IRC-Galleria

Suurinta ja tärkeintä teissä on jumaluus,
teidän henkenne,
toisin sanoen teidän korkein minänne.
Teidän todellinen minänne on loistava henki.
Ennen muuta teidän on oltava rehellisiä
tälle loistavalle hengelle.
Älkää antako minkään estää
sieluanne pyrkimästä totuuteen
ja valoon ja ikuiseen rakkauteen.

(White Eagle)

Pitäkää jalkanne maassa,
mutta kohottakaa kasvonne kohti taivaita,
sillä Valo, joka virtaa teihin korkeuksista,
vakauttaa jalkanne ja ohjaa niitä oikealle tielle.
Luottakaa jumalalliseen Valoon.
Antautukaa rauhallisin mielin
ja sydän täynnä rakkautta
tälle äärettömälle Viisaudelle.

(White Eagle)

... sisintä riipii, kiehuu, kuohuu, voi hel....ti
ja tän kun piti olla niin piece of cake, helppo keikka, tää elämä meinaan...
herran jestas ku ottaa päähän, en tiedä mikä kaikki kai.... ahdistaa, pelottaa...
pysynkö mä, jaksanko... tuntuu et sielu rutistuu ku rusina, mehut on kaikki jo mennyt...
tästä sielusta on latinki loppu... siltä tuntuu...

onneksi ystävät ovat olemassa... kumma kuinka yksi puhelu voikaan rauhoittaa, ääni siellä jossakin , joku joka välittää, rauhoittelee, rohkaisee... mutta taas kun hetki menee se oma sota alkaa, sota itseä vastaan tai sen kanssa... (Leenalle <3 )
...suurimman seikkailun teen omaan sydämeen, pah voi kiesus melkein oksennan kuinka pateettista ja paksua.. ja olen ennen ajatellut todella noin...

taistelen kyynisyyttä vastaan, kumpa en tartuttaisi tätä omiin lapsiini... sekin pelottaa...
vakuuttelen itselleni että pelko loppuu järkeilemällä, suru suremalla... kyllä tämä tästä...
mutta kuka tuonkin uskoo????

Rakkaus, missä se on??? Heti tänne mulle, nopeimpia ja lyhyimpiä teitä, suoraan sydämeen...
käsi käteen.... mä hukun tähän yksinäisyyteen, tahdon syliin, lähelle....
uimaan rakkauden mereen, edes hetkeksi... mulle se ois ikuisuus...

mutta rakkaus ei edes katso mua, ei hipaise vahingossakaan... mä en oo tajunnut kuinka rikki olenkaan... voiko se sattua näin syvälle?

Kerjääminen on kamalaa, yököttävää... ja sitäkin oon tehny rakkauden perään, hellyyden....
alentunut melkein kaikkeen...

kaikki konstit on koitettu... se sentään helpottaa että tajua, mä olen kaikkeni yrittänyt... nyt pitäis olla sisua ja rohkeutta lopettaa tää säälittävä toivominen ja katsottava peiliin... kun ei onnistu niin ei...
vapauttaa sydämeni, sieluni, ruumiini, ja olla kuin feenix-lintu....syntyä uudelleen

TIK TAK
Miten onni korjataan.....

aamun kylmä koi
painajaiseen kello soi
se ei syö mua pois
työt epäonnistuuu
voittaa taas joku ihan muu
se ei syö mua pois

mä haluaisin olla sun kanssa jokaisen aamun
kaikki tuntuu helpommalta niin

miten onni korjataan
paremmaksi paikataan
päästänkö irti kun
oon huono jaksamaan
miten onni korjataan
en yksin pysty nousemaan
jos jo kaikki rikki on
katoan vaan pois

se että sä et tuu
jotain kylmenee, muuttuu
olen ilmaa vaan
vaikka sovitaan
niin sä silti teet niinkuin huvittaa
olen ilmaa vaan

mä häviän ja haihdun pois ja toivon että mua ei ois
olen pelkkä autio avaruus

miten onni korjataan
paremmaksi paikataan
päästänkö irti kun
oon huono jaksamaan
miten onni korjataan
en yksin pysty nousemaan
jos jo kaikki rikki on
katoan vaan pois

harmaasta saat valkeempaa
kaikki tummuu jos sä meet
yöhön jään....

Aikakone


****TÄHTIKAAREN TAA****

hiljaisuuden, meren tuulen, melkein kuulen äänen ikuisuuden,
tähdenlennon, loisteen hennon näin ja toivon, että sinäkin näet sen
etkä olisi enää yksinäinen

tähtikaaren taa taivaisiin, sinne minäkin tahtoisin, kaukana on maa
ja niin yksin on ikävä luokses niin, tähtikaaren taa taivaisiin
eikä palattais koskaan satamiin entisiin

tänään lähden luokse tähden, hiljaisen rannan, jolle nimesi annan
satelliitin mukaan laitoin sinulle viestin, kunpa kuulisit sen etkä olisi
enää yksinäinen

Tuntea joku,
jonka kanssa vallitsee yhteisymmärrys
välimatkoista tai lausumattomista
ajatuksista huolimatta
- se voi tehdä tästä maailmasta
puutarhan.

