IRC-Galleria

Jos elämäni olisi televisiosarja sen nimi olisi "Murphyn Lailla" eikä sitä katsoisi kukaan. Se ei olisi kovinkaan hohdokas, ei HBO:n laatudraamaa. Vain jonkun yksinäisen tekotaiteellisen mulkun käsikameralla kuvaamaa vittusaatanaa. Hyvin turhauttavaa katsottavaa jonka rinnalla jopa Hercules New Yorkissa olisi laatuleffa. Pääosassa ei olisi nimekkäitä näyttelijöitä, pikemminkin niitä jotka teatterikouluihin haettaessa reputtavat koska ovat liian humalassa koe-esiintymiseen. Noloa introa säestäisi erään Alavutelaisen rytmiryhmittymän biisi "Tunarin Tunnari".

Mutta eikö sitä nyt jotain hyvääkin voisi ko. sarjassa tapahtua? Toki, mutta niitä tuskin saisi parhaaseen katseluaikaan näyttää. Maassa kun tuntuisi olevan vallallaan jonkunlainen hullu sensuuri-into joka karsii nyt jo jopa oluen mainontaa. Ja onhan se järkevää, eiväthän ne alkoholistit sitä kaljaa kaupasta löydä mikäli eivät ensin televisiosta näe janoa herättävää spottia josta sitten saadaan kimmoke kauppaan lähdölle. No, tässäpä olisi kukkahattutädeille leikeltävää. Tosin veikkaan, että sakset kävisivät juuri sen mielenkiintoisen kymmenyksen kohdalla, ja lopusta turhasta paskasta kasattaisiin jonkunlainen tosi-tv ohjelma jossa Juha poika kiroilee, käy töissä, suihkussa ja paskalla. Ja taas olisi sen verran antoisaa, että oksat pois.

Joten ehkäpä tämäkin asia on parempi jälleen kerran jättää idean tasolle. Kuten jo tuli selväksi, ei sitä kuitenkaan kukaan katsoisi. Ja jos joku onneton kykenisi siihenkin koukkuun jäämään olisi apua haettava hieman kauempaa kuin kaukosäätimestä. Näin tänään. Takaisin sohvalle kypsymään, ei valmis vielä.