esiintyy KING OF THE WORLD: KARI PEITSAMO.Mun pelastava enkelini. Ja niin ikävää kuin se onkin, se saattaa olla viimeinen kerta kun hänen shownsa pääsen näkemään. Se paukapää ajatteli lopettaa musisoinnin jo tänä keväänä, mutta onneksi ei niin päässyt tekemään. Fantastista päästä taas pitkästä aikaa ukkelin, joka saa mut ekstaasiin, keikalle. Ihan suhteellisen coolia.
Ja jos joku hullu murhaaja lukee tätä ja aikoo tulla tappaan mut nyt kun tietää minne mä oon menossa niin tiedoks vaan: vaikka mä murhaajia pelkäänkin, niin mä murhaan samalla mitalla takasin... ehkä vaan vähän kovempaa. Samat sanat kaiken maailman raiskaajille (vaikka ei kukaan tämmöstä ... :x raiskaiskaan, mutta sekin on sivuseikka) : jos joku raiskaa mut, nii haista vittu, mä raiskaan takasin.


"..Kaipaan sua takaisin, oot kaikki minkä omistin, nyt ilman sua jäljelle jää vain pelle show. Kaupungille meen, pelle show, mitä siellä teen, pelle show,kun en enää usko ihmiseen, rakkauteen ikuiseen ,puolesta tää mun päättäkää jo pelle show. Pellen rooli kun on tänään osa mua;mä itken, kun toiset nauraa saa. Selaan kirjaa historian, koitan löytää punaisen langan elämästä tästä vaan joka sain mut nauramaan, ennen kuin tajusin; oon tähti pelle shown, ennen kuin tajusin; oon tähti pelle shown.. "
Näihin Kari Peitsamon Pelle show-laulun sanoihin ( ei ihan kyllä koko sanat..)on hyvä lopettaa. Hyvää juhannusta.

-Sanna