IRC-Galleria

Lauantai-illan horinatSunnuntai 04.02.2007 03:30

Lauantai-ilta, yksin valvon himassa. Mikään tekeminen ei nappaa tarpeeks, ja angstikohtaus uhkaa, mitä tehdä? Vetää pikakännit - ei ole viinaa. Mennä nukkumaan - ei väsytä just nyt. Purkaa ajatuksiaan tänne - mikä ettei...

Tuli tänään oltua jo toisissa 80-vuotisjuhlissa lyhyen ajan sisään. Siellä tunsi taas vaihteeks olevansa muka joku, kun wanhat ihmiset tuli morjenstelemaan ja puhumaan siitä, mitä ovat musta kuulleet. Mm. soittamisista, ilmavoimista, Sveitsin reissuista, koulujutuista sun muista tuli puhuttua. Heti vieraiden mentyä olinkin sitten mukavan nuoren miehen sijasta se sama vanha laiska, kiittämätön paska. Ei siinä mitään, mukavahan sitä on puolituttujen kanssa jutella niitä näitä semmosissa merkeissä. Ainoa vaan, että miten yo-juhlissa saan sen tehtyä, kun vieraita tulee niin paljon...

Wanhoja ihmisiä kun näkee juhlissa, niin jää semmonen mielikuva, että eläähän nuokin vielä tuossa iässä ihan hyvin, ehkä yli kolmekymppisellä tai *gosh* viisikymppiselläkin on elämää. Tai sitten ne vaan onnistuu juhlissa näyttämään siltä, ehkä haluan vaan uskotella itselleni niin. Ei siinä mitään kun puheeksi tulee sitten nekin että kuka on kuollut milloinkin tai kuka on halvaantunut, sairaalassa tai muuten huonossa kunnossa. Noinkohan itseltänikin voisi piakkoin mennä terveys, näkö tai liikuntakyky jonkun taudin seurauksena? Se pitää vaan tavalla tai toisella niellä. Niinkuin pitää sekin että ennen pitkää noita tänään nähtyjä ihmisiä ei enää ole. Sitä vaan en tasan niele, että oon jo toinen jalka haudassa (pian 19), hyvä lapsuus ja teini-ikä jo hukattuna. Joitakin noista ihmisistä olin nähnyt viimeksi joskus pienenä, ja mitäs ihmeellistä meikäläiselle on sillä välillä tapahtunut? Ei niin mitään... vaikka suvun wanhukset kuinka jaarittelis siitä, mitä oon tehny ja missä ollut milloinkin. Hyvä kai, että joku pitää sitä jossain arvossa, itse kun en oikein pidä.

Pienet tapahtumat voi muuttaa elämän, ehkä muuallakin kun romanttisissa tarinoissa. Itse toitotan nykyään aina, kuinka sellaisiin juttuihin pitää pyrkiä, jotka voi joskus myöhemmin muistaa. Tylsyyttä pitää vastustaa, kun se on mahdollista. Sitten pistää ärsyttämään sellaiset ihmiset, jotka ei siitä innostu, joillakin kun on muutenkin niin tapahtumarikas elämä. Tuota ajattelua sovelletaan esim. niin, että känni-iltoina ei lähdetä kotiin nukkumaan, ja abiristeilylle lähdetään sillä asenteella, että siitä vois tulla hienokin reissu... ehkä todennäkösempää on, että sieltä tulee vaan krapula ja pataan. Viimeinen hutera bottom line olkoon, ettei mitään merkittävää tapahdu, ainakaan mulle, jos en siihen pyri ja tällanen kotona istuminen on pahinta mitä voin asian eteen tehdä... mut se on tilanne nyt...

Kevättä kohti, Kerho voitti ja olis hieno keli hiihtää, mutkun en osaa... miksen lähtis opettelemaan?
Siis olenko oikeesti joskus odottanut koulun loppumista tai kuvitellut että abina oleminen on jotain hienoa? Se, että sai käydä tunneilla ihmisten kanssa, opiskella mielenkiintosia juttuja ja tehdä helppoja kokeita oli loppujen lopuksi aika mukavaa, yo-koekin oli vaan joku mörkö jossain kaukana. Nyt kirjotukset on oikeasti tuossa nurkan takana ja kaikki aineet vaikeampia kuin koskaan. Samaan aikaan hiillostetaan vielä jatkosuunnitelmilla. Vikat tunnit oli tuossa keskiviikkona ja nyt luvassa on vaan lukemista ja koetta kokeen perään. Välissä on vaan pientä rentoutumista tossa 15. päivä.

