IRC-Galleria

Autooni murtauduttiin viime yönä. Kun aamulla kouluun lähtiessäni huomasin asian, tunne oli pöyristyttävä. Joku oli kajonnut Henkilökohtaiseen Omaisuuteeni.

Raivon vallassa tarkastelin mitä rakkaan autoni sisältä oli viety, koskematta juuri mihinkään, etten hävittäisi mahdollisia varkaiden jättämiä jälkiä. Itku kurkussa katsoin kuinka punaisen kostajani apukuskin puoleinen ovi oli väkivalloin murrettu auki. Kuinka tämä on mahdollista? Tunnetta voisi verrata siihen jos joku tohtisi kajota lähimmäiseeni.

Kotvan rauhoituttuani soitin poliisille. Keskuksessa vastasi tympääntyneen oloinen mieshenkilö, joka ärsyttävän tyynesti otti vastaan antamani informaation. Ymmärsiköhän kaveri nyt ihan oikein? Siis minun, MINUN autooni on murtauduttu! Ennen niin koskematon kauppakassini on häväisty! Poliisin ääni pysyi tyynen monotonisena. Lupasi, että kohta joku soittaa ja kertoo, tuleeko partio käymään paikalla. Tähän oli tyytyminen.

Reilun puolen tunnin odottelun jälkeen puhelin viimein soi. Poliisi oli jo pihalla, joten riensin juoksujalkaa sinne kertomaan tarkempia tietoja. Ystävällinen, vanhempi miespoliisi kuunteli ja katseli ymmärtäväisesti, kirjoitti muistiinpanoja, lupasi postittaa rikosilmoituksen ja lähti matkoihinsa.

Seuraavaksi soitin vakuutusyhtiöön. Sieltä luvattiin lähettää vahinkotarkastaja paikalle heti kun on mahdollista. Tapasinkin tarkastajan nyt saman päivän aikana. Luihun näköinen mies kävi toteamassa, ettei cd- soittimeni ollut paskankaan arvoinen ja että todennäköisesti omavastuun summa on reilusti aiheutunutta vahinkoa suurempi. Varastetut cd- levyt taas kuuluisivat kotivakuutuksen piiriin, jota minulla ei tietenkään ole. Se siis niistä korvauksista, ainakin luultavasti.

Nyt vetoankin teihin, arvoisat pikkunistit, narkkarit ja sekakäyttäjät; minun puolestani hommatkaa mömmöihin tarvitsemanne rahat vaikka myymällä persettänne kadulla, mutta jättäkää kunniallisten kansalaisten omaisuus rauhaan. Ei tarvitse tulla kaatamaan itse itsellenne aiheuttamaa paskaa muiden niskaan.

Kokemus tämäkin, vaikka mieluiten olisin jättänyt kokematta. Enää ei poppi soi, ei metalli mäisky.
Hiljaisuus korvia hivuttelevi.

T. Vakuutusyhtiön päätöstä odotteleva

Minutkin nyt sitten viimein löytää Facebookista... Tarpeeksi monen kaverin houkuteltua päätin rekisteröityä sinne ja löytyihän sieltä monia tuttuja jotka eivät ole täällä :)

Kunhan vielä oppisin käyttämään tuota sivustoa, nyt alkuun ainakin kaikki näyttää melkoisen monimutkaiselta.

Näin siis pääsi käymään, vaikka ehdin jo vannoa että miehän en sinne liity! :D

Yöllä tuntemattomaan aikaan kotiin kontatessani mietin, että mikähän siinä on kun ihmisistä tulee kännissä ääliöitä.

Täysin normaali, jopa fiksukin ihminen muuttuu viinaa juotuaan mölyäväksi apinaksi, sivistyneet keskustelut muuttuvat väittelyiksi ja lopulta käsittämättömän typeriksi tappeluiksi. Ja vaikkeivät muuttuisikaan, niin ainakin äänenvoimakkuus nousee desibelitasoltaan korville epäterveelliseksi.

On olemassa viinaa ja sitten on sitä Ilmaista Viinaa. Kun jossain tarjotaan jälkimmäistä, ihmiset ryntäävät välittömästi paikalle sankoin joukoin. Serkun kaiman vanhemman veljen tyttäretkin kutsutaan mukaan vain, koska viina on ilmaista. Juomaa kauhotaan kaksin käsin niin moneen tuoppiin kun mahdollista, sitä hamstrataan ja kannetaan pöytiin, jotka jo valmiiksi notkuvat täysien tuoppien painosta.

Humaltuneina ihmiset sitten rehvastelevat, mölyävät, itkevät, riitelevät ja nauraa räkättävät ilman minkäänlaista syytä. Kärpäsestä tulee härkänen, ilot ja surut paisuvat moninkertaisiksi kuin mummon pullataikina. Lopulta tila on täynnä moraalittomia apinoita, jotka ovat humalapäissään heittäneet kaikki estonsa nurkkaan ja riehuvat ympäriinsä vailla päätä tai häntää.

Usein juomista ei ymmärretä lopettaa ennen kuin elimistö pistää pelin poikki tai vaihtoehtoisesti (ilmainen) viina loppuu. Tässä vaiheessa känniääliöt yleensä ryömivät koteihinsa nukkumaan, mikäli enää kykenevät.

Seuraavana päivänä ihmiset miettivät häpeissään että miksi taas meni niin överiksi, jos illasta ylipäätään mitään muistavat. Käydyt keskustelut, kumotut tuopit ja kaikki muukin halutaan unohtaa, mutta siitä huolimatta häpeän tunne kalvaa mieltä, kun seuraavan kerran kauppareissulla törmäät juuri siihen henkilöön jonka kanssa väittelit kiivaasti jostakin täysin yhdentekevästä asiasta. Ainoa hyvä puoli tässä on että todennäköisesti vastapuoli tuntee aivan samalla tavalla.

Viinan valta on ja tulee aina olemaan käsittämätön.
Allekirjoittanut puhuu nyt omasta kokemuksesta, koska ei ole vieläkään varma ajokunnostaan.

Kiitos ja anteeksi.