IRC-Galleria

Useemman vuoden ollu täl samalla taipaleella,
mut jokanen reissu alkaa ekalla askeleella
ja täs vilinäs ittensä hukkaaminen on helppoo
ja välillä on vaikee saada mitää selkoo
tietysti kävi tavallista huonompi flaksi,
en kadonnu kerta rysäyksellä vaa hitaasti
ku jotai puuttuu yleensä sitte vasta herää
ja jos haluu takas on vaa lähettävä perää
helpointa on pullon pohjalta itteensä ettii
täl matkal on tarvinnu muutaki ku näyttö zettii
enkä oo matkustelevaa sorttia vieläkää
vaik kävin nykis stiigaa mut en mä kyl ollu sielläkää
Ittensä ettiminen on kyl aika moinen clichee
jotenki tottunu vaa jatkuvaan ettimisee
vaa tsägällä törmäsin itteeni istumassa
sopivasti lentokentän vieressä seutulassa

Lähelle on pitkä matka
ja vielä paljon kulkematta
itteeni vuosii vedättäny
mut edestä löytää minkä taakseen on jättäny
lähelle on pitkä matka ja vielä paljon kulkematta
itteni vihdoin herättäny
ja edestä löysin minkä taakse oon jättäny

Askel eteenpäi ja kaks taakse
joskus on välttämätöntä kääntyy vaan jatkaakseen
laitettava jalkaa sen toisen jalan eteen
taakse jääny tulee vastaan vaik toisin kuvittelee
ympäri mennään ja yhteen tullaan
ei auta jäädä tsiigaa liikennettä kadunkulmaan
ja vaikka matkalle on äärimmäisen helppo juuttuu
vasta ku palaa takas, tajuu kui ite muuttuu
meil on taipumus ajatukset paikalleen köyttää
mut josset koskaan eksy, sua ei voi ikin löytää
harvemmi sitä kompastuu ensimmäiseen kiveen
ja tie on kuoppane, ku kaivoin kuopat iha ite
hyvässä lykys välillä me risteyksessä seistään
pala marmorii joka omaa kuvaansa veistää
tekee terää repästä eikä vaa kiertää kehää
ku kaikki kuollaan joskus, mut harvat oikeesti elää


Paljo mun varalle on lisää yllätyksii
en eti enää vastauksii vaa lisää kysymyksii
vihdoinki saanu tän ettimise hallintaa
mun heimo nimelt matkan
jätin lompakon tallinnaan
äässi edel puhuu eteenpäi vaik takaperin
löysin mut tieltä jota kuljin sen välttääkseni
pika matkan vauhdil maratonii vääntämässä
mut iisimpi neuvoo toisii ku muuttaa elämääns