IRC-Galleria

Taas se on todettava, että kätevältä onnistuu kaikki. Mä en vieläkään tajua, miten eilen onnistuin melkein katkasemaan nilkkani. Olin menossa takaovesta varastoon, kattomaan josko joku olisi vieny mein sulismailat sinne, mut enpä päässy rappusia pitemmälle. Pasi oli just tulossa sisälle, kun oli hakemassa puita saunaan ja sanoi ovella, että nyt on kohta selkä poikki, kun kanto niin ison kuorman puita kerralla, ja mä vaan tokasin, et kohta on nilkka poikki ja samalla kun sanoin sitä, niin menin polvilleni maahan, kun jotenkin onnistuin nilkkani venäyttämään. Ensin meinasin, että eihän tässä mitään, mut en kerinny edes sitä ajatusta loppuun, kun alko ihan saatanan moinen kipu.
Äiti oli varastossa, kun se vei mehuja pakkaseen, niin se vaan katto, et mikä mulle tuli. Siis, tossa nilkassa oli semmonen kipu, ettei koskaan oo ollu, etten voinu vähään aikaan tehä muuta kun vaan istua pitää kiinni nilkasta, et edes vähän helpottaa. Äiti onneks haki vihannespussin ja pyyhkeen siihen, että se ei onneks turvonnu ihan sikana, mut vähän kuiteskin. Ja painoo ei pahemmin varata tänäänkään sille, et saa nähä mitä auton ajamisesta tulee, kun pitää kuiteskin käydä töissä sanomassa...

Et siinä se suliksen peluu sitten tänään oli. Me vielä töissä puhuttiin, kun purettiin kuormaa ja olin kylmiössä, et olisko noloa, jos joutuis hakemaan saikkaria sen takia, et olis vilustunut siinä. Ja nyt sit tää nilkka.

Mä en vaan ymmärrä et miten onnistuin siinäkin toheloimaan tollai....

VITUTTAAAAA!!!!!!!!