IRC-Galleria

Sotasuunnitelmia


Countdown for unemployment: 2 weeks 1 day

Sitä odotellessa, siis.

Sitä on viettänyt tahtomattaankin aikaa pohtimalla, mitä seuraavaksi. Elintaso muuttuu huomattavasti paskempaan suuntaan - ärsyttää ajatuskin siitä, että jatkossa pitää alkaa katsomaan, mitä rahoillaan tekee ja mitä milloinkin ostaa. Yllättävät menot, kuten hajoilevat näytöt ja powersourcet ei tuu jatkossa olemaan niin "*shrug* I'll just buy a new one"-tilassa. >.<

Tällä hetkellä ajatus on, että hakee opiskeleen aikuislinjalle lääkealaa Hellsinkiin. Tosin, vika vain siinä, että pääsykokeet on vasta marraskuussa - koulu alkaisi tammikuussa 2010. Periaatteessa voisi ottaa riskin ja vain muuttaa ennen sitä, vaikka ei olekaan tietoa, onko koko opiskelupaikkaa vai ei. Ottaen kuitenkin huomioon, minkälainen vuokrataso koko pk-seudulla on, se ei tule olemaan helppoa ja duuni olisi ikäänkuin pakollinen olla olemassa, jos sinne aikoo jäädä. Loppupalkalla ei pitkälle pötkitä, jos takuuvuokrat on aina default 2kk - mitä olen silmäillyt ohimennen. Mitä duunissa olemiseen ja opiskeluun taas tulee, noh, aikuislinjoissa on se hyvä puoli, että niissä on joustoa huomattavasti enemmän kuin ns päiväopinnoissa (joista kylläkin saa oikeudet opintotukeen ja asumislisään, mutta ei paljoa lämmitä semmoiset summat, vaikka ns ilmaista rahaa ovatkin).

Pk-seudun asunnot taas. Tietenkin, jos sitä olisi päiväopiskelija, voisi aina turvautua HOAS:iin, mutta saittiinsa mukaan uudet opiskelijat sijoitetaan aina aluksi soluasuntoihin ja yksiöt yms ovat tarkoitettuja opintojensa lopuilla oleville asukkaille. Alustavan tutkimuksen mukaan, solujen huoneet on about 15 neliön kokoisia eli ihan toivottoman pieniä. Eihän mun kamat sellaiseen edes mahtuisi! Jenkkisänky, kuuden hengen pöytä... >.< Oh, so hopeless it seems! Eikä näistä todellakaan voi luopua, kun on kerta hankittu jo. Sen voi siis unohtaa. HOAS:in ja päiväopiskelun, siis, molemmat. Pöh.

Eihän minua mikään Hämylinnassa pidättele. Ei parisuhteita, ei kersoja (se tästä vielä puuttuisi), ei edes lemmikkielukoita pyörimässä jaloissa. Toki sitä voisi opiskella samaista alaa muuallakin kuin Hellsingissä - kuten Turussa, mutta hei, oon asunu jo Turussa, en mää jaksa sinne nyt takas enää lähteä, vaikka se olikin ihan ok np mesta sinänsä, "kiva tuppukylä merenrannalla". Lisäksi sitä oli tarjolla Kuopiossa, mutta kuka nyt kalakukkovaltakuntaan lähtisi - mitä etelämmässä, sitä parempi, kaiketi(?).



Autumn comes crawling

Toinen mieltä askarruttava asia on mun ns syysmasennus. Sitä istui toissapäivänä töiden jälkeen - iltavuorosta kotona ~2230 - kotona ja ihmetteli, kun on mielettömän apaattinen olotila. osasyynä saattoi olla se, että WinAmpin playlist päätti suoltaa hidasta, suht surumielistä musiikkia (TiamaT: Amanethes) mutta ei voi sen piikkiin pistää koko settiä. Olo oli, että jos olisi joku kunnon suru&ahdistus, sitä voisi käpertyä itseensä ja itkeä salaa nurkassa, kun kukaan ei näe. Ei, en tehnyt niin - ei kuulu tapoihin.

Kun käy kaupassa, pitää muistaa hankkia multivitamiineja ja ryhtyä jälleen vetämään niitä. Nämä syksyt tuntuu pahenevan joka vuosi. Yksi tyyppi irkissä totesi, että se johtuu iästä, mutten jaksa uskoa, että se sitä olisi - mutten kielläkään, etteikö se voisi vaikuttaa asiaan, mutta että yksinään: tuskinpa. Ehkä talven aikana tulisi hankittua sellainen kirkasvalolamppukin sitten, viimeinkin. Jos se ei oikeasti toimi, niin saa luvan toimia edes placebo-hengessä! Usko on vahva, keho heikko.

