IRC-Galleria

Olipa kerran Laura, joka kaatui kaksi kertaa satuttaen ensin oikean ja sitten vasemman ranteensa. Luistinkenkien vika. Tuohtuneena moisesta Laura päätti mennä kauppaan ostamaan kunnon monot: vedenpitävät, hinta-laatu-suhteeltaan erinomaiset, tahmeapohjaiset talvikengät, joilla voisi kävellä vaikka seiniä pitkin. Pohjakuvion täytyi vastata traktorin renkaita - mieluiten ketjuineen.

Laura kokeili järkeviä kenkiä, kunnes jalat näyttivät rakkojen vuoksi pakkausmuovilta. Sovittaessaan taas rumia kenkiä hän kohtasi elämänsä rakkauden: epäkäytännölliset, todella liukkaat, liian korkeakorkoiset, kiikkerät, epämukavat ja aivan liian kalliit, upeat, suklaanruskeat nahkasaappaat. Lauran säärikarvasäärystimen verhoama tukkisääri mahtui niihin!

Kaikki muut paremmat vaihtoehdot katosivat Lauran päästä.

Hullunkiilto silmissään hän punoi sotasuunnitelmaa kenkien lunastamiseksi. Hän siivosi rahaa vastaan ja laski omaisuutensa arvoa. Eih! 54€ ei riitä. Siinä samassa Laura oivalsi: syntymäpäivä 17.2! Hän pyytäisi saappaat etukäteen syntymäpäivälahjaksi ja tarjoutui maksamaan osan itse.

Viikon kuluttua hän tallusti raivostuttavan mairea hymy kasvoillaan autoon puristaen ostoskassin kahvoja tiukasti kädessään. Saappaat olivat kassissa.

Istuessaan autoon Laura antoi kassin sisältöineen takapenkille nuorempien sisarusten tutkittavaksi.

"Ei helevetti! Oikeesti!" rääkäisi SaaraKissakoski Irppa-Leenan raottaessa kassia.

"Näillä et sitten aja autoa muualla kun mettätiellä" tokaisi äityli.

Kiitos kannustuksesta.

Laura pitää silti kengistään eikä luovu niistä - paitsi jos hinnasta sovitaan.

Uusia kaatumisia odotellessa.