IRC-Galleria

C'mon baby, c'mon c'mon darling
Let me steal this moment from you now
C'mon angel, c'mon, c'mon darling
Let's exchange the experience !

Joo, mielenkiintoisten tapahtumien jälkeen minä alan vetää koirakurssia!

Ideatasolla kurssien järjestäminen on ollut vireillä jo keväästä lähtien, koska aina minua on poltellut päästä ratkomaan pulmatilanteita käytännössä ja ohjaamaan tiedonhaluisia koiranomistajia heidän haluamaansa suuntaan kykyjeni mukaan.

Tällä hetkellä opiskelen aktiivisesti koirakouluttajaksi ja koulutusohjaajaksi. Suoritan käyttäytymistieteellisiä eläinopintoja Koirakoulu Visiossa. Koirakurssin vetäminen tukee opintojani ja lisää käytännön taitojani.

Nyt vireillä on koirakurssi Malmilla, alkaen ensi torstaina 1.10, kello 18:00. Kurssi aloitetaan monenlaisilla alkeilla, koiranomistajan perustaidoilla. Aiheina ovat mm. koiran motivointi ja palkitseminen, aktivointi, arkitottelevaisuus ja hihnakäyttäytyminen.

Jos kurssi tai aiheet kiinnostavat, mukaan saa tulla!

Kävinpä tänään ajelemassa inssin ja nyt on tassussa ajolupa. Olipas muuten hulvatonta kruisailla ekaa kertaa omalla autolla. Tästä tämä jatkuu ja Bailey saa kyytiä.

EDIT//
Haluan Baileylle tyttöpannan, kun sillä on poikien panta nyt. Mutta mistäs rahat siihen.

Plus, että tänne tullessa aina jotenkin huomaa erityisen selvästi, minkälaista kehitystä yksilö tekee eteen tai taaksepäin elämässään. Tarkoitan lähinnä omaa kehitystäni.

Ja vielä sekin, että tykkään tosta pennusta.

Ensi lauantaina äkkilähtö Saksaan ja sieltä autolla Hollantiin! Nams. Kotiin lähdetään tiistaina laivalla Saksan satamasta, Travemündesta. Ihana päästä kiertelemään taas uusia maita.

Sanoisin, että tämä on kyllä paras tapa aloittaa loma. Hollannissakin yövytään useampi yö, luultavasti erään koirakasvattajan luona. Saadaan kosketusta farmielämäänkin, jee.

Luvassa siis kuvia ja ehkäpä jotain kotiintuomisiakin.

Nomey kuittaa.

Prkl haluan uusia kuvia. Itsestäni päivitettyjä siis. Koirasta niitä tulee koko ajan.
Nyaa.

Kävinpä perjantaina pitkästä aikaa kuvailemassa tuon suteni kanssa. Aika ei ole toviin riittänyt vapaa-ajan valokuvailuun ja nyt oli oikein mukava monen tunnin käyskentely kameran ja koiran kanssa ilta-auringossa.

Kuvailtua on kyllä tullut, koulun valokuvauskurssilla filmijärkkärillä. Veikeä vehje.

Tuhkaa on varsin kuvattava kaveri, komeaksi se on todistettu ensimmäisillä näyttelyilläänkin. Ja kevät on raikas. Kohta on koulu ohi, pääsee reissaamaan!

Toisinaan ihmiset tulevat ja menevät elämässä, harvemmin ne tärkeimmätkään lopulta ovat pysyvintä ja uskollisinta lajia. Mutta koira pysyy.

Me emme pysty samaan kuin koirat; ne antavat koko sydämensä ja pysyvät mukana loppuunsa asti. Ne ovat uskollisia pahimpinakin päivinä.

Ja minä olen koira ihmisten joukossa. Rakastan loppuuni asti.

Jooh.

Nyt helmikuussa olisi koirakursseja ympäri pääkaupunkiseutua ja aikalailla kouluprojekteja.
Maaliskuussa vietetään mun 18-synttärit ja sen kunniaks Euroopan reissu. Sitten maaliskuunkin lopulla pitäisi saada alkamaan pitempikestoinen koirakurssi. Ja autokoulu.
Huhtikuussa on pari ensimmäistä koiranäyttelyä ympäri Suomea, kun korkataan Tuhkan näyttelyura, jee. Huhtikuussa olis ihana vuosipäiväkin.
Toukokuussa olisi tarkoitus niputtaa tuo kouluvuosi sievään pakettiin ja lopetella koko lukio. Työpaikat pitäs siihen mennessä olla varmistettuna ja ehkä jo jatkosuunnitelmiakin. Toukokuussa juhlitaan myös koiran 1-vuotishäsellystä.