Kiire+pyhä vitutus. Ei mennyt reissu ihan nappiin, mutta suunnitelmat ensi vuodelle on jo esitetty ja aikeissa myös toteuttaa. Paremmin sitten vuonna 2010, toivon mukaan.

Tulihan sitä pari luentoa vilkaistua, mutta suurimmasta osasta ohjelmaa olin myöhässä tai tylysti nukuin ohi. -.- Ensi vuonna voisi oikeasti prepata myös sen suhteen, että oikeasti herää, kun se pirun herätyskello soi eikä vain tyydy läpsimään torkkua ja/tai siirtelemään herätysaikaa.

Ihmisten luona vierailemisessa on aina jotakin unohdettava. Teoriassa se on hyvä tekosyy siihen, että voi mennä jonkin ajan päästä uudelleen - jos ei muuten niin ainakin noutamaan unohtunutta esinettä x. Sitten on taas muutamia sellaisia esineitä, joiden takaisinsaaminen olisi tapahduttava asap. Tässä tapauksessa kyseinen unohtunut item on kännykkälaturi. Voisihan sitä toki käydä ostamassa vain uudenkin, eihän ne nyt niin kalliita ole, mutta reippaat ihmsiet jaksavat vaivautua postissa piipahtamaan ja saanen sen sitten tiistaina takaisin.

Ongelma kännykkälaturin kanssa lienee kuitenkin se, että en omista muunlaista herätyskelloa. Pitänee hankkia tietokoneeseen jokin, joka pitää sen verran kovaa mölinää, että herää.

Mieletön kombo sattumia ja perseilyä, jotka EIVÄT ole minun syyni. Käsittämätöntä toimintaa taas yhdeltä jos toiseltakin puljulta. Eli, RoPeCon-systeemi kusee more or less.

Ei kuulu paketteja tänäänKÄÄN. Perkele. -.-

Eilen kävin aamupäivällä töiden jälkeen apteekissa. Eivät, pirut, myyneet 1,6mm ruiskuneuloja. Oli vain narkeille tarkoitettuja ns päivystyspusseja ja niissäkin oli 1,2mm neuloja ja nehän EI käy! Pitää saada korvakoruja tikattua parit per korva. Ryhdyn dissaileen ko apoteekkia ja käymään tätä lähin vain keskustassa, oli asia sitten, mikä tahansa. Ä-hä!

Eikö se ole default asetus, että seitsemältä saa aamusella alkaa mekastaan kerrostaloissa? Jos sitä alkais tunkeen lisää blondausmyrkkyjä päähän, aikansa kuluksi. Pakko kyllä todeta, että tämän viikon jälkeen mun tukka pysyy suht kaukana noista väreistä >.< Huomaa kyllä jo, että ne ovat huomattavasti surullisemmat kuin aikaisemmin, mutta onhan sille tehtykin viimeisen kolmen(?) viikon aikana kolme värinpoistoa, että ehkä sen ymmärtää. Noh, kohta neljäs!

Ja postia odotellessa... Missä on mun aurinkolasit? Missä mun uudet housut? Entä mun cosplay-partnerin kledjut? Ja mis vitus mun tabisukat? Voi huoh. Sitä kun koettaa olla itse ajoissa asioiden kanssa, niin sitten puljut päättävät alkaa matamaan toimitustensa kanssa - for the reasons IDK. Varmaan pärstäkertoimella mennään.

Mulla on ongelma. Ei ei ei, ei liity mitenkään mun wammaharrastuksiin, vaan töissäoloon.

Joskus ihmisillä - aika useastikin, käsittääkseni - soi biisejä pään sisässä. Tulevat ja menevät, miten tykkäävät, vaikkakin osa kuulemma voi itse jopa vaikuttaa siihen, mitä jukeboxistaan tulee. Itselläni se on täysin shufflella, mistä tämä ongelma johtuukin.

Viimeisen parin viikon aikana listani kärkikaksikko on:

AKI SIRKESALO - Seksuaalista Häirintää
MICHAEL JACKSON - In the Closet

Ei siinä mitään, että joskus päässä vilisee tällaiset biisit. Mutta tästä on tullut ongelma hiljalleen, koska ne on siellä joka päivä =D Missä mun joulu- ja lastenlaulut on?!

