IRC-Galleria

Se on mielenkiintoista, miten paljon aikaa sitä saa kulutettua siihen, kun koettaa päättää, mitä vaatteita pukee ylleen, kun on aikeissa lähteä ulos. Samalla sitä kokee, että on miellyttävää(?) tekemistä. Sitä keikkii ja postailee heijastavien pintojen ääressä kerran jos toisenkin, pudistelee päätään, riisuu, vaihtaa yhden vaatekappaleen, toteaa sen hyväksi ja sopimattomaksi johonkin toiseen ja taas vaihdetaan. Ja vaihdetaan. Ja vaihdetaan. Ja vaihdetaan. Useasti sitä käyttää samaa rättiä eri muiden kappaleiden kanssa muutamankin kerran päällä.

Turhamaisuus on ihana kuolemansynti.

Olen:
[] Ala-Asteella
[] Ylä-Asteella
[] Lukiossa
[] Amiksessa
[X] Muussa - Niin, vielä toistaiseksi töissä.

[] Blondi
[] Brunetti
[/] Punapää - Käytännössä oranssipää, periaatteessa se on haalistunut punainen. =P
[/] Jokin muu

[] Alle 150 cm
[] 150-160 cm
[x] 160-170 cm
[] Yli 170 cm

[x] Pitkähiuksinen
[] Lyhythiuksinen
[] Puolipitkähiuksinen
[] Kiharahiuksinen
[x] Suorahiuksinen

Omistan:
[] Nokian kännykän
[] Siemensin kännykän
[x] Jonkin muun kännykän - Sony Ericsson

[] Poikaystävän/tyttöystävän
[x]sisaruksen - Kaksikin
[] Bestiksen
[x] Oman huoneen - Oma asunto
[x] Oman tietokoneen
[] Oman teeveen - Kuka sitä oikeasti tarvitse?

Pidän:
[] O.C:stä
[] 24:stä
[] C.S.I :stä
[] Huippumalli Haussa -ohjelmasta
[] Salkkareista
[] Lostista
[] Selviytyjistä
[] Everwoodista
[] Mean Girlsistä
[] Titanicista
[] Kaunasta
[] Nemoa etsimässä -elokuvasta
[x] Kissoista
[] Koirista
[] Hevosista
[x] Pojista
[x] Tytöistä
[] Lapsista - Ehh, tämänkin kohdan voisi ymmärtää parilla erillä tavoin...
[x] Keväästä
[x] Talvesta
[x] Syksystä
[x] Kesästä
[] Lentopallosta
[x] Luistelusta
[] Jalkapallosta
[] Kilpajuoksusta
[] Laulamisesta
[] Tanssimisesta

Mielestäni:
[] Paris Hilton on kauneuden perikuva
[x] Ei, vaan rumuuden
[] Green Dayn laulaja on söpö
[] Natasha Bedingfield on hyvä
[] Britney Spearsilla menee jo vähän yli - En ole seurannut.
[/] Suomessa on ihana asua - Elämää muuallakin nähneenä; aina se Suomi ei tunnu niin hyvältä.
[] Ranska on kaunis maa ja kieli
[x] Lontoo on mahtava kaupunki
[x] Englanninkieli on helppoa
[] Ruotsi on hyvä maa
[] Ruotsalaiset on ärsyttäviä

Olen horoskoopiltani:
[] Kauris
[] Vesimies
[] Kalat
[] Oinas
[] Härkä
[] Kaksonen
[x] Rapu - Tarkalleen ottaen Aurinko-Rapu, Kuu-Kaksonen
[] Leijona
[] Neitsyt
[] Vaaka
[] Skorpioni
[] Jousimies

Tällä hetkellä olen:
[] Ihastunut
[] Rakastunut
[x] Sinkku
[] Varattu - MIksi sinkku ja varattu ovat erikseen? Tulee mieleen intin pällitesti: kysytään samoja asioita eri tavoin muotoiltuna, jos vaikka piru vie kusettaisit!

