IRC-Galleria

Olinpa tuossa sitten iltasella kaverin kanssa messenger keskustelussa ja aikani nillitettyä elämän vääryyksistä, roskapostista, kakaroista netissä, ihmisten kusipäisyydestä ja omasta ylivertaisuudestani huomasin, että taitaa olla niitä päiviä kun ei voi kun valittaa. Ehkä se sitten purkautuu se päivän aikana kokema turhautuminen iltasella koneen ääressä. Mene ja tiedä. Onko siinäkään nyt sitten laitaa keuhkota ystävälle kun sähköposti tulvii viagra tarjouksia eikä elämän pilvitaivas juuri rakoile. Tokkopa se sen vika on. Vaan eihän sitä voi varmaksi tietää.

Eipä ole tullut merkille pantua, että olisiko tällaisia päiviä useamminkin, joskus on toki tullut huomattua, että on pakko avautua jostain aiheesta mahdollisimman paljon ja nopeasti. Ehkä tämä menee samaan kategoriaan. Niin tai näin, lopputulos on sama kuin kunnon sodassa, tilanne ei juuri kohene ja sivulliset saavat kärsiä. Ehkä tämän päivän jaksaa kahlata loppuun asti siinä toivossa, että jos vaikka näkisi märkiä unia. Tai ehkä olisi parempi, että näkisi oikein kunnon painajaista, ei vituttaisi aamuyöstä niin pahasti kun kello pärähtää korvan juuressa soimaan. Vannomatta toki paras, pyhä tarkoitukseni on huomenesta eteenpäin kiskaista viikonlopun yli kestävät koomat, että maanantaita vasten yölle on painajaiset taattu. Josko vanha tuttavani Dagoth -sammakkojumala ensimmäisestä Conan leffasta tahtoisi revanssia, moinen ottelu kun on jäänyt mieleeni ehkä vaikuttavimpana liskounena krapuloideni historiassa.

Tältä erää voisin taas lopettaa tämän vitunmoisen ulinan ja ainaisen kitinän ja siirtyä sohvalle katselemaan vaikka television tarjontaa. Se kun on tunnetusti niin hyvää. Eikö sitä saatanan Housen kakkoskautta saada millään ilveellä käyntiin ja missä ne uudet Ketoset & Myllyrinteet viipyy? Joku helvetin Studio Impossible kyllä uusitaan.


...


Helevetti.