IRC-Galleria

kortilla ei ajeta ja toistaiseksi en ole rutannut mitään
meinaan siis että pihapuut on pystyssä eikä seinis oo reikii

-toistaiseksi

6 viikkoa
viikossa on 5 päivää
6 x 5 = 30
tarkoittaa sitä että koulua on jäljellä 30 päivää
mut kesä sais jo pistää vauhtia

kaledo on ihan kakka ohjelma
jos joku meinaa että sillä saisi jotakin kenkiä muokattua
niin on kyllä nähnyt unta
ja googlekin kusettaa mua 10-0
liisaa oksettaa ja salla on nälkäinen
logot puuttuu ja koneet ei toimi
tästä on luovuus kaukana
vihaan muodin öitä
hyppään puskaan ja hakeudun humalaan
ja sitten minulla ei ole enää mitään tekemistä heimosenkengän
powerpoint shown ja kenkien kanssa

rakkaat kanssadataajani
datanomit erikseen
minä olen vain vaatekaupan myyjä

nyt mulla on kaksi hevosta ja maailma on taas niin ihana paikka elää.

kaksi seikkaa estää ihmistä toteuttamasta unelmiaan: hän joko ajattelee että ne ovat mahdottomia, tai sitten kohtalonpyörä tekee äkkiä täyskäännöksen ja ihminen näkee unelmiensa muuttuvan joksikin mahdolliseksi juuri kun osaa vähiten odottaa. Mutta sillä samalla hetkellä herää pelko, pelko sellaista tietä kohtaan jonka määränpäätä ei tiedä, pelko elämää ja sen tuntemattomia haasteita kohtaan ja pelko siitä, että asiat joihin on tottunut katoavat ikuisiksi ajoiksi.

paulo coelhon sanoin kirjosta paholainen ja neiti prym

varokaa, ootet kaikki mun kyylälistoil.

kiva ilma kun on tuo aurinkokin tuolla noin. jollain tytsyil on vähän kevättä joka paikassa, ainakin ne on ihan sekasin, pojat varokaa perseitänne by the way. en muuten yhtään tykkää ylläpidon aprillipilasta.

ihan vain varoituksena että tuo alla oleva teksti sisältää angstausta, jumalanpilkkaa sekä muistutuksen että en tykkää pinkistä...

aamulla avasin silmäsi pinkissä helvetissä. havaittuani päässäni lievää jomotusta päätin olla rasittamatta aivojani edellisillan toiminnan pohtimisella ja sen sijaan suunnata kaiken jäljellä olevan energiani pakosuunnitelman laatimiseen. parintunnin yöunien jälkeen taivaan harmaus ja sateen ropina, sekä yllättävä kesäaikaan siirtyminen eivät tehneet elämääni yhtään sen helpommaksi. halusin kotiin, omaan sänkyyn. ilmeisesti liikaa vaadittu, kohtalo halusi pistää minut kärsimään.

rämmittyäni asemalla havaitsin että seuraavan bussin lähtöön oli kolme tuntia. Näiden kolmen tunnin aikana sain huomata, että rakkaassa rauniokaupungissamme ei sunnuntaisin ole auki ainuttakaan kahvilaa tai ruokakauppaa. ilmeisesti ihmisten ei sunnuntaisin tarvitse syödä vaan voimme sen sijaan paastota ja vaikka rukoilla.

mutta jottei tämä nyt menisi minkään sortin uskonnollisen lässytyksen puolelle jatkaisin listaa minua tänään kohdanneista vastoinkäymisistä.

kuljin siis masentuneena pitkin kouvolan katuja etsien kahvilaa, minulla oli karmea nälkä hirmuinen jano, jalassani minulla oli maailman epämukavimmat kengät ja lisäksi ulkona satoi vettä. täysin masentuneena jouduin palaamaan asemalle jossa uhrautuvaisuuteni vaikeutti elämääni jälleen.

minut tuntevat ihmiset tietävät, että sana -ei ei liiemmin kuulu sanavarastooni. tänään uhrautuvaisuudestani pääsi hyötymään eräs venäläinen nainen, joka ilmestyi luokseni itku kurkussa. huolimatta olotilastani sympatiani olivat naisen puolella, vieraassa maassa eikä akkua kännykässä. muilla voi mennä siis huonommin kuin minulla.

no tietenkin lainasin oman puhelimeni hänelle ja hän ylisti minut maasta taivaaseen puhuttuaan puhelimestani ensin akun loppuun. kiitti ja tokaisi että jumala palkitsee minut. karma tai jotain. edelleen oli sunnutai ja joudun istumaan asemalla kolme tuntia, sillä kavilat eivät olleet auki ja bussit eivät kulkeneet, koska oli sunnuntai. päivä jona jumala lepäsi, päivä jonka minä kirosin nyt ohi maanatainkin.

no, pääsin uttiin bussilla, mutta koska kännykässäni ei ollut akkua en saanut soitettua kyytiä kotiin, kävin kummeilla lataamassa akun ja isä tuli hakemaan. isä päätti tehdä tästä unelmieni krapulapäivän, jouduin ajamaan auton kotiin ja tekemään jonkin mäkilähdön, johon meinasin jäädä jumiin koska oli niin liukasta. kun viimein pääsin kotiin ehdin nukkua puolituntia ja sitten karma oli jälleen kimpussani. olen ollut vissiin tosi paha ihminen viime aikoina. olin sopinut ratsastustunnin eräälle lapselle, mikä tarkoitti sitä että lähdin tunnin hölkkälenkille ponin ja pikkulikan kanssa.

sieltä selvittyäni olin jo niin nujerrettu että päätin kiusata itseäni kunnolla, jotta karma antaisi jo periksi. lähdin heittämään maastolenkin vanhalla tammalla ja lopuksi juoksutin elsin. kello oli kahdeksan kun pääsin istumaan tietokoneen ääreen ja nyt lähden kyllä nukkumaan.

menen kauppaan
ostan värityskirjan
menen kotiin
etsin vanhat my litle ponit
kaivan kaapista pullon viinaa
ja sit vietän perjantaita

ellei kellään oo parempaa ideaa?