[] Olen blondi.
[x] Tiedän ainakin yhden kaimani.
[x] Tiedän, missä on Kälviä.
[] Olen kaksikielinen.
[x] Olen riippuvainen netistä.
[] Olen riippuvainen huulirasvasta.
[x] Olen riippuvainen.
[] Olen ainoa lapsi.
[x] Minulla on villakoiria sänkyni alla
[x] Asun omassa kämpässä.
[] Asun opiskelija-asuntolassa.
[x] Olen ainakin yhden bändin suuri fani.
[x] Olen lukenut kaikki Harry Potter -kirjat.
[/] Mielestäni Johnny Depp on ihana.
[] Inhoan hernekeittoa.
[] Syvästi inhoan hernekeittoa.
[] Inhoan pinaattikeittoa.
[] Syvästi inhoan pinaattikeittoa.
[] Seuraan Kauniita ja rohkeita.
[x] Olen mielestäsi kaunis.
[] Olen pitkävihainen.
[] Olen lahjoittanut rahaa johonkin keräykseen viimeisen kuukauden aikana.
[x] Minulla on oma huone. - Edelleen oma kämppä!
[] Omistan MicMacin tai Miss Sixtyn vaatteita.
[] Omistan lökäpöksyt.
[/] Olen rokkari. - More or less.
[/] Olen poppari. - No kai sitäkin, more or less.
[] Olen hoppari.
[] Olen punkkari. - En kai?
[] Olen hippi.
[] Seuraan muotia.
[x] Meikkaan. - Aina, kun jaksan. =P
[x] Olen vm. -87 tai vanhempi.
[x] Minulla on lävistyksiä.
[x] Minulla on tatuointi.
[] Pidän Antti Tuiskusta.
[] Pidän lapsista.
[x] Tiedän, mikä minusta tulee isona.
[x] Olin viime kesänä kesätöissä. - Olin ihan oikeissa töissä. Onko nämä raksittamiset tarkoitettu hivenen nuoremmille? =^^= Noh, tykkään myös KELAn papereista, koska niissä saa raksitella. Ehkä sitä voisi sanoa perversioksi.
[x] Olen käynyt Hartwall-areenalla.
[] Asun pääkaupunkiseudulla.
[x] Olen ratsastanut hevosella.
[x] Pidän saunomisesta
[] Olen käynyt tänään suihkussa. - Heräsin vasta jokin aika sitten, ei ole vielä ehtinyt.
[] Mielestäni jätkän pitäisi käydä mieluummin armeija kuin sivari. - Kukin tehköön, miten haluaa, ei ole minun asiani.
[/ Olen tyytyväinen nimeeni. - Sukunimen voisi kyllä vaihtaa.
[] Osaan lasketella lumilaudalla.
[] Minulla on ajokortti.
[x Poltan.
[] Olen absolutisti.
[x Vanhempani ovat eronneet. - Olin ehkä neljän vanha tms.
[x] Kaikki isovanhempani ovat elossa.
[x] Siellä missä asun, on ainakin yksi R-kioski.
[x] Kaupungissani on vähintään 20 000 asukasta. - Kyllä, ~66k
[] Surffailen jonkun bändin fanisivuilla.
[x] Kuuntelen nyt musiikkia. - np: Sopor Aeternus - There Was a Country by the Sea
[x] Olen yksin kotona.
[x] Tunnen ainakin yhden homon.
[] Olin uutenavuotena selvinpäin. - En todellakaan. Ja mun luona oli jatkot.
[] Olen käynyt discossa viimeisen puolen vuoden aikana.
[] Olen riidellyt viimeisen kuukauden aikana.
[x] Minulla on paljon kavereita.
[x] Olen onnellinen.
[] Olen itkenyt viimeisen 24 tunnin aikana.
[x] Tykkään jäätelöstä.
[] Olen lukiossa.
[] Onnennumeroni on 5.
[] Olen ollut ihastunut opettajaani.
[] Minulla on sininen hiiri.
[] Minulla on musta koira.
[] En tiedä, onko minulla hiirtä tai koiraa.
[] En aina jaksa tehdä läksyjäni.
[] Todistuksessa minulla oli käytös 10.
[x] Juon monta litraa päivässä. - Mikäli kaikki nesteet ja juominen lasketaan, niin kyllä.
[x] Pidän maidosta. - Laktoosittomana, plx
[x] Olen allerginen eläimille. - Valitettavasti
[x] Olen allerginen ruoka-aineille.
[] Minun pitäisi olla nyt koulussa.
[x] Tämä on tyhmä.
[] Ulkona on pimeää.
[] Pelkään pimeää.
[] Jompikumpi vanhemmistani on kuollut.
[x] Meillä ei ole akvaariota.
[] Meillä on iso talo.
[] Asun omakotitalossa.
[x] Asun kerrostalossa.
[] Asun rivitalossa.
[x] Juon kahvia.
[x] Pidän kahvista.
[x] Tiedän missä on Ähtäri.
[x] Olen käynyt Ähtärissä.
[x] Ähtäri on kiva paikka. - Oli ainakin silloin, kun kävin siellä joskus pienenä. Hieno elukkatarha!
[] Asun Ähtärissä.
[] Joku tuttuni asuu Ähtärissä.
[] Minulla ei ole hölkäsen pöläystäkään missä on Ähtäri.
[] Meillä on kannettava tietokone.
[x] Ja webkamera!
[] En osaa käyttää kahvia. - Hmm, se on joko typo tai mielenkiintoisesti aseteltu kysymys.
[/] Minulla on ankara kasvatus.
[] Minulla on duffelitakki.
[] Ei ole kauniimpaa kuin myrskyn jälkeinen sää...
[] Elokuvien "The End"-tekstit ärsyttävät.
[] Keittiömme kaapissa on hienoja lautasia.
[/] Minulla on ulkomaalaiset sukujuuret.
[] Taulut ovat rumia.
[] En ole katsonut ikinä minkään elokuvan lopputekstejä alusta loppuun.
[] American Piet ovat hyviä.
[x] Tämä on pisin tekemäni rastikysely.
[] Tämä on hölmöin tekemäni rastikysely.
[] Minulla on digitaalikamera.
[x] Juon teetä.
[] Vihreä tee on parasta.
[] Tykkään Sims-peleistä.
[] Minulla on Sims2.
[] Olen riippuvainen siitä - pelaan joka päivä.
[/] Ostan jatkuvasti kaikkea rojua. - En nyt ehkä jatkuvasti, ja onko "roju" aina jotakin turhaa vai käsittääkö se tässä ylipäätänsä kaiken materian?
[x] En ikinä laittaisi jalkaani toppahousuja. - Tyyli ennen tarkoitusta! \o/
[] Minulla on rotta. - Minulla OLI rotta.
[x] Olen pitänyt rottaa sylissä.
[] Rotat ovat inhottavia.
[] Minulla on kiire.
[] Muut ovat nukkumassa.
[] Olen aamuvirkku.
[x] Eipäs kun iltavirkku.
[] Minusta ei saa kaunista tekemälläkään.
[x] Minua on sanottu kauniiksi.
[] Vatsani on kipeä.
[x] En aio mennä tänään kouluun. - Ei ole koulua, mihin mennä \o/
[] Säälikää mua!
[x] Minulla on veli ja sisko.
[] Serkkuja minulla on yli 20.
[x] En tiedä montako pikkuserkkua minulla on.
[] Mutta sen voin sanoa että paljon.
[] Minulla ei ole ystäviä, ei edes kavereita, olen onneton!
[x] Pidän äidinkielestä.
[x] Olen hyvä äidinkielessä.
[x] Olen puhunut tänään puhelimessa. - Edit: olenpas! Se oli tämän vuodokauden puolella, aamuyöstä, mitä nyt nukuin välissä, mutt tänään kuitenkin. Periaatteessa se oli minulle "eilen" sen nukkumisen takia, ehkei sen tähden aluksi leikannut.

