IRC-Galleria

tieto on valtaa, mutta tieto lisää myös tuskaa

RAUNO REPOMIES

Tämä asia painetaan sitten villasella. Villasella painetaan. Sormien läpi katsotaan tätä sitten. Koirana veräjästä pääsen minä tästä. Veräjästä singahtaa koira. Villasella painettu koira. Sormien läpi näkee sen villasella painetun koiran kun se menee sieltä veräjästä. Villakoira menee. Sen näkee sitten silmällä siitä.

Homma on pulkassa... Pulkassa on homma... Pulkka on sininen, kohta tulee lumi ja pulkka kaivetaan esiin. Äiti tekee kaakaota ja lumihanki välkkyy kivasti. Keväällä pulkka laitetaan takasin talliin.

Isoisä ei naisten kanssa kranttuile, se tuuppaa vaikka juottovasikkaa jos sille pukee hameen.

KYÖSTI PÖYSTI

Tottakai mua kiinnostaa rakastella! Ei! Sanoinks mä sen ääneen? Ei rakastella, vaan keskustella! Keskustella syvällisesti. Panemisen ohessa. Ei panemisen, vaan rakastelun. Rakastelun... EI. Sori. Sä oot niin kaunis ja ihana... EI, olen mä parempiakin nähnyt... EN OLE! Tai siis olen, mutta niihin mulla ei ollu mahkuja. Sori... Sitä ihminen puhuu sekavia, kun on tissit mielessä. Keskustelu! Ja yömyssy, KYLLÄ!

Joo, kyllä mua seksi kiinnostais. Ai sanoinks mä sen ääneen?! En tarkottanu... Tai siis että ei kiinnosta. Eikun kiinnostaa. Ei! Tai, joo, mutta sitten vasta kun sä olet valmis antamaan... siis rakastelemaan. Eih! Jumalauta, sori, sitä rakkaus sotkee sanat. Ei! Ei rakkaus, mehän vasta tavattiin, en tietenkään ole rakastunut, ei paineita siitä. Öh, sori, mä sönkötän taas. Tätä se kiima teettää... Ei kiima, rakkaus! Ei, ei, ei kumpikaan. Yömyssy! Yömyssy kiinnostaa, kyllä. Vastauksena siihen sun kysymykseen: yömyssy kiinnostaa.

(Sami: Sä et ilmeisesti ole larpannut koskaan?) No en ole juu en. Mä olen nähnyt tissit tosin.

Eilen oli ravintola auki. Siellä oli myynnissä viinaa. Sitä sai rahaa vastaan. Voit arvata loput.

PEKKA ROUTALEMPI

Se on jännä miten ihmisellä pettää humalassa tuo arvostelukyky. Ei toikaan varmaan selvänä humalassa ajais.

DIALOGIA

Repomies: Pöysti, soitin lapsille ja kysyin, että pääsenkö niiden luo asumaan, kun vanhuus tulee. EN PÄÄSE! Kaikki sanoi, että niille on tulossa vieraita sillon.
Pöysti: Ai sillon, ku sä oot eläkkeellä?
Repomies: Just samaan aikaan, päällekäin! JUMALAUUUUTA!

Konstaapeli Seppo Rutanen: Tässä kontissa ne on olleet.
Pöysti: Onks mitään ajatusta siitä kuka ne on tänne tuonut?
Rutanen: Ei.
Pöysti: Entä kuinka monta niitä on ollut?
Rutanen: Ei.
Pöysti: Tiedätsä mitään?
Rutanen: En.
Pöysti: Tietääkö kukaan?
Rutanen: Ei.
Pöysti: Tiedätsä tämän?
Rutanen: Joo.
Pöysti: Haittaako sua että mä vittuilen sulle?
Rutanen: Sattuu se vähän.

Enemmän huomiota ajokeleihin, tai muuten käy näin...
Siellä se on, mun auto ojassa.

Ja suurkiitokset pojille kun auttoivat mun auton ylös tuolta ei-niin-matalasta-ojasta.

pahoittelen jo näin etukäteen... mut hei, auttaapahan sentäs edes mun elämää..!

