IRC-Galleria

Ohos. Edellisestä kirjoituksesta onkin aikaa.

Ilmoitetaan nyt ensimmäisenä tärkein: I'm back! Viimeaikainen nettihiljaisuus on päättynyt, aamen. Syy kyseiseen hiljaisuuteen löytyy täältä jaloista. Koira sattui saamaan mustasukkaisuuskohtauksen tietokoneelle, kun katsottiin monituntista Schindlerin listaa, joten Tuhka päätti ottaa oman hampaan oikeuden käyttöön ja iski naskalit läpi virtajohdosta. Hemmetin juovasika selvisi tapauksesta vähällä, itse meinasin saada helvetinmoisen sähkölatingin repiessäni sit liitäntöjä irti. Komea sininen lieska iski pistorasiasta päin näköä. Katsoin viisaammaksi olla ärhentelemättä sähköimpulssien herralle. Tänään vihdoin ja viimein muutaman viikon tauon päätteeksi tuli uusi virtajohto. Jotain sopeutumisvaikeuksia tulokkaalla on emäaluksella, kun laitteista kuuluu hurja hurina ja tehoja tuntuu olevan vähän liikaakin. No mut hallelujaa, kone on jälleen käytössä. Rakas Aceri käy vaan vähän ylikierroksilla, kai sillä oli vaan niin ikävä mua.

Huomasin et edellinen kirjoitus on ajalta ennen koiraa. Mitä se sellainen muka on? Nythän Tuhka on jo nelikuinen, lauantaina se sai pihviä ja nakkeja sen kunniaksi ja maanantaina tuli rokotettakin taas niskakahkaan. Aika juoksee kun hirvi. Apua, kohtahan tuo holskumies on jo puolivuotias. Se kasvaa vauhdilla, etenkin korvat, koivet ja häntä. Taitaa kyl Tuhka heilahtaa säkäkorkeuden kanssa yli kuudenkympin, on se vaan niin komea poika. Tätä tämä nyt on, koiranomistajan arkea, välillä pentu koettelee hermojen riittoisuutta ja välillä siitä saa olla niin ylpeä kun yhdessä mennään. On se vaan niin rakas riiviö tuo jaloissa tuhiseva hopearaitapoika.
Ai niin, viikonloppunahan me lähdetään taas poikien kanssa reissuunkin, mökille riekkumaan. Tuhka pääsee tekemään tuttavuutta uusien kavereiden kanssa eli keskustelemaan espanjalaisen karvamopin kanssa, että kumpi sinne järveen riepottaa ja kumpaa ja kumman se paras grilliherkkujen kerjäyspaikka on. Ah, onneksi noi lyhytkarvat ei ole yhtään vallanhaluisia eikä mitään. Saas nähdä mitä pikkumies luulee itsestään viikonlopun jälkeen. Ainakin odotuksena on et maanantaina olis veto vauhtiraidasta vähän vähemmällä, heh.

Maalle pääseminen kyl houkuttaa taas, tyyliin tavarat olis jo pakattuna, mennään jo. Mutkin on luvattu järjestää järveen. Kuulostaa jännältä. Hirveetä, kun en ole ehtinyt/päässyt vielä uimaan kertaakaan tänä kesänä, vähän vaan rannassa leikittäny koiraa ja miestä. Tiedotusvälineethän heitti kylmän kivenkin jo kauan sit ja mul on viel talviturkki niskas. No jaa, onhan tässä syksykin jo alkamas. Mut turkki vaihtuu kyl mökkireissun jälkeen jos vesi vaan vielä pysyy plussan puolella. Tai luultavasti vaik olis jo jäitäkin, iik.

Nyt pitää parannella flunssanpoikaset vielä pois, kuume lähti jo eilen kävelemään. Loppuviikosta ollaan varmaan jo taas jaloillaan ja lujaa menossa pois Helsingistä. Siihen asti luvas on pientä kämpän laittoa, koiran kans remuamista, opiskelun pariin paluuta ja ihmissuhteita. Ulkonakin on nyt niin ihana tepastella kun ilmat viilenee sopiviksi ja pohjoistuuli tuo taas syksyn tuoksuja. Kipeenäkin on helpompi hengittää.

Palaillaan taas. Toivottavasti ei venähdä taas samanlaista päivittelytaukoa.

Tänään yöllä tää lähtis jonottelemaan ihanien ihmisten kans Kaisaniemeen, torstain puolella tulis Nightwishiä koko puiston täydeltä. Siellä sitä ollaan katsomassa hienoutta, toista kertaa.
Uh. Tuomas. Jukka. Emppu. Marco. Ja Anette.

Perjantaina alkais Tuska ja siellä sitten hengaillaan kolme päivää. Tuskahupia riittää sunnuntaihin asti porttien sulkemiseen ja sen yli. Nam nam. Fiilis on että tämänkin kesän festarimaistiaiset tulevat olemaan hyvät.