Oho, se loppus.

Sitä joskus tulee mieleen sellaisia ihmisiä, jotka oli joskus, aikanaan, mun elämässä kovinkin tärkeitä, mutta jotka sitten myöhemmin ovat, syystä tai toisesta, unohtuneet - tai pakotettu unohtumaan - ja jääneet taakse.

Muistin tuossa hassun sattuman kautta, kun typotin irkissä hölistessäni yhden sanan - typotettu versiopa sattui olemaan yhden vanhan oululaisen ystäväni silloinen lempinimi. Jotenkin sydän nyrjähti ja ryhdyin pohtimaan, mistä saisin ko ihmiseen jotenkin yhteyttä. Muistaakseni useampi vuosi sitten hän asui Helsingissä... ehkä... voi olla... tai sitten muistan väärin. En tiedä. >.<

Voisi ottaa projektiksi saalistaa sen ihmisen näkösälle jostakin. Tarvitsee aktiivisia projekteja.

Oli sitten tehtävä tämäkin =^^=

http://quizfarm.com/quizzes/seme+uke/GunnerDudette/the-seme-or-uke-quiz/

You are by far the toughest UKE out there and possibly the most insane. Most people call you a smart-ass or a jerk but just because you get them mad at you doesn't mean you want to hurt them. There is something inside of you that hates to hurt people but the excitement is just too good to waste. Some think you're funny and others think you don't know when to quit but then again you don't really give a damn. You are a fan of comedy and comedians but only because they have the same mind that you do and they speak it so easily. If you are such a person then congratulations, the stinging whip of a Homicidal SEME may do you some good and teach you a lesson.. or make you want the punishment even more, whichever works best. Most SEME can't handle you so it's best to not scare them half to death. Most of any other UKE would befriend you in an instant if you would stop pulling tricks on them. To wrap up your description I sha'll say that you can handle anything. Any kink, and position, any ANYTHING.

