IRC-Galleria

Blogi

- Vanhemmat »

Hänelle, joka kävi lähellä.Torstai 23.02.2006 00:47

- Minä tulen käymään, hän sanoi puhelimessa.
- Kunhan tämä on ohitse, niin minä tulen käymään.

Ja hän odotti.
Odotti, vaikka oli jo nähnyt lävitse ontoista lupauksista ja pettävistä, kuvitteellisista kuvista.
Hän odotti vielä silloinkin, kun kivissä kasvoi sammal ja lumikinos portaan vieressä oli noussut portaan tasolle.
Hän kulki portaan ja pihan väliä. Ja odotti.

Eräänä päivänä hän näki lisää. Ja lakkasi odottamasta.

Sitten hän katsoi sisimpäänsä. Näki, kuuli, muisti.
Hän antoi anteeksi kaiken, mitä oli pyydetty. Hän antoi anteeksi myös asiat, joita ei ollut pyydetty.
Hän antoi anteeksi kaiken sen, mihin hän ei edes itse liittynyt. Hän halusi edelleen vain toisen parasta.

Unohtaa hän ei kuitenkaan halunnut.
Hän oli nimittäin saanut niistä kipeistä hetkistä myös niin paljon hyvää mieltä. Kauniita sanoja - lempeitä muistoja. Pieniä perhosia elämän niityille. Hillankukkia elämän synkille soille.

Sillä jokin oli silti totta:
Hän, joka oli sielua koskettanut, ei koskaan poistuisi läheltä.
Hänen muistonsa oli tatuoitunut hiljalleen kylmenevään sydämeen, ikuisiksi ajoiksi.

Ei hän koskaan unohtuisi.

ÄäähKeskiviikko 22.02.2006 12:54

Flunssa tiukentaa otettaan, kuumetta öisin, muttei päivällä, että kehtais olla poissa töistä.
Noh sinnitellään.

Tänään julkaistiin (virallisesti) Kalmahin The Black Waltz. Huippulevy, kipinkapin levykauppaan siis. Luota minuun, tykkäät kumminki ;)

KurrrrrjaaMaanantai 20.02.2006 20:46

Viikonloppu ihanaa nautintoa. Kotona, lepoa, ystäviä.

Nyt näyttää, että tulen sujuvasti kipeäksi. Ei kivaa. Ahistaa. Homona.

Alakuloisuus vie mielen matalaksi. :(
Sydämessä harmautta, järki yrittää taistella itselleen valtaa, mutta minähän tunnetusti olen uppiniskainen "näissä asioissa"...

Mietin tuossa, että:
Miten voi ajatella menettävänsä jotain, jos koskaan ei ole omistanutkaan ketään?
Miten voi sanoa jäävänsä yksin, kun on ollut yksin koko elämänsä?
Kuinka voi olla ketään varten, jos ei itsekään tiedä mitä varten on olemassa?
Kuka auttaa ja ketä, jos ei näe itsessään lainkaan sielua, mitä pelastaa?

Ei voi tietää.
Ei jaksa miettiä. Ehkä on vain.

Ja itkettää.


"Love is an act of blood and IÂ’m bleeding
A pool in the shape of a heart
Beauty projection in the reflection
Always the worst way to start"

NP: Dream Theater - Space- Dye Vest

Iih Bodomia!Keskiviikko 08.02.2006 16:59

Oulun Teatrian keikka tänään... Otin tuossa vähän siipeeni, saa nähdä pystynkö menemään, mutta yritys hyvä kymmenen...
- Vanhemmat »