Niin paljon kun tällä haenkin,
niin paljon elämää pelkään,
Kaikki alkaa, mut aika seisoo,
se on ku sekuntimittari joka venaa et millon se käynnistyy,
vaik ei se enää käynnistyiskään,
jokin sitä aikaa silti liikuttaa.
Lopulta se laskematon aika onki menny oman aikansa,
ja tajuu et ei siihen kelloa tarvitsekkaan,
se kulki sen tien päähän
-
laski rahojaan, jospa sittenkin uuden kellon sais..
Uusimmat blogimerkinnät
- Paha homma 08.07.
- Aikarauta! 19.02.
- Jekku ja poikue 12.11.
- Lauantain avarakatseisuuksia 06.06.
- tylsyyden tuhoama takapuoli 28.02.
- Neo ja Blade on kotona 05.02.
- Lämpö lähtee sisältäpäin 30.01.
- Uuden suunittelu on vanhan muisteluu 07.01.
- Ei mitenkään turha reissu, mutten suosit... 03.01.
- Ihmemaan taa, sinne tahdon ratsastaa, kau... 17.10.