Maanantaina, neljäpäiväisen keikkamaratonin jälkeen, tää hyppäis Hämeenlinnan junaan ja pyörähtäisi siellä lähimaisemissa. Matkaseuran lisäksi tuliaisina olisi koiranpentu, virallisia papereita ja 15 kiloa ruokaa. Kuulostaa hyvältä. Saan raitapakkaukseni kotiin.

Lopuksi ehtii ehkä vähän nukkua.

Kyl kesätys on miau. Etenkin vuosimallia -08.

Tietokone toimii taas! Ei tässä ollutkaan kun seitsemän virusta ja viisi vakoiluohjelmaa, eh.

Pääsen nyt siis säännöllisesti nettiin, sähköpostiin ja koneelle noin muutenkin. Messengerissä minua ei silti tulla näkemään, en tee sitä uudestaan, latauksessa on jotain ongelmaa. Muutenkin jätän koneella istumista vähän vähemmälle.

Pitää yrittää olla terveellinen ihminen ja viedä elämäänsä eteenpäin, nuo ei luonnistu pelkästään päätteeltä. Heitänpä siis itseäni eteenpäin tänään, Iso-Evolle asti, katsomaan koiranpentuja. Syksyllä ei tarvitse miettiä avaisiko koneen vai ei, kun täytyy kuitenkin lähteä lenkille raitapojan kanssa.

Näillä mennään, kesätuulen vietävänä. Onhan tässä tapahtunutkin vaikka mitä. Ja täytyykin tästä lähteä uuteen reissuun.

Näkemiin.

Tämän kesän loma on nyt mielenkiintoinen käsite.

Ensinnäkin otin lomaa koneesta :/ Tuli viruspaljous ja kaatui koko paska. Koko kone on käyttökelvoton eikä huoltoa luultavasti kuulu aikoihin. Eli minua ei nyt tavoita tietokoneelta oikein missään muodossa. Sähköpostin pääsen toivottavasti tarkastamaan viikoittain. Nettihiljaisuutta jatkuu hamaan tulevaisuuteen, kenties koko kesän.
Pahoittelen.

Ja nythän istun töissä. Paha minä, päiväkirjailen työajalla. Sain taas kahden viikon työsopimuksen näin kesän alkuun. Toivottavasti tämä on viimeinen kesä toimistotöissä. Työkiireistä johtuen olen entistäkin varatumpi. Mutta hyvänä puolena on, että työpaikan koneiden kautta minulla on sentään jonkinlainen kontakti nettiin ja sähköpostiin. Töiden jälkeen voi tulla vielä hiljaisempaa.

Koettakaa selviytyä ;>

Jos en kesällä pääse nettiin niin syksyllä ainakin. Tässä välissä vain hoidan duunit, haen koiranpentuni kotiin, muutan omaan kämppään, reissailen pitkin Suomea ja vietän pienimuotoista festarielämää.

Noniin.

Ei tarvitse kuin nuuhkaista hieman maata ja painaa käpälä pehmeään ruohikkoon; puhtaat, uudistavat tuoksut kulkevat kutitellen kehon läpi ja käpälän alla maa kuiskii hiljaa. Luonto on täynnä kirkkaita ääniä ja värejä.

Kevät.

Talven jälkeen herätään uuteen aikaan. Kääntynyt tuuli on hyvä, se kantaa lämpimiä tuoksuja mukanaan ja puhaltaa tomun pois luolan nurkista. Sateet tuovat elinvoimaa. Kevät on valtava luonnonvoima, yksi neljästä. Ja minä elän vuodenaikojen mukana.

Huomasin kasvavan vihreyden mukana heränneeni itsekin uudestaan. Moni asia on muuttunut siitä, kun astuin melkein vuosi sitten ensi kerran galleriaan. Siispä galleriakin sai kevätremontin.

- Profiiliin läpikotainen päivitys: yhteisöjen tarkistus ja uudistus.
- Vanha aika siivottiin pois: vanhat kuvat saivat häädön, palaavat kenties joskus osittain takaisin.
Palaan kenties massiivisesti kuvien kanssa takaisin loppukesästä tai syksymmällä.
- Kansioiden siivous: vanhojen kuvien mukana lähtivät useat kuvakansiot.
Palaan luultavasti kansioidenkin kanssa syksymmällä.
- Päiväkirja puhtaaksi: vanhat merkinnät poies.
- Uutta ilmettä: uusia, kevyempiä modeja odotellaan valmistuviksi.


Kaiken kaikkiaan vanhat, talven jäljiltä uupuneet ajatukset pois nurkista. Raskaat asiat sivuun uusien, puhtaiden ja raikkaiden tieltä. Erottuu sitten tyttökin tummassa ulkoasussaan ympäristöstään paremmin.

Katsellaan kuitenkin kohti parempaa aikaa. Antaa kevään ja kesän tuoda tuliaisensa mukanaan.