Minä olen ponitäti. Tallin kaviokaskaartista valtaosa lasketaan kategoriaan: poni. Käsittämätöntä! Miten minusta tuli ponitäti? Siinä kysymystä kerrakseen... Tulikohan se alitajunnasta? Pitää vain toivoa, että lapsikatras kiinnostuu tästä hullun miehen (naisen) harrastuksesta ja kiipii heppakyydille. "Tykkejä" on tupa täynnä.
Ponilla on kyllä mukava ratsastaa ja hyvä ratsu on hyvä, on se sitten ponikokoa tahi ei. Poneja on mukava kasvattaa, toki nekin rahaa syö, mutta josko uskallan väittää että pikkuisen vähemmän (syöhän ponitamma het vähemmän kuin hevostamma) kuin hevosvarsojen kasvatus. Onni on oma jalostusori! (tietyin reunaehdoin)
Onni on myös hyvä hevonen. Tosin hyvän hevosen "makuun" päästyään on omat kriteerit aika korkealla. Monta pikkunäppärää ja "ihan kivaa" hevosta on tullut vastaan, vaan siinäpä se sitten olikin. "Ihan kiva" ei ole enää riittävä. Pitää olla enemmän liikettä, kuin tämä ponitäti pystyy edes istumaan ja pitää olla enemmän skouppia, kuin tämä ponitäti koskaan uskaltaa hypätä. ;) Pitää vaan olla. Hölmöä!
Pitäiskö olla siis VAIN ponitäti? ...näää, kyllä haaveita on oltava ja todellinen onni on oma Ressu. (todellinen epäonni on muuten sama eläin ;))
-terveisin Todellinen Ponitäti
(ihan vaan tiedoksi kaikille: kyvykkäistä poniratsastajista on huutava pula! Jos voit sitoutua ja saat tukea kotoa, ota yhteyttä!)