The Devilish Uke 95%
The Homicidal Seme 70%
The Breaker Seme 60%
The Optimistic Uke 35%
The Gentle Seme 15%
The Sorrowful Uke 5%

Sen voisi ymmärtää myös avoimena haasteena =P

Mulla on teoria, että mulla on semmoinen. Toisin sanoen keuhkoputkentulehdus. Varsinkin, kun kyseinen vaiva ei välttämättä nosta kuumetta ollenkaan.

Työkaverit passitti mut terveysasemalle, joka on meillä siellä mestoilla ma-ke - niin, ne pelkää sikaflunssia, daijut =P Mutta kuten aina, ei sieltä saikkua saa, joten olen huomisen pekkasella - nekin vois koettaa käyttää ennen kuin lysti loppuu. Päätin, että minähän en todellakaan kärvistele tässä kuosissa enää ainuttakaan päivää töissä, ellei ole pakko. "Tule huomenna takas, jos jatkuu/pahenee." No, mitenpä se nyt päivässä mihinkään katoaisi? Niinpä niin, kun ei oo kuumetta, eikä tulehdusarvot koholla, niin ei voi olla kipee. Ei tietenkään. Oon virallisesti terve, epävirallisesti kipee.

Päätin, että aamulla, jos tämä jatkuu, en todellakaan raahaa persettäni (5km) työpaikalle, missä työterveysläägär ja muut olisi, vaan köpöttelen tuohon 5min kävelymatkan päähän omalle arvauskeskusasemalle. Ne tietää valitettavan hyvin, minkälainen meno meillä on töissä. Legendojen mukaan joku oli joskus saanut lääkärin kysymään suoralta kädeltä "monta päivää laitetaan saikkua?" kun oli astunut ovesta sisään ja aloittanut keskustelun tavalla "olen tuolla puljussa xxx töissä". Evt onko stoori totta, mutta huvittavaa sinänsä. Mikä järki olla oma työterveyslääkärisysteemi, jos se kusee kintuille 10-0? Se lääkäri varsinkin tuntuu vihaavan minua eniveis - kai sillä on joku pärstäkerroin. Muistuupa mieleen, kun kävin kerran valittamassa virtsatietulehdusta ja se vaan vihjaili koko ajan, että joojoo, sulla on klamydia. -.- Tietenkin sitä kiinnosti äärimmäisen paljon mun ehkäisyasiat - ja sitten se sai hertzslaagin, kun sanoin, että mulla on kierukka. Noh, ei yksinkertaisesti voi olla klamydiaa, jos ei pane. "Tulehan takaisin, jos oireet ei helpota päivässä, parissa, niin tutkitaan tarkemmin." Joo'o, tutki sinä vaan asenteitas tarkemmin, narttu. Eikä mun tarvinnut mennä sinne takas, joten, feck off biats.

Työnhaku jatkuu. Liuta hakemuksia postailtu tänäänkin. Ainoaankaan ei toistaiseksi oo tullu vielä vastausta, mutta ei se mtn. Onhan tässä aikaa...

Sitten pitäis hiljalleen päättää, miten työttömyyttänsä juhlistaisi. Vai juhlistaisiko mitenkään. Atm vallitseva mielentila on evvk. Saattaa johtua surkeasta olosta. Aamuiseen listaan voisi lisätä vielä korvien kutiamisen, mikä johtunee kurkkukivusta. -.-

Jäätävää paskeaa.

[x] Kurkku kipee
[x] Ääni painoksissa
[ ] Kuumetta
[x] Hakkaava, kiukkunen yskä
[/] Nuhamaisia oireita - joo, aina välillä nokka päättää valua.

Pöh, se oleellisin puuttuu, eli vaatteet päälle ja töihin. -.-

Joskus aikanaan kirjoitin novelleja painajaisunista, joita näin. Suurin osa niistä on joutunut hävöksiin, Limboon, ja osan varmaan vielä löytäisin ainakin printattuna, jos jaksaisin vaivautua toden teolla träkkäämään ja etsimään.