Tuli sit otettuu pomon kans yhtee... No, eipähä tarvi mennä huomen (tänää) töihin.
Mut... Mä joudun vielki tappelee sen kans.

Vittu et osaakin ärsyttää uusi pomo. Olen jopa alkanut pohdiskelemaan että kumpi loppujelopuks oli parempi pomo, vanha vai uus. En ymmärrä tän uuden ajattelutapaa ollenkaa!!!

NÄIN MULLE AINA KÄY! :D

yhtenä päivänä joku saa sut tuntemaan itsesi erityiseksi, ja toisena päivänä kukaan ei enää taas sua kaipaakkaan...

SIIDERI vs KIKKELI

1. SIIDERI on aina halutessasi nautittavissa, KIKKELI voi vaatia paljonkin työtä. Piste SIIDERILLE.

2. KIKKELIN tuotos maistuu hirveälle. Piste SIIDERILLE.

3. Todella kylmä SIIDERI on mahtavaa. Piste SIIDERILLE.

4. Jos SIIDERISTÄSI löytyy karva, sen voi poistaa ja/tai tilata uuden.
KIKKELISTÄ niitä löytyy kuitenkin ja laatta on lähellä. Piste SIIDERILLE.

5. Jos tulet kotiin haisten SIIDERILLE voi miehesi suuttua, saada kohtauksen tai jopa potkia Sinut kartanolle jne.
Jos tulet kotiin haisten KIKKELILLE voi miehesi suuttua, saada kohtauksen, potkia sinut kartanolle tai jättää sinut. Riippuen nyt maailmankatsomuksestasi ja eri näkökulmista, päätetään tämä kohta TASAN.

6. Kymmenen SIIDERIÄ illalla ja et pysty ajamaan kotiin. Kymmenen kertaa KIKKELIÄ illalla ja et edes halua kotiin. Piste KIKKELILLE.

7. Jos nautit paljon SIIDERIÄ julkisella paikalla, maineesi voi kärsiä.
Jos nautit KIKKELISTÄ julkisella paikalla, maineesi saattaa silti kärsiä mutta sinusta tulee legenda. Piste MOLEMMILLE.

8. Jos poliisi pysäyttää sinut ja haiset KIKKELILLE, sinut voidaan pidättää.
Jos poliisi pysäyttää sinut ja haiset SIIDERILLE sinut saatetaan silti pidättää. Päätetään tämä TASAN (jottei virkavalta ota itseensä).

9. Yleensä et löydä vanhentunutta SIIDERIÄ. Piste SIIDERILLE.

10. Liikaa SIIDERIÄ ja luulet näkeväsi ufoja. Liikaa KIKKELIÄ ja luulet olevasi ufossa. Piste SIIDERILLE.

11. Etiketin repiminen on tylsää. Kalsareiden repiminen on hauskaa. Piste KIKKELILLE.

12. SIIDERISTÄ pitää maksaa veroa. Piste KIKKELILLE.

13. Jos otat toisenkin SIIDERIN, ensimmäinen ei ole siitä moksiskaan. Piste SIIDERILLE.

14. Olet aina se ensimmäinen, joka SIIDERIN korkkaa. Käyttämätön KIKKELI on yleensä turhan vikkelä ja kuohuu liian aikaisin. Piste SIIDERILLE.

15. Jos ravistat SIIDERIÄ, se kuohuu hetken mutta asettuu lopulta.
KIKKELI ei välttämättä kuohu ollenkaan vaikka kuinka ravistat, tai se saattaa kuohua aivan liian nopeasti ja asettua aloilleen turhan pitkäksi aikaa. Piste SIIDERILLE.

16. SIIDERISSÄ on aina vaihtoehtoja: makea, kuiva, omena, päärynä jne.
Tosin on niitä KIKKELEISSÄKIN: lyhyt, ohut, käyrä, "saako näitä valkoisena?" jne. Päätetään tämäkin kohta TASAN.

