IRC-Galleria

Noniin, eli hieno syyspäivä oli. Heikkoa itätuulta, eli hinaukset 07-baanalla. Eka lento oli aika mitäänsanomaton. Laskukierroksen aloitin vaihteeksi liian matalalta ja jouduin tekemään viimeisen kaarroksen turhan alhaalla.

Toisella lennolla osuin kuplaan suoraan hinauksesta ja ruuvasin ylöspäin siinä. Vasemmalla puolella oli kaksi riipparia ja varjo (Ville, Jarkka & Kari) keossa pyörimässä. Ne nousi mua nopeammin, joten menin sinne alimmaiseksi. Noustiin 800m:iin ja sen jälkeen sykli loppui. Hajaannuttiin eri puolille, mutta mitään ei löytynyt. Muut paitsi Jarkka tuli alas.

Kolmannella lennolla siirsin ripustusta eteenpäin. Se teki hinauksesta levottomamman ja pystyasentoon siirtyminen ja loppuliuku vaatii uutta totuttautumista, mutta lopputyöntö on paljon selkeämpi ja helpompi tehdä. Termossa pyöriminen on myös kevyempää. Niin ja se lento - lähdin hinauksesta vasemmalle ampumaradalle päin. Aluksi tuli pelkkää laskevaa vastaan, mutta sitten jysähti kunnolla. Liidin pokalle ja kiinteää 4m/s termoa ylöspäin. 300-500m se oli vielä turbulenttista, eli viskoi välillä kunnolla, mutta vei silti ylös. Siitä ylöspäin se oli vaan tasaista hissikyytiä. 800-900m:ssä lähdin lännessä näkyvän varjon perään, ja silti nosti koko ajan. Yläpuolella oli kunnon musta mörkö joka imi ihan huolella. Kattelin pohjia ja yritin pysyä niistä "selvästi erossa" :) Jarkan bongasin pilvien välistä pyörimästä. Oli kivaa lentää pitkästä aikaa porukalla.

Kun pohjat tuntui olevan liian lähellä ja ensimmäisiä haituvia tuli vastaan, vedin taljan täysille ja lähdin ylittämään aukkoa. Siellä oli laskevaa, joten käännyin takaisin ja lähdin kiertämään aukkoa reunan kautta. Talja täysillä ja tanko lähes vedettynä siipi kulki kuin unelma. Pilvi-imu piti huolen siitä ettei korkeutta mennyt juuri ollenkaan. Välillä piippasi 1-2m/s ylöspäin vaikka nopeutta oli varmaan jotain 80-100km/h. Eka kerta kun oon oikeasti lentänyt noin kovaa pitkään - ja - se - oli - upeaa! Pilvi sinänsä oli jo kunnioitusta herättävä näky. Sen pohja oli todella tumma ja imua ei tarvinut arvailla. Paahdoin noin 4km vastatuuleen ja ajatuksena oli lähteä Vierumäen suuntaan seuraamaan tietä, mutta sykli loppui enkä viitsinyt lähteä sittenkään eteenpäin. Lähdin lahden suuntaan koska siellä oli lupaavan näköistä pilveä, mutta kun näin alempana Tenhon tulossa takaisinpäin, niin tulin siihen tulokseen ettei sieltä ole nostoja luvassa. Yritin pariin muuhunkin suuntaan, mutta aina tuli vastaan liidin joka oli matalalla, joten itsekin jouduin laskeutumaan. Ei sillä että se olisi harmittanut, koska lento oli aivan sanoinkuvaamattoman mahtava. Jos tuollainen keli pysyisi päällä, niin matkalentäminen olisi pelkkää juhlaa! Lentoaikaa on vaikea arvioida, mutta arviolta tunnin siellä varmaan viihdyin. Kamera ei tietenkään ollut päällä, mutta tuskin se materiaali olisi tehnyt mitenkään oikeutta tuon lennon mahtavuudelle.

Otin vielä neljännen lennon testatakseni lisää uutta ripustuspaikkaa. Termoa ei juurikaan ollut, mutta kitkuttelin nollanostoissa ja pienissä kuplissa arviolta kymmenisen minuuttia. Lasku ei mennyt ihan nappiin väsymyksen takia, mutta sain vahvistuksen ripustuksen siirron vaikutuksista:
-selkeämpi lopputyöntö
-vaikeampi (tai erilainen?) hinaus
-erilainen loppuliuku