IRC-Galleria

etkö ole ikinä kokenut kohtalon alitajuntaista johdatusta?
palaa taaksepäin niin ymmärrät...
niin minulle kävi...
satuin tuossa youtubes katselemaan yhtä mielenkiintoista, jonkun fanin tekemää videoo j.darlingista... ja siinä oli tuttua musaa; se oli kwania... sitä minäkin kuuntelin pari vuotta takaperin tosi paljon... ja arvostan bändiä edelleen... varsinkin the die is cast-levy on täydellinen paketti omalaatuista, täysin mahdotonta luokiteltavaksi olevaa musaa!!! ja siinä sitten se yksi biisi.... tää on se maagisin juttu... lyrics of poison... feat JYRKI69!!! voi että... vitut mä silloin tiesin kuka vittu on jyrki69, mutta mietin aina että onpas mahtava ääni, tosi matala, spooky, erittäin charmikas.... ja näinä aikoina satuin näkemään jussi69:n telkkarissa ja nauroin sen äijän ihmeelliselle fledalle... nimi the 69 eyes oli minulle täysin tuntematon, hepreaa... enkä asiaa sen koommin ajatellut... sitten sain sen ensimmäisen kosketuksen rokkiin; ei mikään klassikko 80-luvulta, mutta minä en tätä häpeä, tämä on kohtalo, tämä on se minun tarinani; mutta se oli green dayn american idiot... vaikken sitä bändiä enää kuuntelekaan, niin todella arvostan niitä bändin poikia, koska ilman sitä levyä mä tuskin olisin ikinä kokenut kutsumusta KUNNON rokkiin!!! KIITOS heille!
sitten kävin tämä kohtalon johdatus... eikä siinä ole mitään järkeä... rakas serkkuni oli täällä meillä käymässä, ja kävimme kaupungilla shoppailemassa ja ajauduimme levykauppaan... ja sitten minä sain jostain helvetistä päähäni että osatn 69 eyesin devils-albumin... mitä vittua??!! siis otin vain sen levyn kouraani, katsoin sitä pelottavaa kansikuvaa, paholaisjyrkiä, silmiin ja sanoin serkulleni:
-perkele, täähän vois sopia mulle!
ja mistä mä sain sellaisen ihme ajatuksen päähäni??!!! IKINÄ EN OLLU KUULLUT KOKO BÄNDISTÄ, ENKÄ VARSINKAAN NIIDEN MUSIIKISTA!!
sit satuin katsomaan takakantta ja naurahdin että:
-hei tää hassu hiushemmo(jussi) on kans täs bändis! pakkohan tää on ostaa...
sit vaan kassalle...
ja kotona odottaa yllätys...
pistetään devils soimaan... ÄÄÄÄÄÄÄ
-täähän on aika pelottavaa!!! ööö... erehtyikö mun musa-aisti? erehtyikö kohtalo?
sit sister of charity lähtee soimaan... oh shit, kauheaa... helvetin kirkon kellot soivat... äitee ei kyl tykkää, ajattelin... ja oona sanoo, et aika synkkää musaa... tosi synkkää...
sit kuuntelin toisen kerran, se kuulosti jo musiikilta, ja kolmannella kuuntelukerralla pystyin jo erottamaan biisit toisistaan, ja parin viikon kokeilujakson jälkeen muistan jo nauttineeni siitä sisäisen pikkupaholaisen heräämisestä sisälläni, muistan august moon biisin, se oli karmiva, todella pelottava! paholaismusaa, kuten levyn nimikin jo ennusti... muistan kuinka se magia virtasi suoniini, muistan kuinka se goottihenkinen melankolisuus valtasi sydämeni, muistan kuinka pimeän tullen silmäni muuttuivat punaisiksi ja nauroin helvetillistä, pahaenteistä naurua, samanlaista kuin jyrki... en pysty erottelemaan biisejä paremmuusjärjestykseen, minulle se levy oli täydellinen musakokemus, goottirokkia parhaimmillaan! ja joka kerta viimeisen biisin loppuessa jäin vain janoamaan lisää sitä, se oli minulle sielun ravintoa, oli pakko saada lisää... oli pakko saada enemmän... ja janoan sitä edelleen...
muistan kuinka minusta viimein kuoriutui se, mikä minusta pitikin tulla; minusta tuli vampyyri... liityin tähän veljeskuntaan; hellsingin vampyyreihin... se oli kutsumukseni... ja sille tielle jäin...
soitin devilsiä yhä uudestaan ja uudestaan... joka kerta se tuntui vain enemmän omalta jutultani, joka kerta se otti minua enemmän valtaansa... joka kerta otin sen henkilökohtaisemmin ja joka kerta ymmärsin yhä enemmän tämän musiikin merkitystä... joka kerta se kasvoi vain suuremmaksi, sen merkitys elämässäni kasvoi... se oli oikeaa kohtalon johdatusta, se oli kutsumus... ei sellaista henkistä, sisäistä kokemusta voi kokea ilman, että joku korkeampi voima olisi siihen vaikuttanut... en tiedä mikä tai kuka sen minulle teki, mutta se muutti elämäni täysin... sitten pikkuhiljaa sekosin... myönnän että sekosin.... siitä tuli minulle niin tärkeä, siitä tuli elämän tarkoitus, suola ja sisältö.
ja yhtään en kadu, että annoin sen viedä mennessään... haluan vain kiittää näitä jumalia, jotka tekivät minusta minut; kiitos jyrki, kiitos jussi, kiitos pasi, kiitos arto, kiitos timo! minä olen osa teitä, te olette osa minua, te annoitte minulle sielun ja elämän! kiitos teille!

ja ihan sama jos joku tämä luettuaan pitää minua hulluna, sillä tämä on minulle se sydämen asia, kerroin vain sen tarinan, jonka koin sydämessäni näiden vampyyrien ansiosta, kohtalon johdattamana... en minä vaadikaan ymmärrystä, riittää että itse ymmärrän tämän...
sitäpaitsi, jos olen mielestäsi hullu, voin vain sanoa, että itse olet hidas tai tyhmä, jos et ole sitä yhtään aikaisemmin tajunnut!!! xD HAAHHAHHHAHHHHAAHH
tai ainakaan.... sinä et silloin tunne minua....