IRC-Galleria

Viisaampi vanhetessa, luulis ainakin. Hyvää saa kun oikein tahtoo, kevään korvilla ei paljon muuta mietittävää olekkaan kun kesän herääminen ja oman elämän rakentaminen.. palikat on kasassa enää täytyy vaan parsia ne kasaan.. aikaahan siihen kuluu, mut miksei vois nauttia niistäkin palasten paikoilleen saamisesta. Pieni ilo rikkahin niistä kaikista suurista on lie. Vaikka aikaa vievää kaikki on ja loppuun viel matkaa jonnin verran, sille matkalle mahtuu paljon pieniä suuria loikkauksia, ja päätöksen teko siitä onko järin helppoa sanoa seuraavalle elämän laadulle heippa hei.. makaat päivästä toiseen, makaat vaan ja katot päivän sarjat, syöt ja makaat, mietit mistä helpotus. Vittu et helpotus on kallista. Helppoa ei oo nousta ja ottaa jalat alleen.. mut päivänä jona se tulee, luulen et jotain voi puuttua, ellei pieni esmes auta on se jokaisen oma tahto. Joop kai se täytyy alottaa, ei tänne nälkää ollaa tultu näkemään.

Hauskaa tässä on se et kun luin ton tekstin uudelleen itelleni, tajusin kuinka suurta kehäää oon kiertäny, kuin palatakseni taas johonkin jonka olisin jo aikaisemmin kokenut. Paskan marjat saatana saa jäädä jo viimeiseksi, kukapa tahtois jaada siisen sontaan makaamaan.

Kusetus on vittumainen teko petos toisen hätää käyttäen.. Se siitä tampereen muutosta.. sellasta se elämä on. Muuttu asiat niin et kuntana kerava, kanniston kaarteeseen.. sinne pikku koppiin mut uutta elämää aloittaen.

Mä en oo tunnevammanen,
mul on tunteet,
mut suljen suuni tunteet umpeen.
Kumpaa rankasen suuta vai tunteit,
ku mä en osaa puhuu
mä osaan vaan puskee?
Mä en muka osaa sanoo "rakas",
en osaakkaan, otan sen takas
se on niin ruma sana,
et vaik kuin humalas tuut vastaan mua,
ni mä nielen sen alas.
Oonks mä katkera kallellaan?
Kai mä kaipasin varmempaa,
mun aivot on tallella
ja annan aivojen aisteja valmentaa,
jos mä en nää sua, haista sua,
kuule sua, en voi ******** ***.
Kukka mä annan sun lakastua,
Tapan sut mun sydämmest en kaipaa sua.


Mä en kaipaa; sun tuoksuu,
mä en haluu; sun viereen,
mä en usko; sun valheit,
mä en ikävöi; en paljoo.
Ajat on muuttuvii,
hajotin kukkaruukkusi,
sä väsytit mut uuvuksiin,
on pakko laittaa luukku kii
En anna kastua
mun poskien mä vastustan
sitä tunnetta hassua;
Mä en ******* sua.

**** Pyhimys - Mä en rakasta sua *****

Joulu, turha paska juhla... lahjaton turha syömisen pakko pulla.. onko tässä vuodessa mitään ja vieläkö keretään joku kuopata.. kuoleeko joku vielä ennen vuoden vaihdetta... eläkää rakkaat, eläkää pitkään elkää unohtako elämisen riemua... Uusi vuosi tuo uudet huvit ja pian taas kesän.. lämmön... ja raikkauden ja rakkauden... rakastakaa toisianne <3 minäkin rakastan teitä ystävät, sukulaiset ja rakkaimat lämpimimmät ihmiset jotka osaavat arvostaa toisen läsnäoloa.

Uusi suunitelma ja shokeeraava ehkä kaikin puolin... päivän rytmin parannus ja elämän muutos.. pois täältä suoraan sanottuna.. täällä ei ole enää mitään minulle joka kiinnostaa.. tahdon oikean elämän ja työn jossa viihdyn tai sitten en.. saas nähdä.. töitä on saatava.. ja saankin.. lapsen hoitoa nyt ainakin neljä seuraavaa kuukautta. jos saisin vuokrarästit maksettua.. sitten muutan pois.. kauas.. enkä kerro sitä kenellekkään.. paikkaan missä kesät tuntuu kesältä ja ihmiset iloisia.. hah saatan ehkä paljastaa joskus.. tupareilla sitten.. mutta valmistaudu matkustamaan kauaskin.. harva ja valittu.. kyllä te tiedätte jotka ovat luottoja henkilöinä minulle.. te tiedätte etten jätä teitä.. mutta ihmiset jotka eivät ymmärrä silloin kun ystävä tahtoo parasta vain.. moni jättää sellaiset ystävät joita ei ehkä koskaan saa takaisin.. jotkut saa.. toiset ei.. Ystäville ja rakkaille Hyvää joulua ja onnellista uuttavuotta vuoteen 2008 ja kavereille koittakaa elää, elkää itkekö perään.