Kesällä olis vapaaehtoistyön ja varsinaisen työn ohessa luvassa toivottavasti muutama vaellus ja Lapinreissu, ehkä ulkomaanmatkojakin ja koiran kanssa harrastelua. Auringosta ja seurasta pitää tietysti myös nauttia ja pitää hauskaa. Koiranäyttelyitä toivottavasti jatketaan huhtikuun jälkeen kesälläkin.

Että onhan tässäkin taas.

Moro.

Mitähän tässä on menny, viis kuukautta?, puol vuotta? ilman konetta ja nettiä. Ainoa bittimaailman yhteys on ollu tää koulun kone, mut viimeinkin siihen tulee muutos. Sain himaan koneen! Ja tulostin-skanneri-kopsurinkin. Kajarit puuttuu vielä ja nettiyhteys, sit on hyvä. Comebackia voidaan siis odotella muutaman viikon sisään!

Jee, edellinen tietokone otti ja kuoli totaalisesti. Se antoi viimeisenä elinviikkonaan vaan virheilmoituksia, ei käynnistyny oikein, virtaakaan ei saanu poies ja se latoi vaan hätähuutona kummallista koodikieltä, mut sinisilmäinen pikkuminä tosiaan luuli, et sen olis saatu vielä pelastettua. Hetki, jona sain ilmotuksen et rakas kannettavamme on menetetty, oli aika hurja. Oltiin just saavuttu Islannissa Borgarfjörduriin, meren rantaan, valtavien vuorten keskelle ja huomattiin siellä liput puolitangossa. Kun tutkittiin alueen vaellusreittejä meidän ohi ajoi hautajaissaattue. Siinä tuli aika hiljainen olo, surullinen muiden puolesta. Se fiilis jäi aika syvälle.
Kun oltiin saatu auto parkkiin ja päivävaelluksen kamat kasaan niin tuli viesti, että konetta ei ammatti-ihmisen mukaan voinut enää pelastaa. Kovalevy oli romahtanu viruksista ja muista. Eihän siinä mitään, konehan se vaan oli. Mutta se vei mukanaan tuhansia valokuvia ja tuhansia sivuja kirjoitettua tekstiä, kaikki kuvatuotokset ja vuosien tunnevuodatukset. Se vei ison osan menneisyydestä. Sil hetkel tuntu ku olis riistetty joka sydänverestä vuodatettu elämänpisara jonka on jättänyt taakseen. Eikä hyvältä tunnu vieläkään. Fiilisihmiselle se oli aika kova isku, se hautajaissaattue teki kaikesta vielä dramaattisempaa. Mulle mun kirjoitukset on tärkeitä.
Islannin karunkaunis maa sai muutamat tuskankyyneleet, mut siel on myös villi pohjoistuuli kuivaamaan ne. Ja kulta pyyhki pois sen mitä tuuli ei ehtiny kuivata. Se piti lämpimästi tassusta kiinni ja oli ihan oikeessa ku sanoi et kaikki ne tekstit on mun sisällä vieläki ja Islannissa ollaan saamassa lisää kirjoitettavaa. Siit me lähdettiin maaruskan väreihin vuorille vaeltamaan ja sieltä mulla on kuvina ja sanoina mielessä seuraava kirjotus. Tai seuraava ja tavallaan ensimmäinen. Ja kaikesta voi viisastua: tästäkin oppi sen että ihan oikeesti kaikesta kannattaa olla ainakin varmuuskopiot jossain tallessa, jossain muualla kun kovalevyllä.

