IRC-Galleria

Huiiii, palelee :(

Viikonloppu meni samassa tohinassa kuin aiemmatkin. Iskä metsässä, minulla koirakavereita ja hevoshelmiä. Hampulla kävin ajamassa metsässä tänään ja vidatsa, että neiti sai kyytiä. Takaisin tullessa oli järkyttävä viima ja naama & sormet ihan "konttajäässä". Kun minä joskus kuolen ja saan valita itselleni taivaan, niin toivon ettei siellä enää sormia palelisi. Ja näkisin kaikki rakkaat poistuneet siellä kans, niin eläimet kuin ihmiset.

Eilen vein kynttilöitä hautausmaille, Hietalan mummulle ja papalle, Tuomikosken mummulle ja papalle, Ilmarille & Yrjölle ja Hilmalle sekä Lempille. Minulla on heitä kaikkia niin kovasti ikävä. Samalla minusta tuntuu, että he ovat läsnä kaikessa mitä teen, kaikessa mitä olen. Että he ovat omina enkeleinäni.
Mutta ikävään se ei auta yhtään.

Kun lähdin viimeiseksi Koissuon hautausmaalta Alavieskasta ja näin sen kaiken kynttilämeren edessäni olin taas askeleen lähempänä taivasta.
Eihän kuolema ole seinä. Kuolema on vain portti. Me emme näe sen taakse, mutta sieltä nähdään meidät.


La-Su välisen yön nukuin taivaallisen hyvin. Tauno oli mulla yökylässä ja oli niin turvallinen ja hyvä olla. En tiedä, ehkä se oma koira pitänee hankkia...

Nyt taidan käydä vaikkapa kylällä.