Höyry haudutettuja perunoita mausteetonta lihakastiketta ja kuivia raasteita... nam! toisaalta 5 päivässä saatu pöperö ilmaiseksi, maistuu. Mutta parin viikon jälkeen kaipaa jotain vaihtelua, samat ruuat samoina päivinä ja samaan kellon lyömään. Ei kiitos!

Kotiin paluu oli ihan mukavaa, lukuun ottamatta kaiken katalan juonittelun ja massakäyttäytymisen manailua... kadonnut omaisuus ja toisen sijalle tuleminen.. Onko tapahtunut jotain mitä en tiedä tai pitäisi tietää.. epäluuloisuus painaa, vaan häiritseekö se loppujen lopuksi.. no jaa, ehkä pitäisi.. muttei vakavasti ottaen edes jaksa miettiä.. ollut, mennyt ja keskitys tulevaan.. tulee jos on tullakseen, ottaminen vastaan mikä päin pläsiä läsähtää.. Sairaus olikin pahempi kuin luulin, miltei päänsisäinen pääsieniäinen, jep just se.. kaiken tarkastelun jälkeen olenkin valmis juoksemaan vaikka maratonin että elämä taas voittaa. Yhteisö on vahva jopa pelottava, ja kaipasinkin jo tiettyjä yhteisön kehittämiä tapoja ja metodeja. Mikä parasta, ystavällis mielinen elämän heinäsuovasta löydetty hippu sai auringon pilkahtamaan harmaan taivaan kannen takaa.

Voilá!

Onko turhauttavampaa seikkailla omassa ajatusmaailmassaa jos jo tietää miltä siellä näyttää, kuulostaa ja vaikuttaa. Kyllä se todella on. piipahda ulko ilmassa ja huomaat retkesi pituuden olevan puhetulvasi mittainen. Visiitti avoimuuteen avaa monia uusia suuntauksia joita huomaa lopulta jopa tarvitsevansa.

Onnea urheilulle ulko ilmaan.

JOs heräät aamulla, kuten joka aamu luullakseni heräät.. jos edellis illan tapahtumat on normaalisti perjantain humun myötä hiukan kysymysmerkin alaisena, voiko todella olla normaalia että aamulla sulta puuttuu toiset housut ja luurikin TAAS kadonnu.. takin taskusta varastettu myöskin digicami. Jokin karman laki mua on pakko seurata että näin käy vähintään 2 krtaa kuukaudessa...

MUT MISSÄ MUN HOUSUT ON??

Tie oli sorainen Nummisten kylätie, mutka kuin jäätä. Perä lähti hakemaan paikkaansa tiesta ja juuri pidon palauduttua olikin jo oja tiukasti nokan edessä. Muutama kymmenen metriä ilmalentoa ja RysKS! hei me lennetään 2 ilmestyi sinä hetkenä ja taas koetin vetovoiman rajoja.. PataM! maassa ja vihdoin ohi koko matala lento.. suuremmilta ruhjeislta säilyttiin, vain apparin ikkunan hajottanut käsi oli naarmuilla.. Itse liimauduin rakenteisiin kuin mato, joka paikkaa tukien ja itseäni suojellen.. Virrat pois ja pihalle pälyilemään.. kaikki kunnossa paitsi auto.. shokin sekainen nauru ja järjestelmällisyys vei asiat lopulta päätökseen. Vasuri kun on hiukan yli taittuva, se pelasti itseni murtumilta... ja kaverille ei käynyt naarmuja ja lihasten jumittumista kummempaa..

Huomaaminen huolestuttaa yksilöllisesti yleensä jokaista huomaajaa, mutta tavat ovat jokaisella omanlaisensa. Kun katsoin aamulla peilikuvaani, näin ensin tapahtumat, joka loi vuoroin katseen sen seurauksiin ja jonka takaa vasta löysin kuvani joka ei ollut sen tutun persoonallisen ruskea silmän kuvajainen. Päivä pitenee ja ikävä kasvaa aamun kääntyessä puoleen ja siten iltapäivään, tieto tapahtumista jotka tapahtuvat toisaalla, etten kuitenkaan tiedä ennen iltaa asioiden joustavuuksista ja myötätunteisista palkitsijoista. Turhauttavat pelon, ahdistuksen ja odotuksen tunteet juoksuttavat kanavani auki, suuni suoralle kurkulle ja virheeni jonka hölmön lailla alitajunnan tahdosta tein ja vein kyseenalaisuuteen. Henkinen keskustelu kanssa keskustelijani kanssa sai taas askeleet maahan ja pienen häivähdyksen tulevasta. Se että mitä tulevalla on tuoda minulle, meille, heille ja noillekkin, kaikille huomijoitsijoille jotka ovat nenällään nurmikolla kiikaroimassa kohdettaan. Tervetuloa elämä.


















"Yksi on jättänyt yhtä
toinen jättänyt toista
Puhtaaseen kolmaskin jättänyt jotain
mitä aika ei poista" - Apulanta