17. Tiedät aina, paljonko SIIDERI maksaa. Tosin sillä ei ole merkitystä, kun joku tarjoaa sen sinulle kuitenkin. Piste SIIDERILLE.

18. SIIDERILLÄ ei ole äitiä. Piste SIIDERILLE.

19. SIIDERIÄ ei tarvitse halailla puolta tuntia nauttimisen jälkeen.. Piste SIIDERILLE.

20. SIIDERI pysyy kiltisti siellä minne sen jätät, KIKKELI saattaa vaihtaa maisemaa tietämättäsi. Piste SIIDERILLE.

LOPULLISET PISTEET: SIIDERI: 13, KIKKELI: 4.

Kisa on ratkennut! Kiistaton, onnellinen voittaja on SIIDERI!

Ps. Jos olet mies, ja vedät tästä herneet nokkaan ja mökötyttää niin maan vietävästi, niin muista että SIIDERI ei näin tekisi, ei edes häviön sattuessa. (Yksi lisäpiste SIIDERILLE!)

You self destructive
Little girl
Pick yourself up
Don't blame the world
So you've screwed up
But your gonna be ok

Käydessäni ensimmäistä vuotta lukiota näin kerran erään luokallani olevan
pojan kävelevän kotiinsa koulun jälkeen. Hän oli Kalle.

Näytti siltä, että hän kantoi kaikkia oppikirjoja mukanaan. Ajattelin
itsekseni: "Miksi kukaan kantaa kaikki kirjat kotiinsa perjantaipäivänä?
"Taitaa olla varsinainen nynny."
Minulla itselläni oli paljon suunnitelmia viikonlopun varalle,
pippaloita ja jalkapalloa kavereitten kanssa seuraavana päivänä.
Niinpä kohautin olkapäitäni ja jatkoin matkaani. Hetken
päästä näin, kuinka poikalauma juoksi Kallea kohti.
He törmäsivät häneen tahallaan, sysäsivät kaikki hänen kirjansa
maahan ja kampittivat hänet niin, että hän kaatui kuraan. Hänen
silmälasinsa lensivät noin kolmen metrin päähän ruohikkoon. Hän nosti
päänsä, ja hänen silmänsä olivat hirvittävän surulliset.

Sydämeeni koski. Juoksin Kallen luokse. Hän ryömi ympäriinsä Etsien
lasejaan, kyynel
silmissään. Ojentaessani hänelle hänen lasejaan sanoin:
"Nuo ovat pölkkypäitä. Niille pitäisi antaa elinkautinen."
Hän katsoi minuun ja sanoi "kiitos", hymyillen leveästi.
Siitä hymystä paistoi todellinen kiitollisuus.

Autoin Kallea keräämään kirjat maasta ja kysyin, missä hän asui.
Kävi ilmi, että hän asui lähellä minua, joten kysyin
häneltä, miksen ollut nähnyt häntä niillä kulmilla aiemmin. Hän
sanoi käyneensä yksityiskoulua ennen kuin tuli meidän luokallemme.
Ennen en ollut ollut missään tekemisissä yksityiskoulun oppilaan kanssa.
Juttelimme koko kotimatkan ajan ja kannoin osan Kallen
kirjoista. Hän osoittautui mukavaksi pojaksi.
Kysyin, halusiko hän pelata jalkapalloa kavereitteni kanssa. Hän
vastasi myöntävästi. Pyörimme samoissa porukoissa koko
viikonlopun ajan, ja mitä paremmin opin Kallea tuntemaan, sitä
enemmän pidin hänestä. Kaverinikin olivat samaa mieltä.

Tuli maanantaiaamu, ja näin Kallen taas valtavan kirjapinonsa
kanssa. Pysäytin hänet ja sanoin hänelle, että jos hän kantaa noin
paljon kirjoja mukanaan joka päivä, hän kehittää itselleen mahtavat
muskelit. Hän vain nauroi ja antoi minulle osan kirjoista.