Ei, en mä kirjota kuutta ällää ... ja mitä sen on väliä, kun syksyllä on jo enkusta tienattu yksi M (250/299 pisteellä), mikä on siis nykyään vielä huonompi arvosana kuin joskus ennen. Hissasta sentään napsahti L melkein kylmiltään. Pitäis saada ihteään niskasta kiinni ja ruveta lukemaan, vaikka epätoivoselta tuntiikin.

Eka äikän YO on jo viikon päästä perjantaina. Viisaita olivat ne, jotka kirjotti äikän syksyllä. Hyvän aineen kirjottaa helposti (ja niistäkin vaan parempi otettiin huomioon), mut tosta tekstianalyysipaskasta ei saa hyvälläkään vastauksella täysiä pisteitä, korkeintaan 45/54. "Ei teidän tarvitse sitä pelätä"- sanoi äikänope. Vähänpä se ties. Tekstitaito meni prelissä huonommin kuin ikinä, ja oon jo kyllästyny kaivamaan teksteistä esiin asioita ja kertomaan niistä 1-2 sivua tehtävänantoa noudattaen. En vaan saa tarpeeksi irti, niin menee jaaritteluksi. Toivottavasti pisterajoista edes tulee alhaiset.
Suhtautuminen: Vittuuntunut

Matikasta ois preli maanantaina, ja sitä on tullu prepattua aika paljon. 60 pisteen kirjottajalle on luvassa 1000 euron bonus, ällä ei oo mikään mahdottomuus. Tai sitten onnistun panikoimaan ja tyrimään niin perusteellisesti, että pisteitä tulee vaan jotain päälle 40 ja tulee joku E, mutta eiköhän tää homma hoideta kotiin, kun noita tehtäviä on oikeasti mukava ratkoa. Haastavilta tehtäviltä ei kyllä voi välttyä.
Suhtautuminen: uhmakkaan toiveikas.

Ruotsi ja saksa? Kyllä nuo kielet saa pienellä perehtymisellä sujumaan, mutta kaiken maailman sanojen ja sanontojen (plus saksassa rektiot sun muut) opettelu on kyllä sieltä jostain. Kuuntelusta ei ikinä voi saada täysiä, ei myöskään aineesta, ja aina löytyy muutama kiero monivalinta ja semmoinen rakenne, joka menee väärin. Vaan todella perehtyneet gurut tai natiivit puhujat voi saada kielistä älliä, kun siihen tarvitaan usein yli 90% pisteistä. Jos nyt jotain lukis ja reenais ainekirjotusta niin vois olla jotain toivoa. Eka naula arkkuun olis vituiks menny kuuntelu, ja ne on jo reilun viikon pääst. Syksyllähän tuo enkku kosahti lähinnä kuunteluun (josta tuli kaikkien aikojen pohjat) ja aineeseen.
Suhtautuminen: Epävarma

Fysiikkafysiikka... ei ole oikeastaan ikinä oo tullut noita laskutehtäviä harjoteltua kunnolla ja kertauskurssiinkaan en paljoa panostanut. Tosin noissa vanhemmissa yo-kokeissa ekat tehtävät on suht helppoa kauraa, jos perusasiat hallitsee. Niillä pääsee jo pitkälle eikä 8 tehtävää kolmestatoista oo mikään mahdottomuus, jos vielä osais johonkin jokeritehtävään kertoilla asioista. Ei noita keskeisiä juttuja loppujen lopuksi mahdottoman paljoa ole. Pittää vaan harjoitella, preli keskiviikkona.
Suhtautuminen: varovaisen toiveikas.
"No mikäettei tuota koittamaan" - ajattelin minä, vaikka en varmaks tienny, mutta laitoin hakupaperit menemään. Äsken tuli puhelu että teretulemast testattavaksi. Menee koejärjestelyt koulun kohalta uusiks, kun oonkin 6.2. ilmavoimien testeissä koko päivän... kivaa?

