IRC-Galleria

Teimme opintomatkan Pariisiin. Kyseessä oli ensimmäinen kunnon ulkomaanmatkani (olen aikasemmin käynyt pyörähtämässä Tallinnassa ja Tukholman satamassa).

Saavuimme unelmien kaupunkiin myöhään illalla. Meitä vastassa oli yleellinen, nahkaistuimilla ja ilmastoinnilla varustettu minibussi. Kun olin ihastellut upeaa ajopeliämme, vilkaisin ulos ikkunasta toivoen näkeväni niitä ihania asioita joista olin niin monilta kuullut. Ensimmäinen näkemäni asia oli moottoritien yli kulkeva silta, jonka alla asui noin kymmenen ihmistä. Heidän kotinsa oli rakennettu homeisista laudoista ja likaisista rievuista.

Puolentoista tunnin ajon jälkeen saavuimme hostelille, joka ylitti odotukseni: Hanasta tuli lämmintä vettä ja ilmastointi toimi. Hostellin huonoja puolia oli epäkohteliaat vastaanottovirkailijat ja homeinen lemu (siitä huolimatta että rakennus oli uudehko). Homeen haju peitti muutenkin koko kaupungin, kuten myös tupakan lemu. Lähes jokainen ihminen yski kadulla, tähän ei kuitenkaan enää parin päivän päästä kiinnittänyt huomiota, sillä se kuului asiaan.

Olen opiskellut ranskaa ja opettajat ovat aina painottaneet kuinka kohteliaita ja hyvätapaisia ranskalaiset ovat. He ovat myös kovin ylpeitä kielestään. Nämä kaikki pitivät paikkaansa:

Ulkonäköni ei ole koskaan herättänyt suurempaa huomiota Suomessa, ei edes pienellä kotipaikkakunnallani Kokkolassa. Pariisissa ihmiset kuitenkin tuijottivat ja jopa osoittelivat minun revittyjä leggingsejäni ja punaisia hiuksiani. Olisi ehkä jopa ollut suotavaa, etten olisi ymmärtänyt heidän puhumaansa kieltä...

Asioin useimmiten ranskaksi, mutta erehtyessäni vaihtamaan sanasen englanniksi, sain takaisin ynseän vastauksen. Ystävilleni kävi usein niin, että he kysyivät jotain englanniksi ja saivat vastauksen ranskaksi, vaikka kuulija olisikin osaanut amerikan kieltä. Kyllä ranskalaiset ovat ylpeitä kielestään, jopa niin ylpeitä etteivät pyri olemaan kohteliaita ja opettelemaan muita kieliä.

On upeaa että ihailemme ranskalaisten isänmaallisuutta ja vapautta. Kysymys kuuluukin, että miksi ihmeessä me opiskelemme useita eri kieliä? Eikö isänmaallisuus vaikuttaisi olevan juuri sitä, ettemme vaivaudu asioimaan kuin omalla kielellämme? Jos se vapaus jota ihailemme ranskassa on sitä homeen hajua ja kodittomia ihmisiä, niin miksemme anna talojemme kärsiä kosteusvaurioista ja käännetä selkää köyhyydelle entistä enemmän?

Mielestäni Pariisi oli aika paska mesta, vaikka rakennukset olivatkin kauniita. Olin iloinen saapuessani aamuyöstä Suomeen: Olin jo unohtanut kuinka hyvältä kraanavesi maistui verrattuna Evianin pulloveteen. Olin jo unohtanut kuinka hyvältä saasteeton ilma tuntui keuhkoissa. En muistanut myöskään kuinka silmä lepää katsellessa metsää, järviä ja peltoja neljän tunnin ajan linja-automatkalla kotiin.