IRC-Galleria

Tältä viikolta ei juurikaan jäänyt mieleen mitään mieltäylentävää. Kotona kävin. Kohta tässä alkaa oppia Helsingin ja Jyväskylän välisen rataosuuden ulkoa. "Nyt tulee järvi... 20 minuuttia Orivedelle... Lehmihaka... Linna... Joo öö. Keskiviikkona tulee teeveestä Some Kind of Monster. Rikollisen myöhään tosin. Onko lapsille liian rankkaa näyttää Hetfield (nykyinen versio, nuori Jameshan on ihan sairaan ihQ) ilman paitaa?

Kirjoitusprosessissa ei havaittavaa edistystä. Jos vaikka keskiviikkona jatkaisi. Huomenna ei ehdi. Pitää maksaa haalarit. Kallista. Ja Approkin maksaa kympin. Outoa. Mikäköhän siinä maksaa? Ja loppubileisiin vielä kahden euron lippu. Hyvin menee. Rahat käyvät vähiin. Pitäisikö kirjoittaa kirja? Verot tosin nousevat, eikä Suomessa kirjoittamisella rikastu. Täällä on liikaa veroja ja välistävetäjiä. Joku Linnakin oli eläkeikään asti tehtaassa töissä, vaikka sen kirjoja myytiin joku 700 miljoonaa kappaletta. Jotkut kirjoittavat pelkästään rahan takia. Eddings, Jordan ja Williams tulevat ainakin mieleen. Toisaalta useasti kaupalliset teokset ovat niitä parhaita. TSH ja Maameri esimerkiksi. H.P. Lovecraft ja Clark Ashton Smith eivät elinaikanaan saavuttaneet mainetta ja mammonaa. Klassinen tilanne, jossa teosten arvo tajutaan vasta postuumisti. Toisessa päässä on J.K. Rowling, joka pelasti lapsensa nälkäkuolemalta keksimällä konseptin nimeltä Harry Potter. Rowling menestyi ja sen takia kukaan high brow- kriitikko ei voi arvostaa häntä taiteellisesti.

Tavoite keskiviikolle: Saada Gilmer ja ne lähtemään majatalosta. He tietävät siis Welhimin artifaktista. Jesroth katoaa, mutta lukijan pitää antaa ymmärtää, että hän on myös W:n perässä saatuaan Wersunilta ratkaisevan tiedon. Hmm. Olikohan Wersun siinä dumpattujen sivuhahmojen listalla?