Oishan mulle tiedossa muuten ihan hyvä välivuosi ja tammikuussa komennus tuohon muutaman kilsan päähän palvelukseen... autokuskiks pääsisin helposti ja saisin vielä CE-kortin siinä sivussa (vaikkei tässä mikskään rahtariks olla rupeemassa). Samaan nippuun tulee kaikki tututkin (hyvä vai huono asia), ja kokee ainakin samanlaisen intin kun kaikki muutkin. Ja mitä sitä lentäjänä, alashan sieltä tullaan heti ensimmäisenä. Homma onneks kosahtaa 80% varmuudella lihaskuntoon tai sitten psykologisiin testeihin. Muutenhan ne vois määräillä mua koska vaan testeihin pitkin kevättä ja päätös tulis vasta kesän korvilla. Mut ens viikon tiistaina otetaan pojasta mittaa, ei voi sanoa ainakaan etten olis yrittäny...

Kolme päivääMaanantai 29.01.2007 00:14

Mitä talvinen sunnuntai-ilta pitää sisällään? Masennusta, tyhjyyttä... tää on tuttua jo vuosien takaa. Tossa äsken kattelin Itolsia sivusilmällä, koitin muutamaa näppäilybiisiä tapailla akustisella, mut ei siitä tullu oikein mitään. Sitten koitin improvisoida sähkiksellä sooloa taustan päälle ja tuli vaan semmonen olo että miks tätäkin teen...

Aika kaamosta tää on muutenkin kun neljään asti joka päivä puurtaa koulussa eikä oikein muuta ihmeellistä ehdi/jaksa... mutta enää kolme päivää koeviikkoon, ja sitten loppuu sekin kanssakäyminen, mitä koulussa on ihmisten kanssa ollu. Mitänyt jotain penkkareita, tenttejä, kirjotuksia ja muuta tilpehööriä on siinä. Sitten tää kaikkien_puolituttu_mutta_ei_kenenkään_kaveri saattaa jäädä kokonaan unohduksiin, ellen ite rupea aktiivisemmaks. Enhän täälläkään nyt pahemmin kommaile tai muuten pidä meteliä. Tyhjän päälle ei saa jäädä, jotain pitää kehittää...

Mitähän sitten joskus tuun muistamaan omasta lukioajasta? Kai sillekin sisältö löytyy jälkeenpäin. Paskojakin aikoja kohtaan voi tuntea jotain nostalgiaa, vaikka mitään ihmeellistä ei olis tapahtunutkaan... aikana jolloin ikätoverit muuttaa yhteen ja hommaa lapsia. Kaikista karmaisevin ajatus on, että oon kirjaimellisesti hukannu jo ties kuinka monta vuotta hyvää nuoruutta...

Meinaa toi kolme päivää muuten sitäkin, että alkaa tulla kiire palautella kaiken maailman töitä... kirjotuksiin preppaus on kyl ihan hyvässä vauhdissa ainakin matikan osalta, ja lukuloma (abiristeilyä unohtamatta) siintelee ihan tuossa lähellä... että synkistelyt sikseen ja hommiin...

AikalisäMaanantai 15.01.2007 00:15

Äikän töitä, filosofian töitä, matikan töitä, saksan töitä, sielunvihollisen töitä, jotka harmaaseen arkeen puettuna ihmisen tahtoa nakertaa... Valkenevia päiviä (enää 4 kk niin voi alottaa mökki & grillikauden ja siitä alkaa kesä), synkistyviä mieliä, väheneviä hetkiä tutussa koulussa... Kuukausi ja päivä, sitten on abiristeily. Mitä siellä sitten ikinä tuleekaan tapahtumaan, olkoon asenne se että se on loppuelämäni ensimmäinen yö... tai ainakin ainutlaatuinen kokemus. Oletus on, että sillä reissulla ei nukuta.

Kertsi sitten kävi häviämässä ison finaalin 6-0, eikä tässä vaiheessa enää tunnu miltään. Hyvä ettei tullu suorana telkkarista, enemmän ehkä joku 2-3 -tappio jatkoajalla ois ketuttanu, mutta mutta... uutta matoa koukkuun ja torstaina kattoon kotipeliä Jokereita vastaan, saa nähdä millanen on vastaanotto.

Nyt on töitä. Joku ope sanoi, että tämä on elämämme rankinta aikaa... pitäiskö olla huolissaan, kun se ei tunnu siltä?


- Missä piileksit, ihminen?

Tylyä?Keskiviikko 10.01.2007 06:47

Huomenta! Heräsin tossa kolmen maissa, vaikka oisin voinu nousta jo kaheltatoista... tuskin oisin tän väsyneempi ollu sillonkaan... Nukkumaan menin siis neljältä puolikuolleena kun ensin oli täydellisesti kärsitty iltapäivä-fyssantunneista, joilla en ees osannu mitään...

