IRC-Galleria

Vasikka
lehmän lapsena kaunis,
mut ihmisen lapsena ihan paska juttu,
alhaisista melkein alhaisin, ei ihan mut silti...
hitto ku niitä osuu omalle tielle...
ensin itkin kiukusta, surusta,...
lopulta päätin, kyllä näillä jaloilla mennään yli ja jos ei askel
riitä, otetaan siivet avuksi.
Mä oon vittumainen vihollinen...
ystävänä niin ihana, hah-hah....

Yhden tapaaminen on hipaisu, pintakosketus...
toisen repii sydämen irti rinnasta...

En tiedä miksi, mutta sydän on vereslihalla...

Itku herkässä,
sielu värisee, rakkaudesta, elämän kiihkosta,
tietoisuudesta kuinka ainutkertainen jokainen hetki onkaan...

Tunnemuisti, tuntomuisti, makumuisti, näkömuisti, hajumuisti, kuulomuisti...
niihin kaikkiin talletan hetket sinun kanssasi<3

Nöyränä kiitän ,että olen saanut tutustua,kohdata, sinut ihmisenä ihmiselle *

Rakkaan läheisen aura, kuinka kaunis se onkaan....
tuntuu lähes pyhältä kun astun hänen auraansa,
melkein pyörryn, niin ihanaa se on...
ihan lähellä, silti liian kaukana,
pakko saada koskettaa...
tulla yhdeksi....

Se sattuu,
irtipäästäminen
kehittyminen.

Päästän irti, irrotan otteeni
jostain jonka luulin tuntevani.

Ennen ajattelin,
ilman tätä en elää voi.

Nyt paremmin tiedän,
Edessäni on uusi, tuntematon.


Koska sen opin,
mitään ei voi ihminen omistaa?

Ei toisen sielua käteensä puristaa,
ei vaikka kuinka haluaisi.

Kun nyrkin avaa,
vain tyhjää sisällä sen.

Rakkaus,
hetki ja silti ikuinen.

Etsijän tie on yksinäinen,
niin kuin kaikkien.

Toiset eivät sitä koskaan
huomaa lain.

Itsekin luulin kulkevani
kera rakkaimpien,
vaan eihän se ole niin, ei.


Jokainen oman polkunsa tallaa,
omista jaloista tulevat jäljet sen.

Välillä joku tukien,
rinnalla kulkien, osan matkaaÂ…

Ei väliä sillä kuka tuo joku on.

Enkeli kenties,
hän auttaa ohjaten, tukien, lohduttaen…

ja taas jaksaa jatkaa
sielunsa matkaa
päämääränä Suuri Tuntematon

*minä 2004*

Onnellisuus....
tällä hetkellä se syntyy minulle sopeutumisesta muuttuvissa tilanteissa...
kiitollisuudesta ... rakkaudesta.....
olemassa olosta...
minusta on onnellista
saada elää minuna, omaa elämääni
ja seurata kuinka lapseni elävät kukin omaa elämäänsä,
siivet pikku hiljaa aueten,
jonain päivänä ne kantavat,
niin kuin minun siipeni kantavat minua....
Mikä onni, että saan olla osa heidän elämäänsä,
saattaa heitä elämän polullaan eteenpäin, kappaleen matkaa...

Nauru
ilon lapsi,
salainen aseeni,
taikamatto jolla on helppo lentää uusiin ulottuvuuksiin,
hyppäätkö kyytiin? ;)
Naurusta
naama ryttyyn, rusinaksi...
vatsa kippuraan...
vedet silmiin...
voi sitä tunnetta kun naurun aalto pyyhkäisee läpi kehon ja
sen siemen jää sielun sopukkaan, sydäntä lämmittämään....
Nauru,
kevyt kosketus, silti sen jälki kestää....
Iloa kaikkien elämään!!!

Uuden edessä,
odotan hetken...
vedän henkeä
ja sitten hyppään
seuraavaan vaiheeseen, hetkeen, tulevaan,
muutoksen tuuleen mukaansa tempaavaan....
wiiiiii-uuuuh, se on menoa taas....
nämä siivet kantaa

Pyri elämään tavallista elämää epätavallisella tavalla.
Muista aina tuleva ja mennyt,
mutta keksity tämän hetkiseen.

Minä äänestin, äänestitkö sinä?
Jos et niin miksi, jos kyllä niin miksi ?
Äänioikeus
...oikeus, velvoittava sellainen...
Ei todellakaan itsestään selvyys...
esi-isät ja -äidit ovat sen eteen taistelleet...
edelleenkään ei ole joka naisen oikeus maailmassa.
t. suomalainen nainen

Gayatrin nimellä tunnettu rukous:
"Sinä, joka olet kaiken voiman lähde,
jonka säteet valaisevat koko maailman,
valaise myös minun sydämeni,
niin että sekin voi tehdä sinun työtäsi"