- Johann Wolfgang Von Goethe

Hymyilet,
aivan äkkiä,
niin kuin hymyillään
silloin kuin oikeasti hymyillään,
ilman syytä,
niin kuin sanotaan
Yksikään hymy ei synny syyttä.
Hymy on sielun ainoa tapa
olla hetken näkyvillä
niin ettemme menettäisi uskoamme
sen kaikkivoipaisuuteen.
Hymyilet
jotta minäkin
paljastaisin sinulle
oman sieluni.

- Tommy Tabermann

They say memories are golden
well maybe that is true.
I never wanted memories,
I only wanted you.

A million times I needed you,
a million times I cried.
If love alone could have saved you
you never would have died.

In life I loved you dearly,
In death I love you still.
In my heart you hold a place
no one could ever fill.

If tears could build a stairway
and heartache make a lane,
I'd walk the path to heaven
and bring you back again.

Our family chain is broken,
and nothing seems the same.
But as God calls us one by one,
the chain will link again.

5.9.2007 murskaava surunpäivä minulle ja perheelleni... lauma pieneni, koti on niin tyhjä, hiljainen... älkää kysykö, mitä, miksi, miten... en pysty puhumaan, sattuu liikaa

tunnelmia...

syvät vedet,
aaltojen sylissä keinun...
tunnen meren ja maapallon sykkeen...
olen yhtä ja kuitenkin irrallaan.

Hyppy tuntemattomaan ,
matala lentoa,
törmäys kurssilla
silti elämä mua
kantaa...
siivet niin tyngät, eviksi muuttukaa!!

Lensin kohti valoa,
oli säihke liikaa, auringon valo voi siivet polttaa,
sukellus pimeään rauhoittaa!

Ei ole mulla mitään ja kuitenkin on kaikki mitä elämiseen tarvitaan,
hengitän rakastan, siis elän... *Pipsa*

eli loma lopuillaan ja maanantaina iltavuoroon...
Kuopus menee ekalle, jännittää ihan kamalasti
miten villiprinsessa pysyy paikallaan ja hiljaa opppitunnin ajan =O

... sisintä riipii, kiehuu, kuohuu, voi hel....ti
ja tän kun piti olla niin piece of cake, helppo keikka, tää elämä meinaan...
herran jestas ku ottaa päähän, en tiedä mikä kaikki kai.... ahdistaa, pelottaa...
pysynkö mä, jaksanko... tuntuu et sielu rutistuu ku rusina, mehut on kaikki jo mennyt...
tästä sielusta on latinki loppu... siltä tuntuu...

onneksi ystävät ovat olemassa... kumma kuinka yksi puhelu voikaan rauhoittaa, ääni siellä jossakin , joku joka välittää, rauhoittelee, rohkaisee... mutta taas kun hetki menee se oma sota alkaa, sota itseä vastaan tai sen kanssa... (Leenalle <3 )
...suurimman seikkailun teen omaan sydämeen, pah voi kiesus melkein oksennan kuinka pateettista ja paksua.. ja olen ennen ajatellut todella noin...

taistelen kyynisyyttä vastaan, kumpa en tartuttaisi tätä omiin lapsiini... sekin pelottaa...
vakuuttelen itselleni että pelko loppuu järkeilemällä, suru suremalla... kyllä tämä tästä...
mutta kuka tuonkin uskoo????

Rakkaus, missä se on??? Heti tänne mulle, nopeimpia ja lyhyimpiä teitä, suoraan sydämeen...
käsi käteen.... mä hukun tähän yksinäisyyteen, tahdon syliin, lähelle....
uimaan rakkauden mereen, edes hetkeksi... mulle se ois ikuisuus...

mutta rakkaus ei edes katso mua, ei hipaise vahingossakaan... mä en oo tajunnut kuinka rikki olenkaan... voiko se sattua näin syvälle?

Kerjääminen on kamalaa, yököttävää... ja sitäkin oon tehny rakkauden perään, hellyyden....
alentunut melkein kaikkeen...

kaikki konstit on koitettu... se sentään helpottaa että tajua, mä olen kaikkeni yrittänyt... nyt pitäis olla sisua ja rohkeutta lopettaa tää säälittävä toivominen ja katsottava peiliin... kun ei onnistu niin ei...
vapauttaa sydämeni, sieluni, ruumiini, ja olla kuin feenix-lintu....syntyä uudelleen