Kaheksaks takas koululle, pois pääsee neljältä. Äikänope tahtoo pitää esseekokeen ja jotain tehtäviäkin se anto, joudun vissiin taas pummimaan konsuja joltain. Matikasta on muutama tehtävä, ruotsinope tahtoo yhen kappaleen vanhana ja toisen uutena ja viel sivullisen sanastoa päälle, filosofiasta ois kokonaisen ison (ja hankalan) alueen kertaus tehtävineen... pitää kai olla tyytyväinen että vaan 4 kurssista on läksyjä ellei bilsasta sit tuu pistoa tai jotain... sitten pitäis nuo äikän hyvitykset palauttaa maanantaina, sopia saksan abikurssin suorittamisesta ja miettiä noita muita reputettuja pakollisia. Niin ja ne kirjotukset...

Eipä oo sentään paljoa aamuja jäljellä, mut mitäs sitten tehdään?
... Kellon viisarit liikkuvat, mutta aika ei liiku mihinkään.
Silloin ikävä kävelee sisälle, vaikkei kukaan pyytänyt sitä peremmälle.
Se istuu alas, se istuu vielä syliänikin syvemmälle... ja syvemmälle."
- Kotiteollisuus

Maanantaina alkaa sitten arki, onneks! Ei sikäli että se koulutyöahdistusta ainakaan keventäis, mut on ainakin vähemmän aikaa ajatella syntyjä syviä, vähemmän aikaa kärsiä minkään sortin fiiliksistä tai tehdä johtopäätöksiä mistään. Siinä jää perimmäiset toiveet ja pelot ja Elämän hankkiminen taka-alalle kun arkihelvetti painaa päälle. Niinä parempina päivinä pitää vaan olla liekeissä ja yrittää saada aikaseks jotain pientä hyvää... Niitä huonoja pitää vaan välttää, kun kaikki kaatuu päälle ja muiden ihmisten koohotus vaan ärsyttää...

Harvinaisen paska loma, tai ehkä vaan tyypillisen paska. Uusvuosi oli ainoa kohokohta, muut pakolliset joulujutut sitten vaisumpia. Vuoden vaihteessa sai no(l)lata ittensä ja kuvitella että tästä alkais nyt jotain uutta ja tulossa oli vielä viikko lomaa. Se olikin sitten paluuta normaaliin jumitukseen, lievän kuume/mahataudin ja univaikeuksien kera. Tänään nousin viiden jälkeen... ylihuomenna kaheksaan kouluun. Mitä kaikkee sitä olis viikon aikana kerennytkään, sitä on turha enää miettiä. "Huomenna"-asenne on kyl perseestä, varsinkin jos ei ikinä pääse niin aikasin ylös kun olis tarkotus.

np. Kotiteollisuuden uusin levy, pakko koekuunnella, kun bändin parhaaks kehuivat.

Unirytmi on iloinen asia... Torstai 04.01.2007 03:45

Tai siis olis jos semmonen ois joskus ollu... pitää kohta ettiä vierotushoitoa musankuuntelusta (myyn vaikka popit ja ostan jotkut halvat muovipurkit tilalle), ei siihen nyt jumalavita NÄIN paljon aikaa sais tuhraantua, oheistuotteena tulee sitten tällasia turhia sepustuksia ja muuta haitallista netinkäyttöä... olikohan tuolla alhaalla viel kahvia, vois sen käydä nappaamassa et jaksaa leijua viel muutaman tunnin ennenko väsähtää tai alkaa miettiä mitä sitä pitikään tehä ennen nukkumaanmenoa...

Ei se eilinen fiilis ollukaan enää kankkusta... tänään oli herätessä oikeen kuvotus päällä ja lämpökin vähä nous pariks tunniks mut nyt on taas normaali olo, tosin eipä se estäny ajelemasta autolla ja hoitamasta asioita... Onneks on jo 2007, muuten oisin tuntenu itteni kipeeks KAHTENA päivänä saman vuoden sisällä, johan siinä terveys ois ihan mennyttä.

np. Kotiteollisuus - Iankaikkinen
Mistään en mitn tiedä, paitti että on jo toista päivää putkeen vitun turta olo... mieli ei tee mittään, ei nukuta, ei nälätä, olo on sotkunen ja mikään ei nappaa (paitti kitaran näpyttely hiukan... jos sitä vaivautuis opetteleen jotain biisiä). Hyvän loman haaskausta tällanen, jos kohta alkaa synkkyys hiipia mieleenkin... Tuttu fiilis kyl lomaturhautuminen, kun liian pitkään istuu himassa niin hermot menee ennen pitkää ja kouluun paluukin tuntuu virkistävältä... viime kesänä ei sit käynykään niin... pitäis tääkin lomaviikko hyödyntää, huomenna kyl lähen täältä tynnyristä ees jonnekin ihmisten ilmoille...

