Epätoivon huuto, kääntynyt siksi, jota kukaan ei enää kuule.
Varjo seinällä, repaleinen reunoista, haavoilla sisältä.
Huomaamaton tuuli joka vain tahtoo ihollesi päästä.
Ilmaa. Tyhjiö. Vailla ketään, joka hengittää.
Kyynelten lampi ilman häntä, joka itkee. Kuivuu, tulvii yli.
Merisuolaa keskellä mannerta, ilman että missään näkyisi vettä.
Kaipuu ilman sydäntä. Ilman tuskaa. Ilman itkua.
Hulluus ilman intohimoa. Tyhjät silmät, suu hymyssä.
Kofeiini ilman kahvia, huume ilman vaikutusta.
Kuu ilman auringonvaloa. Hella ilman lämpöä, puut palaen.
Hellyys ilman sanoja, ilman kosketusta, ilman hymyä.
Aivot ilman ajatuksia, ilman mitään, mitä ohjata.
Uni ilman väsymystä, kuolema keskellä elämää.
Sitähän minä olen, olen aina ollut.
Tajuathan, miltä tuntuu, kun on kansi, muttei astiaa?
Minä olen pisara joka ei löydä rantaa jolle kuivua,
ei tunne pinnallaan aurinkoa haihtuakseen pois.
Uusimmat blogimerkinnät
- Hyvää iltaa, rakkaat ihmiset! 06.09.
- Päivitystä, Salla, PÄIVITYSTÄ! 06.08.
- Viikko edellisestä mekinnästä. 15.03.
- Pitäähän sitä nenA-:aa hiukan inspiroi... 07.03.
- Askeleen lähempänä voittoa. 02.03.
- Yöpalalta, hei! 22.02.
- Hihii. 11.02.
- Mies kainaloon ja elämä on täydellistä? 20.01.
- Maanantai aamuna krapula ja vapina. Tuijot... 02.01.
- Jaaap jap. 31.12.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2009 (9)
-
▼
2008 (15)
- ▶ joulukuu 2008 (3)
- ▶ marraskuu 2008 (1)
- ▶ syyskuu 2008 (6)
- ▶ heinäkuu 2008 (2)
- ▶ kesäkuu 2008 (3)