Seuraavien vuosien aikana Kallesta ja minusta tuli parhaat kaverit.
Lukion lopulla aloimme suunnitella jatko-opintoja. Kalle päätti mennä
lukemaan lääketiedettä ja minä valitsin liiketalouden opinnot
jalkapallostipendin turvin. Opiskelisimme eri paikkakunnilla,
mutta olin varma, ettei välimatka vaikuttaisi ystävyyteemme mitenkään.

Kalle oli luokkamme priimus. Kiusasin häntä siitä jatkuvasti ja
nimittelin häntä nynnyksi. Kallen piti pitää puhe koulun päättäjäisissä.
Olin todella iloinen, ettei Minun tarvinnut nousta korokkeelle puhumaan.

Päättäjäispäivänä näin Kallen, joka näytti komealta. Hän
oli todellakin päässyt sinuiksi itsensä kanssa kouluvuosinaan.
Hän oli hyvännäköinen silmälaseissaan, ja hänellä oli paljon enemmän
tyttökavereita kuin minulla. Kaikki tytöt olivat pihkassa häneen.
Olin joskus kateellinen.

Tuli se suuri päivä. Saatoin nähdä, että Kalle oli hermostunut, joten
läimäytin häntä selkään ja sanoin: "Kuule, hyvin se menee!"
Hän katsoi minuun kasvoillaan se hänelle ominainen, todellista
kiitollisuutta osoittava ilme ja sanoi: "Kiitos."

Hän ryki hieman ja aloitti puheensa.
"Koulun päättäjäisissä on aika kiittää kaikkia niitä, jotka
ovat auttaneet oppilaita selviämään Vaikeistakin vuosista.
Vanhempia, opettajia, sisaruksia, valmentajiakin kenties...
mutta ennen kaikkea ystäviä. Seison tässä sanomassa teille,
että paras lahja, minkä voi toiselle antaa, on olla hänen
ystävänsä. Aion nyt kertoa teille erään tarinan."
Katsoin epäuskoisena ystävääni, kun hän alkoi kertoa siitä päivästä,
jolloin ensi kertaa tapasimme.
Hän oli aikonut tappaa itsenä sinä viikonloppuna.
Hän kertoi, kuinka oli siivonnut pulpettinsa ja ottanut kaikki tavarat mukaansa,
ettei hänen äitinsä olisi tarvinnut mennä
keräämään niitä koulusta jälkeen päin.

Hän katsoi minuun kiinteästi ja hymyili.
"Olen kiitollinen siitä, että minut pelastettiin. Ystäväni
pelasti minut tekemästä jotain kamalaa."
Kuulin yleisön haukkovan henkeään, kun tämä komea, suosittu poika
kertoi meille kaiken hetkestä, jolloin hän oli ollut elämässään
heikoimmillaan.

Näin hänen isänsä ja äitinsä katsovan minua kasvoillaan Kallen
kiitollinen hymy. En ollut ennen tajunnut tämän kiitollisuuden
syvyyttä.

Älä koskaan aliarvioi tekojesi voimaa. Yhdellä pienellä
eleellä voit muuttaa toisen elämän, parempaan tai huonompaan
suuntaan.


Sinulla on nyt kaksi vaihtoehtoa:
1)Voit kopioida tämän omaan päiväkirjaasi
2)tai voit olla kopioimatta viestiä ja toimia ikään kuin se ei olisi
vaikuttanut sinuun mitenkään.

näin sen on oltava...
kun ei mulla ihmissuhteissa onnista niin vuosien saatossa tulen erakoitumaan. hankin "muutaman" kissan, asun hieman ränsistyneessä tönössä ja pikkuhiljaa alkaa hulluus iskemään.
sitten joskus mut voi bongata jostain joen, lammen, järven, meren rannalta pesemässä kissojani pyykkilautaa vasten. örisen ja mumisen jotain epämääräistä. mut hei, älkää antako sen häiritä, se olen vain minä...

että näin tänään. tosin olen jo pitkään kaavaillut tuota tulevaisuutta itselleni.