Kohtuus olis kiva asia, mutkun nykyään ei mikään enää tunnu samalta kun sillon joskus... tai tietyssä vaiheessa tuntuu, mut ei mitenkään hyvällä tapaa. Ja seurauksia sitten kärsitään parikin päivää (ja nyt ei siis ees menty niin pitkälle)... vanhemmiten sen pitäis viel pahentua... uaagh

np. Dingo - Musta Leski ... ja kun muokkasin tekstiä: Tommy Emmanuel - Those Who Wait

MMVII - Mitähän sitä seuraavaks?Maanantai 01.01.2007 22:38

Nnäin... 2006 on kirjoissa ja kansissa ja paketissa ja muistissa ja nyt pitäis uutta vuotta alottaman. Lomaa on vielä viikko, mut lähipäivinä pitäis mm. auton putkistoa paskarrella kuntoon, että saa sen leimaan.

Lukio alkaa olla jo pelottavan lähellä finaalia, paskan vuoden jälkeen olis viimeisen rutistuksen aika, ja sitä wanhaa työskentelyrytmiä on jo joulukuussa yritetty palautella. Hilkulla on, että saan kaikki pakolliset kurssit suoritettua, mutta kirjoituksiin pitäis laittaa aikuisten oikeasti kaikki peliin, ettei se merkittävin meriitti sitten jää torsoksi muiden hienojen suoritusten jälkeen. Kohta saadaan sitten abiristeilyjä sun muita...

Koulun loputtua jäädäänkin sitten aika lailla tyhjän päälle ja saattaa elämäntapa muuttua. Jos ei siellä joudu vielä keväämmällä ravaamaan suorittamassa asioita, voisi vaikka töitä yrittää saada. Niin EI sais käydä että jämähtäisin himaan laiskotteleen... sellaiselle henkilölle on nimi, eikä esimerkit ole kovin mairittelevia. Nyt parin viikon sisään pitäis jättää paperit, jos meinaan ilmavoimiin lentokoulutukseen pyrkiä. Sinne joutuisi sitten heinäkuussa. Muuten tulee pitkä välivuosi, ja jos ne mun Parolassa vuoden pitävät, niin voisin aloittaa opiskelut ehkä vasta syksyllä 2009! Jatko-opiskelukin on kaikkea muuta kuin selvää. TTY on ollut vahva vaihtoehto koko ajan, mutta onko se sittenkään se, mitä haluan tehdä. Jonkun verran kuitenkin on väljempää aikaa tulossa... koulut voi hetkeks unohtaa.

Muuten... täytyy pitää yhteyksiä näihin ihmisiin mitä on (kun ei noita lähisukulaisikaan liiaksi ole), ja yrittää elää vähintäänkin tyydyttävästi (missä mulla on kyllä asenneongelma). Ei tässä nyt liikaa elämää ole haaskattavaksi, mähän oon kohta jumalauta 19-vuotias fossiili, enkä mikään teini enää.

Huomasin tossa viime vuonna olevani monta persoonaa, kun kelailin sitä, kuinka erilaisten ihmisten ja asioiden "piireissä" sitä tulee pyörittyä. Esim. koulussa ollaan väleissä monien sellaisten ihmisten kanssa, jotka on ihan erilaisia kuin jotkut toiset vapaa-ajalla ja usein nämä ei tiedä mitään toisistaan. Niistä eri Sampoista kun sitten saisi sen oman identiteetin kehitettyä, ettei olo olis niin jakomielitautinen. Ujouden ja turhan varovaisuuden haluaisin kyllä niin tappaa kaikista persoonista. Asenne kun ratkaisee vähän liian paljon.

Uudenvuoden(vitsi)lupaukset siis: Aion suorittaa koulun kunnialla loppuun, lopettaa laiskottelun, tulla paremmaksi ja rohkeammaksi ihmiseksi, kehittyä niissä asioissa, joista tykkään, tehdä ja kokea muistettavia asioita, harrastaa taas liikuntaa ja laihduttaa... Katsotaan sitten helmikuussa, onko tapahtunut edistystä.