Viime perjantaina marisin aiheesta sitten tupakkapaikalla työkavereille ja totesin, että viikko on kohta kulunut, kohta pitäis tulla joku kolmas täydentämään mun kesto"suosikkeja". Tuskastelin, että miksi sitä paitsi juuri Jackson ja Sirkesalo, onko mun pääni sisässä joku kuolleiden artistien kerho. Ne koettavat ottaa yhteyttä kuolevaisten maailmaan... =S


Huua luua halinna luua! Niin se on se lappalainen lastenlaulu. Löysin siihen jopa sanat googlella, nyt voi antaa koko biisin soida. ;)

"Juokse kellokas
outamaita ja auvikoita kellokas, poroni, laukota noita. huu-a luu-a halinna luua halinna luua huu-a-i-lii.

laulun kuulen tunturituulen, kultani kutsuna jo kuulen sen. huua luua halinna luua, halinna luua huu-a-i-lii.

kello kilkkaa, jo valo vilkkaa, kellokas, hälle on silkki ja hilkka. huua luua halinna luua, halinna luua huu-a-i-lii."

Sataa vettä, se on ihan ok.

Sain asiat kaupungilla hoidettua, tosi jees. Olihan niitä jopa kaks pikavisiittiä.

Mutta

Joku saatanan homo on pöllinyt mun pyörän meidän lukitusta pyörävarastosta. Lievästi nousi adrenaliinitaso veressä, kun menin sinne aamupäivästä ja että mit vit helv. Soitin heti ensimmäisenä taloyhtiölle - oli pakko tarkistaa, että eihän pyörävarastoa pitänyt vielä siivota rikkinäisistä/merkkaamattomista pyöristä. No ei, se on vasta perjantaina se, eli taloyhtiö ei ollut kähveltänyt sykkeliäni.

Ko. pyörävaraston ovi on lukollinen, avaimet löytyvät vain talona sukkailta. Suht HC tiirikoija täytyy olla, jos ura-avaimen tiirikoi, joten en oikeasti usko moista mahdolliseksi. Ovessa ei myöskään ole merkkejä mistään väkivallasta. Mutta, on, että miksei ne vielä hienommat, avoimet pyörät ole kelvanneet sille, joka minun sykkelini nyt on vienyt? Alkaa tuntumaan henkilökohtaiselta vittuilulta. "ÄHÄHÄHÄHÄHÄÄH! Nyt ei pääse punapäähoro toihin!" -.-

Haluan uskoa, että joku on vain aamusella, töihin lähtiessään epähuomiossa ottanut omansa sijaan mun omani. Punainen naisten kevytmaastopyörä näyttää olevan suht suosittu - mitä tuossa vilkuilin, niin sieltä löytyy ainakin kolme tai neljä muuta samantyyppistä. MUTTA, luulisi nyt, että jonkun toisen henkilön pyörä tuntuu perseen alla hitusen kummalliselta.

Ellei aamuun mennessä näy, pitää tehdä rikosilmoitus, ei varmaan muu auta.

Vittu, mitä paskaa.

Onpas mukamas ollut kiirettä koko viikko. Ehkä tänään, jahka saan siivousfrenzyn toimitettua kotona, niin jaksaisin kirjoittaa siitä pirun AnimeConista ja tän viikonlopun WAnaja-festivaaleista. Saas nähdä, miten käy. Pyykkiä ei pääse kuitenkaan peseen tänään - muutkin tässä talossa haluavat pestä sunnuntaisin taloyhtiön koneella, duh -.-

Klo 04-0430 välillä herääminen ja klo 05 töihin lähteminen pyörällä heti seuraavana aamuna, kun on juuri päässyt kotiin, pitäisi olla laitonta. -.-

Juu, kirjotan asiasta sitten ehkä huomenna. Menis pyörtyyn sänkyyn. -.-

Yövuoroviikko. Odotin tätä viikon, kun olin viikko sitten iltavuorossa, kärsimässä kuumuudesta töissä, kun lämpötilat oli ~30*C. Yöllä on lähinnä kylmä käydä tauoilla röökillä pihalla - olikohan viime viikollakin yöt näin kylmiä; ei kai sentään? Maanantaiaamuna, kun ajeli kotiin, sitä kirosi käteviä pistokkaita, jotka oli vain sujauttanut jalkaan. Oikeasti, kun kotiin asti pääsin, oli sormet, varpaat ja nenä kohmeessa. -.- Helvetin hieno heinäkuu.

Joka tapauksessa, tässä tapan aikaani ja odotan, että kello lyö yhdeksän. Sitten menen tuuppimaan frendin hereille - ellei se ole jo herännyt siihen mennessä. Pitää lähteä palkkapäivän kunniaksi pistämään rahaa sileäksi. Tosin, ei nyt ihan muuten-vaan, ihan tarpeellista tavaraa liittyen tulevan viikonlopun rientoihin. Ostoslista, jonka kirjoittelin yöllä töissä, unohtui tietenkin pukukaappiin ja työtakintaskuun, eli olipa paljon hyötyä siitäkin. Noh, totuus kuitenkin on, että minulla on kirjoitusmuisti - niille, jotka eivät tiedä, mitä se on, niin voin kertoa, että sitä muistaa paremmin asiat, kun ne kirjoittaa ylös. Konkreettinen muistilapun tekeminen on siis se, joka saa muistamaan, eikä lappu itse.