Joskus sitä miettii, mistä sitä kehittelee ainekset uniin, jota näkee. Jotkut sanovat, että ne syntyvät asioista, joita on pohtinut juuri ennen nukahtamista. Toiset väittävät, että alitajunta kehittelee niitä satunnaisin valintamääritelmin. Oli miten tahansa, olen jälleen vakuuttunut siitä, ettei kaikki pääni sisällä ole tänään ainakaan kondiksessa.

---

Satoi vettä. Kaupungin myöhäisilta oli vaihtumassa huomaamatta yöksi katuvalojen heiluessa kevyessä tuulessa ja pisaroiden piestessä niitä armottomasti. Paikkakunta oli niin pieni, että lähes tulkoon kaikki liikenne oli lakannut jo tähän mennessä iltaa, eikä ketään muutenkaan kiinnostanut vapaaehtoinen ulkoilu sellaisessa säässä, joka kasteli kulkijan päästä varpaisiin, oli sitten varustautunut sateenvarjolla tai sadetakilla.

Yksinäinen auto oli pysähtynyt liikennevaloihin risteyksessä, jossa ei edes näkynyt muuta liikennettä. Ohjauspyörän takana istui mies, nuoresta iästään ja hitusen radikaalimmasta ulkonäöstään huolimatta, hän pysyi rauhallisena kokematta minkään asteista halua tallata kaasupolkimelle. Hänellä ei ollut kiire. Oikestaan hän piti autossa istumisesta sateessa, katsella, miten tuulilasinpyyhkijät siirtivät vettä lasin pinnalta sivuun tehdäkseen tilaa hetkessä uudelle määrälle ja miten pisarat valuivat nauhoina sivulasien pinnoilla.

Hän käänsi radioa kovemmalle ja sormensa hakkasivat rytmikkäästi tahtia, kunnes hänen tajuntaansa tunkeutui jotakin niin järkyttävää, että se tuntui lamauttaneen hänet aloilleen. Haju.Hän tunsi kuvotuksen kuristavan kurkkuaan ja nosti verkkaan vasemman kätensä hihan nenänsä ja suunsa suojaksi. Mitä helvettiä? Jokin löyhkäsi kuin kaksi viikkoa auringossa mädännyt raato. Keskellä kaupunkia vielä! Hän tähyili ikkunoista, mutta missään ei näkynyt mitään. Oliko tuuli hetki sitten vain vaihtanut suuntaa ja puski lemua jostakin etäämpää häntä kohden? Ehkä joku oli ajanut kissan päälle ja sen ruumis oli jäänyt johonkin lähettyville, lintujen nokittavaksi...

Hän tunsi suurta helpotusta ja lähes tulkoon onnea, kun valo viimeinkin vaihtui punaisesta vihreäksi. Hän tallasi kaasupolkimelle ja huristeli tiehensä unohtaen hetken kuluttua kuvotuksensa syyn. Pian hän tietäisi, mistä se johtui. Hän näkisi omin silmin.

Vain hetkeä aikaisemmin risteyksen viemärin kansi oli liikahtanut ja lopulta tuupattu hitaasti syrjään. Ne nousivat ylös niiden hämärästä, saastaisesta valtakunnasta, yksi kerrallaan. Ne katselivat toisiaan valkein, kiiluvin silmin ennen kuin hajaantuivat eri suuntiin risteyksessä.

---

Minä en ollut edes koko kaupungin asukas. Se oli aivan liian pieni minun makuuni, mutta viikkoa aikaisemmin olin todennut, että ehkä kykenen sietämään sitä viikonlopun ylitse, mikäli valmistaudun tarpeeksi henkisesti. Niinpä olin ajanut viisi tuntia, ketjussa tupakoiden, moottoritietä pitkin vain ihastuttaakseni lapsuudenystävääni Irinaa, joka täällä asui - jumalan selän takana, minun mielestäni, ja hän varmasti tiesi asenteeni. Ehkä siksi saapumiseni oli tavallista suurempi positiivinen yllätys.

