IRC-Galleria

... täältä tullaan elämä..
hitaasti mutta varmasti
takaisin kuvioihin, tosin muttuneisiin sellaisiin...
vahvempana, tiukempana naisena ku koskaan ennen!
Ainakin kuvittelen ettei mua enää pienet myrskyt kaada...
saatan kaatua kyllä ihan omiin luuloihini, mutt
tällä hetkellä mennään eteenpäin,
se on uusi suunta ja hiukka ehkä ylöspäin myös ;)
LOVEX halit kaikille, jotka tietävät olevansa mulle rakkaita <3 <3
ilman teitä en ois päässyt tähän <3 <3 <3 <3 Kiitos!!!!

...päätä särkee, ahdistaa...
minun kehossani ei ole mukavaa :(
... kompassi ja kartta hukassa...
kuinka tästä eteen päin ja mihin suuntaan?

Iloa seuraa uusi energia, energia joka aiemmin on ollut patoutuneena.
Valo lävistää pilvet ja koskettaa vettä
ja syvyyksistä nousee esiin ihana näky:
sielu hohtaa sisäistä valoa,
Taivaan ja Maan kohtauspaikassa, vetten hyöytessä.
Näet kaiken selvästi nyt.
Kenties haluat luopua entisistä suunnitelmista, pyrinnöistä, päämääristä.
Nyt on oikea aika sinun toimia niin kuin parhaaksi näet.
Liittää itsen lujasti Itseen.
(Ralph Blum)

... nyt jo hiukan sees... onneksi...
luojalle kiitos ystävistä, tukijoista!!!
Sänkyyn nyt tästä kömmin lämpimän vehnätyynyn kera :)
Hyveli yöteli!

tuntematon pelottaa, sairastaminen ei todellakaan ole mukavaa...
nyt kokoan voimat, taisteluitta en antaudu...
parempi kun en kysy miksi, siihen ei ole vastausta...
kynsin hampain roikun elämän langassa kiinni.... niin paljon vielä tekemättä,
kokematta...
tuleeko kiirus, se jää nähtäväksi...
kunpa nyt tulisi joku, rutistais syliin, pitäis kiinni ja vois hetkeksi unohtaa...
Rakkaus voimista suurin, kanna minua nyt!

Vasikka
lehmän lapsena kaunis,
mut ihmisen lapsena ihan paska juttu,
alhaisista melkein alhaisin, ei ihan mut silti...
hitto ku niitä osuu omalle tielle...
ensin itkin kiukusta, surusta,...
lopulta päätin, kyllä näillä jaloilla mennään yli ja jos ei askel
riitä, otetaan siivet avuksi.
Mä oon vittumainen vihollinen...
ystävänä niin ihana, hah-hah....

Yhden tapaaminen on hipaisu, pintakosketus...
toisen repii sydämen irti rinnasta...

En tiedä miksi, mutta sydän on vereslihalla...

Itku herkässä,
sielu värisee, rakkaudesta, elämän kiihkosta,
tietoisuudesta kuinka ainutkertainen jokainen hetki onkaan...

Tunnemuisti, tuntomuisti, makumuisti, näkömuisti, hajumuisti, kuulomuisti...
niihin kaikkiin talletan hetket sinun kanssasi<3

Nöyränä kiitän ,että olen saanut tutustua,kohdata, sinut ihmisenä ihmiselle *

Rakkaan läheisen aura, kuinka kaunis se onkaan....
tuntuu lähes pyhältä kun astun hänen auraansa,
melkein pyörryn, niin ihanaa se on...
ihan lähellä, silti liian kaukana,
pakko saada koskettaa...
tulla yhdeksi....

Se sattuu,
irtipäästäminen
kehittyminen.

Päästän irti, irrotan otteeni
jostain jonka luulin tuntevani.

Ennen ajattelin,
ilman tätä en elää voi.

Nyt paremmin tiedän,
Edessäni on uusi, tuntematon.


Koska sen opin,
mitään ei voi ihminen omistaa?

Ei toisen sielua käteensä puristaa,
ei vaikka kuinka haluaisi.

Kun nyrkin avaa,
vain tyhjää sisällä sen.

Rakkaus,
hetki ja silti ikuinen.

Etsijän tie on yksinäinen,
niin kuin kaikkien.

Toiset eivät sitä koskaan
huomaa lain.

Itsekin luulin kulkevani
kera rakkaimpien,
vaan eihän se ole niin, ei.


Jokainen oman polkunsa tallaa,
omista jaloista tulevat jäljet sen.

Välillä joku tukien,
rinnalla kulkien, osan matkaaÂ…

Ei väliä sillä kuka tuo joku on.

Enkeli kenties,
hän auttaa ohjaten, tukien, lohduttaen…

ja taas jaksaa jatkaa
sielunsa matkaa
päämääränä Suuri Tuntematon

*minä 2004*

Onnellisuus....
tällä hetkellä se syntyy minulle sopeutumisesta muuttuvissa tilanteissa...
kiitollisuudesta ... rakkaudesta.....
olemassa olosta...
minusta on onnellista
saada elää minuna, omaa elämääni
ja seurata kuinka lapseni elävät kukin omaa elämäänsä,
siivet pikku hiljaa aueten,
jonain päivänä ne kantavat,
niin kuin minun siipeni kantavat minua....
Mikä onni, että saan olla osa heidän elämäänsä,
saattaa heitä elämän polullaan eteenpäin, kappaleen matkaa...