IRC-Galleria

eli loma lopuillaan ja maanantaina iltavuoroon...
Kuopus menee ekalle, jännittää ihan kamalasti
miten villiprinsessa pysyy paikallaan ja hiljaa opppitunnin ajan =O

... sisintä riipii, kiehuu, kuohuu, voi hel....ti
ja tän kun piti olla niin piece of cake, helppo keikka, tää elämä meinaan...
herran jestas ku ottaa päähän, en tiedä mikä kaikki kai.... ahdistaa, pelottaa...
pysynkö mä, jaksanko... tuntuu et sielu rutistuu ku rusina, mehut on kaikki jo mennyt...
tästä sielusta on latinki loppu... siltä tuntuu...

onneksi ystävät ovat olemassa... kumma kuinka yksi puhelu voikaan rauhoittaa, ääni siellä jossakin , joku joka välittää, rauhoittelee, rohkaisee... mutta taas kun hetki menee se oma sota alkaa, sota itseä vastaan tai sen kanssa... (Leenalle <3 )
...suurimman seikkailun teen omaan sydämeen, pah voi kiesus melkein oksennan kuinka pateettista ja paksua.. ja olen ennen ajatellut todella noin...

taistelen kyynisyyttä vastaan, kumpa en tartuttaisi tätä omiin lapsiini... sekin pelottaa...
vakuuttelen itselleni että pelko loppuu järkeilemällä, suru suremalla... kyllä tämä tästä...
mutta kuka tuonkin uskoo????

Rakkaus, missä se on??? Heti tänne mulle, nopeimpia ja lyhyimpiä teitä, suoraan sydämeen...
käsi käteen.... mä hukun tähän yksinäisyyteen, tahdon syliin, lähelle....
uimaan rakkauden mereen, edes hetkeksi... mulle se ois ikuisuus...

mutta rakkaus ei edes katso mua, ei hipaise vahingossakaan... mä en oo tajunnut kuinka rikki olenkaan... voiko se sattua näin syvälle?

Kerjääminen on kamalaa, yököttävää... ja sitäkin oon tehny rakkauden perään, hellyyden....
alentunut melkein kaikkeen...

kaikki konstit on koitettu... se sentään helpottaa että tajua, mä olen kaikkeni yrittänyt... nyt pitäis olla sisua ja rohkeutta lopettaa tää säälittävä toivominen ja katsottava peiliin... kun ei onnistu niin ei...
vapauttaa sydämeni, sieluni, ruumiini, ja olla kuin feenix-lintu....syntyä uudelleen

... täältä tullaan elämä..
hitaasti mutta varmasti
takaisin kuvioihin, tosin muttuneisiin sellaisiin...
vahvempana, tiukempana naisena ku koskaan ennen!
Ainakin kuvittelen ettei mua enää pienet myrskyt kaada...
saatan kaatua kyllä ihan omiin luuloihini, mutt
tällä hetkellä mennään eteenpäin,
se on uusi suunta ja hiukka ehkä ylöspäin myös ;)
LOVEX halit kaikille, jotka tietävät olevansa mulle rakkaita <3 <3
ilman teitä en ois päässyt tähän <3 <3 <3 <3 Kiitos!!!!

...päätä särkee, ahdistaa...
minun kehossani ei ole mukavaa :(
... kompassi ja kartta hukassa...
kuinka tästä eteen päin ja mihin suuntaan?

Iloa seuraa uusi energia, energia joka aiemmin on ollut patoutuneena.
Valo lävistää pilvet ja koskettaa vettä
ja syvyyksistä nousee esiin ihana näky:
sielu hohtaa sisäistä valoa,
Taivaan ja Maan kohtauspaikassa, vetten hyöytessä.
Näet kaiken selvästi nyt.
Kenties haluat luopua entisistä suunnitelmista, pyrinnöistä, päämääristä.
Nyt on oikea aika sinun toimia niin kuin parhaaksi näet.
Liittää itsen lujasti Itseen.
(Ralph Blum)

... nyt jo hiukan sees... onneksi...
luojalle kiitos ystävistä, tukijoista!!!
Sänkyyn nyt tästä kömmin lämpimän vehnätyynyn kera :)
Hyveli yöteli!

tuntematon pelottaa, sairastaminen ei todellakaan ole mukavaa...
nyt kokoan voimat, taisteluitta en antaudu...
parempi kun en kysy miksi, siihen ei ole vastausta...
kynsin hampain roikun elämän langassa kiinni.... niin paljon vielä tekemättä,
kokematta...
tuleeko kiirus, se jää nähtäväksi...
kunpa nyt tulisi joku, rutistais syliin, pitäis kiinni ja vois hetkeksi unohtaa...
Rakkaus voimista suurin, kanna minua nyt!

Vasikka
lehmän lapsena kaunis,
mut ihmisen lapsena ihan paska juttu,
alhaisista melkein alhaisin, ei ihan mut silti...
hitto ku niitä osuu omalle tielle...
ensin itkin kiukusta, surusta,...
lopulta päätin, kyllä näillä jaloilla mennään yli ja jos ei askel
riitä, otetaan siivet avuksi.
Mä oon vittumainen vihollinen...
ystävänä niin ihana, hah-hah....

Yhden tapaaminen on hipaisu, pintakosketus...
toisen repii sydämen irti rinnasta...

En tiedä miksi, mutta sydän on vereslihalla...

Itku herkässä,
sielu värisee, rakkaudesta, elämän kiihkosta,
tietoisuudesta kuinka ainutkertainen jokainen hetki onkaan...

Tunnemuisti, tuntomuisti, makumuisti, näkömuisti, hajumuisti, kuulomuisti...
niihin kaikkiin talletan hetket sinun kanssasi<3

Nöyränä kiitän ,että olen saanut tutustua,kohdata, sinut ihmisenä ihmiselle *

Rakkaan läheisen aura, kuinka kaunis se onkaan....
tuntuu lähes pyhältä kun astun hänen auraansa,
melkein pyörryn, niin ihanaa se on...
ihan lähellä, silti liian kaukana,
pakko saada koskettaa...
tulla yhdeksi....