Huu,
Intensiiviviikko rokkaa. Peter Hinds on mukava jamppa, ja heittää mukavaa juttua. Tahti vaan vähän hidas, mutta eihän kaikki voi olla tälläisiä älykköjä ;)
Nyt on sitä luntakin vähän enemmän. Fillarointi on hullun hauskaa kun saattaa yhtäkkiä kaatua ja lyödä päänsä metallitankoihin. Kivaa! :D
Mielummin sitä kaatuu fillarilla kun ajaa autolla liikenteenjakajaan ^^
Matkakuume kasvaa. Matkalle olis rahoittaja, mutta matkaseura, ajankohta ja kohde puuttuu. Yksin mä en todellakaan halua minnekään lähteä, eipä tuossa järkeä olis. Joko ihmisiltä puuttuu rahat tai sitten ne on sellaisia joitten kanssa en jaksaisi kokonaista viikkoa viettää :) Pitänee vaan odottaa. Rahoittaja ei karkaa minnekään.
Ulkona on pimeää ja kaunista. Valot heijastuu lumesta karun romanttisella tavalla. Pian lähden ihailemaan tuota pienen kävelyn lomassa. Kävelyseurassakaan ei mitään valittamista. Kunhan tuuli laantuisi ja pysyisi poutana.
Jostain syystä kamalan hyvä olo. Onnellinen? Syytä en tiedä, mutta en valita. En todellakaan.
Koulussa parin vapaan tunnin aikana katsoin eräitä luokkalaisiani. Tuli mieleen vain teinit, teinarit, teini-Einarit. Mikä ajaa yli 20v esittelemään yleiesti fritsujaan kaulassa muille. Ylä-asteellakaan sitä en ymmärtänyt, mutta ymmärsin niitä jotka ymmärsi ^^ Mutta nyt ollaan jo vähän kehittyneempiä. Kai?
Muuten en kyseisiä ihmisiä tunne, jotenka en tuomitsekaan sen enempää. En vaan tätä teiniyden (vai aikuistumisen?) merkkiä ymmärrä. Ainakaan tässä iässä. Mutta tämä ilmiöhän saa minut vaan tuntemaan itseni aikuisemmaksi, joten hyvä vain :)
Ugh. Olen puhunut.
ps. ei millään pahalla.
np. Olavi Uusivirta - On niin helppoo olla onnellinen