IRC-Galleria

Sadepeura

Sadepeura

Be happy while you're living, for you're a long time dead.

Parempi ollakin paras viikko!*Perjantai 19.02.2010 21:13

JOS KOPIOIT TÄMÄN BLOGIISI 5 MINUUTISSA, ENSIVIIKOSTA TULEE ELÄMÄSI PARAS VIIKKO!

Voisitko seurustella jonkun kanssa?
- Voisin tietenkin, kunhan se täyttää kaikki viisi vaatimustani! Tosin ei mulla nyt kauheasti ole aikaa sellaiseen. Tai nyt olisi, kun mut on hylätty häiden takia. Mutta yleisesti ottaen olen toisinaan aika kiireinen, mutta koska ne kiireet ovat yleensä ihan kivoja, ei haittaa yhtään, ettei mulla ole ketään, jota pitäisi perässä raahata ja lupia kysellä. En kaipaa oikein ketään vinkumaan mulle, etten muka huomioi sitä niin paljon kuin pitäisi. Kun jotkut kokevat, että seurusteluun liittyy ihan hirveästi juttuja. Stereotypioita siitä millainen tyttö/poikaystävän tulisi olla ja mitä niiden kanssa kuuluisi tehdä. Pitäisi ostaa kukkia ja käydä treffeillä. Pitäisi kutsua tietyillä nimillä ja pussailla. Ja jos ei teekään kaikkea tietyn kaavan mukaan on joku pielessä. Tosi ärsyttävää. En halua sekaantua mihinkään noin monimutkaiseen ja kuluttavaan.
Mutta jos tykkäisin jostakusta ja se joku tykkäisi musta niin voisin ihan hyvin seurustellakin, mutta en millään tapaa stereotyyppisesti. On musta toki tosi kiva saada kukkia ja laittaa niitä juomapulloon, koska en omista maljakkoa (mutta onneksi mulla on laatikossa kaksi kaunista lasipulloa tarpeen varalta), mutta esimerkiksi hienoon ravintolaan tai elokuviin mun kanssa on turha kuvitella mennä. Mun mielestä McDonald's on ihan ookoo ja mun on pakko arvostella kaikkia elokuvia ne nähtyäni. Ja katsoa lopputekstit. Ehkä treffeillä käyminen tosiaan on sittenkin ihan hyvä juttu, koska niillä oppii sitten ainakin sen, millainen on.
Liz voisi kyllä käydä vähän harvemmin häissä ja shoppailla jo pian mun kanssa mulle hienoravintola/baletti-vaatteita.

Mitä suunnitelmia sinulla on huomiseksi?
- Ei mitään suunniteltua vielä. Kirjastoon voisin mennä jo tänään, palauttaa noin 20 kirjaa ja raahata kasan sieltä takaisin. Ja päättää esseen aiheeni. Kaksi esseetä pitäisi aika pian jo kirjoittaa, mutta ei oikein huvittaisi. Ja tätä esseeprojektia voisin siis jatkaa huomenna. Olettaen tietysti, että aloitan sen ensin. Ja huomenna illalla on ceilidh, jonne menen Jutan kanssa. Sanni saisi myös luvan tulla. Sunnuntaina pitää rekisteröityä kirkkoon. Mutta se ei nyt oikein liittynyt tähän mitenkään.

Oletko tyytyväinen nykyiseen elämääsi?
- Olen! Elämä on tosi ihmeellistä ja mielenkiintoista. Koko ajan saa oppia ja kokea kaikkea uutta. Tämä on sellainen seikkailuntäyteinen välivaihe elämässä. Kaikki on mahdollista ja en tiedä yhtään minne olen menossa, mutta sittenpähän sen näkee minne päätyy.

Mitä teit viimeyönä?
- Nukuin ja näin kummallisia unia. Unessani yritin kaikessa rauhassa nukkua sängyssäni Saikunkalliolla, mutta koko ajan tuli joku häiritsemään mun nukkumista. Tosi stressaavaa, kun ei unessaankaan saa nukkua rauhassa. Luovutin sitten ja heräsin unessani ja menin keskustelemaan jonkun poikien tanssijoukkueen kanssa niiden kengänkoista. Tosi valtavia pinkkejä kenkiä oli niillä.

Kännykkäsi viides viesti?
- No en nyt oikein tiedä, missä mun puhelin on. Unessanikin se varastettiin. Voisin kyllä oikeasti hakea sen ja katsoa onko joku vastannut mun viesteihin joita lähettelin aiemmin tänään. -- Hain puhelimen ja jee, oli viesteihin vastattu vihdoinkin! Viides viesti on nyt joku "Hyvää ystävänpäivää! *hali*"-viesti, mutta en yhtään tiedä keneltä, kun ei siinä kerrota. Eikä mulla ollut tuolloin saldoa vastata, joten lähetin telepaattisen vastauksen, eikä siihen vastattu.