Irina ja hänen miehensä asuivat kaupungin pohjoislaidalla, ihastuttavan romanttisessa pienessä omakotitalossa. Koko asuinalue oli kuin jostakin lasten satukirjasta repäisty; vehreä, sievä, idyllinen. Minua melkein etoi. Se tuntui vain niin teennäiseltä, sieluttomalta, että kaipasin lähes tulkoon saman tien kotikaupunkini betonihelvettiä, rivoja graffitimaalauksia ja tageja, neonvaloja ja liikennettä ja soivan musiikiin lakkaamatonta kakofoniaa. Hengitä syvään, sisään, ulos, pystyt kyllä. Vain pari päivää ja se on ohitse, muistutin itseäni vähän väliä. Toisaalta en ymmärtänyt niin negatiivista asennoitumistani, mutta toisaalta tiesin sen selittämättä. Siinä, missä Irina oli aina ollut kiltti äidintyttö, joka halusi pian naimisiin, saada lapsia ja viettää ihanteellista, yksinkertaista elämää. Minä olin kaikkea muuta, mitä tuli elämäntapoihin ja ulkonäköönkin. Olimme Irinan kanssa kuin päivä ja yö. Kun välttelimme tiettyjä aiheita, tulimme kuitenkin hyvin toimeen - totuus kuitenkin oli, että mikäli me emme olisi tunteneet lapsena, emme olisi koskaan tutustuneet missään.

Istuimme Irinan ja Jeanin ruokailuhuoneessa, joka oli talon länsipuolella olevassa osassa yksinään. Sen yhdisti muuhun taloon lasiseinäinen käytävä, jonka Irina oli kutakuikin vuorannut erilaisilla kasveilla. Irina oli viettänyt pari kolme tuntia saapumiseni jälkeen keittiössä, joka oli hänen omaa valtakuntaansa, mihin Jeanilla ei ollut mitään asiaa ja loihtinut jotakin käsittämätöntä. Minä ja Jean olimme kuuliaisesti pysyneet viinilasien kanssa poissa hänen tieltään ja lörpötelleet joutavuuksia olohuoneessa. Jean oli... no, samanlainen nössö kuin Irina. Varmasti he sopivat yhteen enkä yhtään ihmetellyt, miksi he olivat yhdessä - tosin, enpä ymmärtänyt sitäkään, miksi parin kuukauden seurustelemisen jälkeen pitää mennä naimisiin, mutta eihän se minun asiani ollut. Sairaanhoitaja ja insinööri, voi huoh! Ohimennen pohdiskelin, olivatko he mahdollisesti etsineet jostakin tekstinpätkän, jossa kerrottiin keskivertoperheen tilastot. Kulmiani itsekseni kohotellen pohdin, miten he ajattelivat järjestää kohdan 0,7 koiraa ja 1,5 lasta. Visioin mielessäni moottorisahan kunnes Jeanin kummasteleva ääni oli keskeyttänyt näkyni.

Kristallinen kattokruunu vilkutti valojaan kuuden hengen ruokapöydän yllä ja lopulta se sammui. Istuimme pari ohikiitävää sekuntia pimeässä ennen kuin Irina yskähti. "Odotinkin, milloin se tekee tuon. Lamppu on vain palanut. Jostakin syystä se ei koskaan kestää kauaa. Haen uuden ja tulen pian takaisin", hän ilmoitti ylipirteällä tavallaan ja nousi pöydästä jättäen minut ja Jeanin taas kahden.

"Sataako täällä aina näin?" kysyin katsellessani Jeanin takana olevasta kapeasta ikkunasta ulos hämärään.

"Silloin, kun sataa, sataa kunnolla. Sääolot tuntuvat aina olevan kovin äärimmäisiä täällä", mies vastasi ja pilkkoi pihviään huolellisen tarkasti.

Kohautin olkiani ja siemaisin valkoviiniä lasistani. En muistanut, milloin olin viimeksi edes syönyt punaista lihaa - Irina oli kohteliaasti tehnyt minulle kasvispihvejä täyslihapihvien tarjoilun sijaan. Tuijotin lautastani ja nikakarvani nousivat yhtäkkiä pystyyn kuin ilma olisi täyttynyt sähköstä. Kohotin katseeni Jeaniin, joka katsoi minua jälleen uteliaan kysyvän näköinen ilme kasvoillaan. Jotakin liikahti ikkunassa hänen takanaan, mutten ollut ihan varma, mitä se oli, vai olinko vain kuvitellut.

"Missä teillä oikein on vaihtolamput? Miksei Irina tule jo takaisin?" kysyin yhtäkkiä, täysin ajattelematta, mitä sanoin. En tarkalleen ottaen osannut edes arvioida, miten pitkään lapsuudenystäväni oli ollut poissa seurastamme, mutta minusta silti tuntui, että liian pitkään. Ihan liian kauan.