Täytyy myöntää et viisitoista päivää Islannissa oli ihan mieletöntä elämystä. Ensimmäisenä päivänä meidät napattiin heti lentokentällä tullin kuulusteltaviks epäiltyinä ties mistä ja perään tyttö vietiin ratsastamaan islanninhevosilla laavakentille. Siitä eteenpäin melkein viikon tuli vettä ympäri vuorokauden niin et pääsin sairastumaan Skaftafellin kansallispuistossa märässä teltassa vietettyjen öiden jälkeen. Mutta hei me ollaan Suomesta eikä me olla sokerista. Auton kans kierrettiin Golden Ringin geysirit ja vesiputoukset. Tai siis eh auton kans kierrettiin koko Islanti. Löydettiin Víkin merenrantakaupunki ja sen kymmenen taloa ristissä. Iso mesta, joo. Husavíkin valassafarilla nähtiin delfiinejä ja Akureyrissa lahtivalaita. Mývatnissa sai parhaan käsitykset vastakohdista: ensin kierrettiin Islannin ainoa oikea satumetsä ja tavattiin joutsenperhe järven rannassa, viereisessä Dimmuborgirissa(!) maasta kohosi pelkkää mustaa laavakiveä ja onnistuttiinpa näkemään kun paikalta lehahti valtava korppiparvi. Ja heh, kyseisessä paholaisen kotiosoitteessa tavataan jouluisin myös Islannin joulupukit säikyttelemässä lapsia. Reykjavikissa oltiin alussa ja lopussa hyvässä hoivassa Einarin hostellissa. Viimeisten iltojen shoppailurumbassa loppui kullaltakin rahat korteista. Ja koska hulluille suomalaisturisteille ei riitä mikään vesi taivaalta eikä kiviä heittelevä pohjoistuuli niin lähtöä takaisin Keflavikista Reykjavikiin ja siitä Suomeen tehtiin lumisateessa.

Olipahan reissu. Olisinpa voinut melkein jäädä sinne asustelemaankin ja loikoilemaan heitur pottureihin, kuumiin lähteisiin siis, matkaseurani kanssa. Reissu teki kunniaa meidän yhteiselle puolivuotiselle. Enköhän mä eksy Islantiin issikoimaan joku toinenkin kerta. Tosin sitten kun siellä on kurssit järjestyksessä, ne romahti kun me lähdettiin.

Viime viikonloppuna oli Kastaalin Rieskaset, koko holskuleiri meni mahtavasti. Tuhka toimi taas ajatustakin paremmin ja örvelsi mun kans pihassa ja metsässä. Uskomaton nenänkäyttö tuolla mun pennulla. Siitä tulee upea. Tai sitä se on on jo. Ens kuussa ollaan Tuhkan kanssa tottistelemassa pentukurssilla, rau. Ai niin ja valmiiksi jo tänne onnea mun pikkupennulle, kun se ei enää ole niin pikkupentu. Lauantaina Tuhka täyttää puoli vuotta, zii miten aika juoksee. Sen kunniaksi perjantai menee Tuomarinkylän kartanolla ja Haltialassa retkeillessä.

Ja nyt meikä lähtee juoksee koululta koiraa viemään, nämä kuulumiset saa tältä erää taas riittää.
Syksyä, kansalaiset.

Hyvin kulkee, mut ilman konetta. Pahoittelu siis jatkuu, ja hiljaisuus myös. Porukoiden kone latoo jotai virhetunnistimia sun muita jatkuvalla syötöllä eli on käyttökelvoton eikä omaa konetta nyt ihan heti ole ilmeisesti tulossa. Eli ah ainoat yhteydet nettiulottuvuuteen ovat koulun koneella. Tarkoittaa todellakin siis, että hiljaisuus jatkuu.

Jospa tuon reissun jälkeen sais oman koneen ja netin aikaseks. Viikon päästä perjantaina mulla olis siis lähtö Islantiin pojan kans. Ollaan tripillä 19.9 - 3.10. Kivat viistoista päivää varmaankin, katsotaan mihin naista viedään. Jos en tipahda rannikon jäätiköiltä mereen ja maailman reunan yli niin oletettavasti matka on onnistunut, kuulette sitten myöhemmin. Joka tapauksessa elämyksiä, ihmetyksiä ja hurjia kokemuksia tulee sylikaupalla. Hm, jos hiljaisuus jatkuu viikkotolkulla Islanninmatkan jälkeenkin niin tuskin musta enää kuullaan, ollaan sit jääty asustelemaan sinne. Tai vaihtoehtoisesti pudottu koneella alas.

Joo. Eipä ihmeempiä, viikon verran täs olis vielä muuttokiireitä ja Nuuksion retkeä koiran kanssa, sit vaihdan kahdeks viikoks vapaalle. Tulee nyt sit useamman viikon katoaminen, mut sit palaan ihan uuden setin kans. Kuinkahan moni teistä ymmärtää vähääkään siitä islannin mongerruksesta, jota raapustan saavuttuani. Katsotaan.

Näkemiin, taas.