Nukuitko viime yönä omassa sängyssä, jos et missä sitten?
- En nukkunut, nukuin Louisen sohvalla Poron kanssa.

Montako paitaa sinulla on päälläsi nyt?
- Yksi paita, yksi jakkujuttu ja vielä peittoonkin olen kietoutunut. Tässä rikkinäisen ikkunan vieressä on vähän kylmä, kun ulkona pyryttää lunta.

Mitä teit viime uutenavuonna?
- Olin 15-vuotiaiden teinigoottien kotibileissä tietenkin. Ja sitä ennen Loimaan keskustan ruuhkassa paluumatkalla isovanhempieni kerrostalon parvekkeelta, jossa olimme katsomassa raketteja. Aiemmin päivällä laskettelimme pulkalla, liukurilla ja lantasäkillä jokeen ja vaelsimme lumisessa kuusimetsässä. Emme taaskaan juoneet kuohuviiniä.

Onko joku ihastunut sinuun?
- Mistäpä minä sen tietäisin? Jos joku jostain kumman syystä sattuu olemaan, saa toki tulla ilmoittautumaan. Vaikka tuskin sen sanominen tässä mitään auttaa. Saa olla melkoinen stalkkeri, jos tämän sattuu lukemaan. Ja tällä merkinnällä kyseisen henkilön varmasti pelästytin jo ensimmäisen kysymyksen kohdalla.
(Ja kyllä! Olen mitä parhain ihminen puhumaan stalkkereista.)

Onko joku jota et koskaan unohda?
- Voi kumpa en unohtaisi ketään! Jokainen tapaamani ihminen on ollut tärkeä omalla tavallaan. Jokainen niistä on vaikuttanut elämääni ainakin jonkun verran. Mutta monet on pakko unohtaa, vaikkei haluaisi. Mutta olen varma, että on muutama sellainen, joita en koskaan unohda! Kumpa nekään eivät unohtaisi minua ja aina välillä muistuttelisivat olemassaolostaan.

Onko sinulla ystävä jolle voit kertoa asioita ja olla varma että hän ei kerro eteenpäin?
- On mulla ainakin muutama sellainen, joihin luotan ja joille kerron asioita, joita en niiden missään nimessä tahdo kertovan eteenpäin. Mutta enhän minä voi koskaan olla varma siitä, että ne eivät juorua niistä. Vaikka miten montaa ihmistä mun salaisuuteni edes mahtaisivat kiinnostaa? Mun mielestä ne toki ovat oikeinkin mielenkiintoisia, mutta en jaksa uskoa, että kaikki ovat ihan samaa mieltä. Esimerkiksi Tuomasta ei kauheasti kiinnosta.

Kenen kanssa tekstailet useimmiten?
- En varmaan kenenkään. Tiian kanssa varmaan, mutta niin harvoin, että sitä tuskin voi kutsua usein tekstaamiseksi. Ja joillekin muille tekstailen toisinaan jostain jutuista, mutta sitten aina jossain vaiheessa tuskastun siihen, että mun puhelin ei ymmärrä mitä haluan sanoa, ja soitan.

Aiotko vielä aikuisenakin asua samalla paikkakunnalla kuin nyt?
- Aikuinen olen sitten, kun mulla on työ ja oma talo. Se, mistä sen oman talon ostan riippuu siitä, mistä saan sen työn. Se, mikä se työ on, on toistaiseksi mysteeri. Ihan mielelläni voisin Aberdeenissa asua, mutta maailmassa on niin monta muutakin paikkakuntaa, joissa asuisin oikeinkin mielelläni. Joten mitään varsinaisia aikomuksia mulla paikkakunnan suhteen ei ole.

Kuka viimeksi soitti sinulle?
- Annie maanantaina, että olenko jo luentosalissa, koska se halusi istua mun vieressä.

Kuka viimeksi lähetti sinulle tekstiviestin?
- Sanni.

Luonne vai ulkonäkö?
- Luonne. En nyt ihan varma siitä ole, mihin tuo kysymys viittasi kyllä. Jos jostain muusta kuin oikeista ihmisistä on kyse ja missä luonteella ei ole väliä, niin sitten tietenkin se ulkonäkö. Esimerkiksi kakussa on tärkeää ulkonäkö, eikä se miten temperamenttista se kerma vatkatessa oli. Mutta ennen kaikkea kakussa on tärkeintä se, miltä se maistuu! Joten ei kai ulkonäkö koskaan tärkeintä ole.

Viimeisin tärkeä tapahtuma?
- Aamuinen luisteluhetki tuntui aika tärkeältä!
(hähää, sain äsken tekstarin, se nyt myöhästyi tästä, lälläslää! Sitä paitsi luistelu tuntuu vieläkin tärkeämmältä kuin tuo tekstari.)

*Parhaita viikkoja toki saisi olla useamminkin.

Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.