"Se on kyllä totta", Jean mutisi ja kurkisti kukkahelvettikäytävään, joka johti muualle taloon. "Pärjännet tässä hetken, jos käyn katsomassa, mihin hän jäi?" hän hymyili ja odottamatta vastaustani hän nousi pöydästä jättäen minut yksin hiljaiseen ruokailutilaan. Kuulin kuitenkin yhä, miten klassinen huilu-ja pianopainotteinen musiikki soi etäämpänä talossa, mutta se olikin ainoa ääni. En kuullut edes minkäänlaista puhetta.

Muistin nähneeni ikkunan takana jotakin liikettä j tihrustelin tuoliltani uudelleen pimeyteen. Hetken tuijotettuani ja todettuani, ettei ulkona näkynyt - enää ainakaan - mitään, olin varma, että se oli ollut vain joku takapihan poikki kirmaava eläin tai kuvittelevani varjo. Ihokarvani sojottivat yhä pystyssä kuin säikähtäneellä kissalla ja tunsin oloni sekä yksinäiseksi että pelokkaaksi. Sätin itseäni typeryydestäni, olinhan suurkaupungin nainen, mitä tässä pikkuisessa kyläpahasessa, jota tuskin kehtasi kaupungiksi edes sanoa, olisi sellaista, mitä kaupungissa ei olisi kahta kauheampana ja pahempana?

Sviiik... Sviiiiiiiii'iiik...!

Jähmetyin paikoilleni kuullessani äänen. Mikä helvetti... Käänsin hitaasti päätäni sitä kohti. Länsisiivessä, jossa sijaitsin, oli talon sivuovi. Se sijaitsi pienessä aulantapaisessa ruokailuhuoneen toisella puolen ja ne erotti toisistaan ovi, joka nyt oli hitusen raollaan. Tiesin, että Irina piti aina talonsa ovet lukittuina, eikä koskaan lähtenyt talosta, jos ainut ikkunakaan oli raollaan - hän pelkäsi neuroottisesti varkaita. Ääni tuli aulasta. Se toistui muutaman kerran ja vaikeni sitten alkaakseen hetken kuluttua uudelleen.

Toivoin, että musiikki, joka talosta kantautui, olisi ollut kovemmalla ja peittänyt moisen narisevan valituksen alleen, mutta niin ei valitettavasti ollut. Pohdin kuumeisesti, mistä se voisi johtua. Olisiko joku mahdollisesti ovella? Mietin, oliko tämä jokin Irinan ja Jeanin kepponen minulle, mutta minusta tuntui, ettei heillä ollut taipumuksia moiseen irvailuun. Hitaasti, kuin kärpänen pihkassa, nousin tuoliltani ja jalat täristen laskeuduin lattialle nelinkontin. Jotenkin odotin hetkenä minä hyvänsä, että Jean ja Irina palaisivat huoneeseen ja löytäisivät minut konttaamassa lattialta ja nauraisivat ratketakseen kummastellen, mitä ihmettä oikein hommasin ja olinko mahdollisesti juonut tarpeeksi viiniä.

Hivuttauduin lähemmäs raollaan olevaa ovea ja lopulta pysähdyin ihan sen viereen. Kauhistunut mielentilani ei ollut kadonnut mihinkään, vaan sen sijaan oli entistä varmempi siitä, että jokin oli pahemman kerran vinossa. Minulla ei vain ollut minkäänlaista ideaa siitä, mitä se olisi voinut edes olla. Painoin poskeni vasten ovenpieltä ja kurkistin.

Ovi, joka aulasta johti ulos, oli pääasiassa lasia. Sen takana, sateessa, hiivenen etäämpänä seisoi joku. Tihrustin silmiäni ja koetin hahmottaa sitä tarkemmin, mutta minun ei tarvinnut. Silmäni laajenivat äärimmilleen kauhusta ja eopäuskosta, kun se astui valokeilaan, joka sisältä heijastui ulos lasin lävitse.

Se oli ehkä eläin, tai jotakin. Se ehkä muistutti etäisesti kengurua. Sen turkki oli likaisen harmaanruskea ja osittain siitä puuttui siivuja kuin ne olisivat vain pudonneet pois. Niistä kohdista paistoi liha ja jänteet. Ja mätä sekä hännästä, joka piiskasi ilmaa levottomast sen takana, pilkisti esiin vaaleaa luuta. Valkeat turvonneet silmät tuijottivat sisälle lasin lävitse. Ne kiiluivat kummallisesti sisältä päin ja tajusin, että ne muistuttivat kuolleen kalan silmiä. Otuksen suu oli kuitenkin hirveintä, mitä olin koskaan nähnyt. Sillä oli peukalon mittaiset hampaat, joiden tarkoitusperä ei jäänyt minulle epäselväksi. Vaikka sen pää oli lähes painunut lasiin kiinni, sen hengitys ei huurtanut pintaa.

