IRC-Galleria

Hei, oletko yksi heistä,
Joka eksyi maailmaan, eikä tietä löydä?
Ei oo valmis kukaan meistä,
Kunnes arkun kansi suljetaan.

Kuolleen puun alta
Näet sen ainoalta oksalta:
Riippuu elämäs pieni kartta,
Jonka aukaiset - se käsiisi hajoaa.

Hei, kanna elämääsi taskussa
Lähellä sydämesi kotia.
Ei sitä kukaan voisi pelastaa,
Jos se putoaa - sun lasimaailma.

Maa tuntuu aukeevan alta,
Se hauraan maailmas seinät halkeilemaan saa.
Mut tuntuis vaikeemmalta,
Jos ei silmiin pystyis katsomaan omaa vihollistaan.

Kuolleen puun alta
Näet sen ainoalta oksalta:
Riippuu katkenneet nuolet,
Jotka eri suuntiin oikeaa tietä osoittaa.


Ja kyseessä siis 51koodia ja lasimaailma.


Jotenkin tulee tästä biisistä lähdön tunnelma ja muistuu mieleen ne monet kerrat kun itse on lähtenyt.
Ja miten koti on ollut aina siellä missä sydänkin on.
Tai särjetyn sydämen palaset.
Jotka pikkuhiljaa yhteen liimataan mutta ehjää ei saada siitä kuitenkaan.
Ehkä se on tämä kesä mikä kasvattaa aina siivet kantapäihin ja pitää juosta sata lasissa vaikka sydän tuntuu halkeavan.

Onneks eräs ihana ihminen lupaili viedä moottoripyörä ajelulle, jospa sitä pääsis jonneki päästelee sen verran että häviää tomut pääkopasta ja siivet tuulettuvat.

Ja muistuipa mieleen, että Helsingistäkin on tulossa porukkaa vaikka ja miten paljon!
Vaikka on kipeä nähdä ihmisiä, jotka ovat nähneet sinut heikommillaan ja tuovat mieleen surullisia muistoja ... On heillä mukanaan myös paljon niitä ilon hetkiä jotka on syytä muistaa.
Vaikkei se aina olekaan niin helppoa.

Hirveää melankoliaa oikeasti. Yök, en syö! :)