Nuppineuloja, pehmustetarranauhaa, kangassiivuja... Ehkä ne kannattaisi joutessaan kuitenkin raapustella vaikka luuriin ylös lunttilapuksi. Sen verran pitkä se lista taisi ehkä mahdollisesti olla, että itseni tuntien puolet unohtuu joka tapauksessa.

Viime perjantaina tuli töissä virallinen ilmoitus, että kaikki määräaikaisella työsopimuksella olevat lentävät pihalle elokuun lopussa. Tai, ollakseni korrekti, heidän sopimuksiaan ei uusita. Ei siis ole kysymys potkuista vaan siitä, että ei vaan tehdä uutta sopparia. Kyllä, se koskee myös minua. >.< Näillä perustein tuli peruttua loppukuun Skotlannin rematch-reissu. Erinäinen taho ei luonnollisesti ollut asiasta kovin innoissaan, mutta pakko ottaa järki käteen; kaikki raha, mitä irti saa, on tervetullutta. Kysymys ei kuitenkaan ole ihan mitättömästä summasta, joten, mieluummin otan ne kesälomapäiväni rahan muodossa kuin lomana, kun kerta sitä "lomaa" heruu joka tapauksessa pian enemmän kuin allekirjoittaneen pää kestäisi.

En ole kovinkaan positiivinen sen suhteen, että saisi jotakin muuta, viakka oman mielenterveyden tähden on pakko ainakin koettaa etsiä. Ensimmäinen ja toinen viikko voi olla jopa kivaa, kun tajuaa, että voi tehdä, mitä tykkää, milloin tykkää. Sitten siitä tuleekin "liikaa aikaa", eli alkaa käydä tylsäksi. Lisäksi se, että sitä on oppinut siihen, että aina on varaa ostaa jotakin, mikäli kokee jotakin tarvitsevansa. Ja ettei tarvitse miettiä montaa päivää ja laskea harkitsen, jos vaikka koneesta kärähtää näyttö - kuten alkuvuodesta sattui, mutta minä vain tilasin uuden ja sillä selvä, problem solved.

Ei minun tilanteeni töissä pahin varmasti ole. Siellä on joitakin vanhempia naishenkilöitä, jotka ovat olleet jo pitkään aina vain uudella ja uudella määräaikaisella jo ties miten pitkään saamatta tuntemattomista syistä ja y vakituista paikkaa. Minua ei edes ahdista - vielä(?) - kun niitä se varmasti mietityttää ennen nukkumaanmenoa, että mitä sitä oikein keksii, millä hoitaa lainat ja perheen.

Töissä on ollut aika apaattinen ilmapiiri viime päivinä - öinä. Todella moni sieltä jää nyt siis pois ja kaikkia huolettaa. Paitsi minua. Menen töihin hymy perseessä asti. En jaksa mököttää. En tietenkään ole ILOINEN tästä käänteestä, mutta on täysin vastoin mun luonnetta märehtiä ja mököttää montaa päivää. Se ottaa voimille, ei sellaista jaksa. Siispä elän kuten ennenkin - mitä nyt pitää vähän pitää silmällä, mihin sitä rahaa suoltaa. Onneksi mulla ei oo kersoja ja sen semmosia, joista pitäisi huolehtia itsensä lisäksi.

Ei tämä välttämättä ole lopullinen päätös päättäjien taholta. Ei meille pitänyt tulla ainuttakaan kesätyöntekijääkään ja siellä niitä nyt kuitenkin viipottaa ainakin kolme per vuoro. Mieli muuttuu, soutaa ja huopaa, koskaan ei voi tietää ja vielä on reilut puolitoista kuukautta aikaa ennen kuin asia on täysin ajankohtainen. Ei kuulemma olisi eka kerta, että menee päivä tai kaksi ja sitten ryhdytään hulluna soittelemaan vanhoja työntekijöitä takaisin. Harvinaisen vittumaista pompottelua, imo, mutta eipä ole minun hallinnassani. Totta kai sitä mieluummin palaa tekemään hommaa, jonka hallitsee ja osaa kuin olisi ns tyhjän päällä tai menisi näpertämään jotakin ihan uutta ja outoa - tosin, ei se minusta kuulosta pahalta sekään, mutta, edelleen, ottaen huomioon maailman talousvituntilanteen, niin hyvin epätodennäköistä.

Tällaista tänään. ja vielä puoli tuntia. -.-