Kirkaisu takertui kurkkuuni eikä suostunut tulemaan ulos, kun tajusin, mitä olennon omituisen lyhyet eturaajat pitelivät. Se oli Irinan irtirevitty pää, jolle oli jäänyt epäuskoinen ilme. Näin, miten katkenneesta kaulasta tihkui yhä verta hänen portailleen ja miten osa ratkenneesta henkitorvesta heilui hitaasti tuulen mukana vasemmalta oikealle ja takaisin. Kahdet kuolleet silmät tuijottivat suoraan minua lasin läpi.

Takaani kuulin, miten lasi räsähti rikki ja lukuisat saviset kukkapurkit putosivat lattialle.

Rukoilin kaikkia jumalia, joista olin koskaan lukenut tai edes kuullut.

Mulla on ollut nännikorut kutakuinkin seitsemän vuotta. Nti sankari on ollut nyt pari kolme viikkoa ilman koruja ajatellen, että öhöö, eihän ne nyt umpeen ainakaan mene, ne on olleet siinä jo niin pitkään. Jep, mutta ainakin ne palautuu, ellei umpeudu.

Oikea meni hetken ähertämisen kanssa, mutta vasemmasta ei saa enää korua läpi. Sattuu ihan saatanasti yrittää väkisin työntää. -.- Voi huoh.

Noh, lävistyslistaan sekin vain jatkoksi. Nyt, kun tuo duuni loppuu, voi haistattaa rauhassa vitut hygieniasäännöksille ja tikata naamaa niin paljon kuin sielu sietää. Alahuuleen jos lykkäisi keskelle jotakin pientä ja sievää ja sen sivuille sitten hevosenkengät. Sitten pitää varmaan opetella suuteleminen taas uudelleen... -.-

"The truth's for sale for just one kiss
And that's how I like it
Yeah, that's how I want it to be..."

Mietin tuossa juuri, kun kerta olen jälleen kerran assaulttaamassa Hellsingin, että miksi EN menisi suoraan töistä aamulla. =^^= Sitä olisi sitten heti aamulla klo 08 tienoilla ihunassa Hellsingissä, suhteellisen yksin katselemassa, kun väki kirmaa kouluihin ja töihin ja itse pohtii kahvia ja tupakkaa sekä suunnittelemattoman shoppailufrenzyn kourissa.

Niin, onhan minulla toki syykin mennä sinne. ASHBURY HEIGHTS! Voi olla, että on once in a lifetime saumat nähdä Suomessa, joten pakkohan sitä on vaivautua, maksoi mitä maksoi.

Joka tapauksessa, jos kiinnostaa päiväkahvi/lounasseura Hellsingissä huomenna, niin saa ottaa yhteyttä. I'm all yours ;)

Taas yksi yövuoro pulkassa tältä viikolla - one to go. Hillittömän hieno viikko joka tapauksessa. Tuntuu siltä, kuin minut olisi jälleen siunattu finger of destructionilla; kaikki masiinat, joita "käytän", hajoavat. =P Tänään pistin koneen nro 2 päreiksi kutakuinkin viiden tienoilla eikä pomo antanut enää kolmatta konetta allekirjoittaneelle käpälöitäväksi. Ehkä hyvä niin. Enpä muista, milloin olen viimeksi logannut kellokortilla ulos töistä jo kymmentä vaille kuusi - saadaan näin tehdä aikaisintaan silloin, siis - joten eipä se nyt niin harakoille mennyt.

Luonnollisesti piti ilmoittaa työnjohtajalle, että meidän asentajat ja sähkäri vaativat mulle pekkasta ensiyöksi. Ei herunut sitäkään. Höh. Noh, onpahan ihmisillä (asentajilla) tekemistä sitten ensi yönäkin ;) *sadistista hihitystä ja tassujen hypistelyä* Voihan toki olla, että mun "aikaansaannokset" näkyvät vielä silloinkin, kun en ole enää töissä koko perkeleen puljussa - viimeinen työpäivä siis maanantai 31.8. eli about puolentoista viikon päästä.

Ja ei, en minä niitä oikeasti hajottamalla hajota. Niihin vain tulee vikaa, jota en osaa itse ainakaan fiksata - eivätkä kyllä aina asentajatkaan. =P