IRC-Gallerian tietosuojakäytännöt päivittyvät 25.5.2018 vastaamaan EU:n tietosuoja-asetuksen (GDPR) vaatimuksia. Lue päivitetty Tietosuojaseloste. Lisäksi käyttöehdoissa on tarkennettu ikärajaa ja kohta 6.2 viittaa Suomen lain lisäksi Euroopan unionin lakiin.

IRC-Galleria

Sorsamon

Sorsamon

on nykyinen stereotypia.

Blogimerkintä

« Uudempi -

Mun valtioMaanantai 18.04.2011 05:01

Viime aikoina olen miettinyt toimivan valtion periaatteita. Syynä ovat kai olleet demokratian toimivuuden pohdiskelu, perussuomalaisten noussut kannatus merkkinä ihmisten herravihasta, joka on tämän puolueen muodossa tarjonnut hyvän kanavan suunnata oma turhaumus tietämättömyyttä, yhteiskunnan kärryistä putoamista ja sen kompleksisuutta kohtaan. Perussuomalaisten läpirynnäkkö on ollut merkki asioiden yksinkertaistamisen seurauksena syntyneestä samastumisesta - jokamiehen politiikka mahtuu muidenkin kuin valtiotieteilijöiden järkeen. Liian yksinkertaistamisen seurauksia en sen enempää lähde tässä kommentoimaan. Riittäköön, jos todetaan sen olevan lyhytnäköistä ja piittaamatonta.

Millainen sitten olisi hyvä valtio? Millaisella hallitusmuodolla voitaisiin toimia siten, että "aidosti hyviä" päätöksiä voidaan tehdä tasa-arvoisesti ja kaikki erilaiset kannat mahdollisimman hyvin huomioiden? Tätä pohtiessani tajusin, että meidän edustuksellinen demokratiamme sisältää puutteita, jotka nostavat päätään erilaisten protestipuolueiden, yleisen kapinahengen ja Orwell-toitotustenkin muodossa.

Platon kirjoitteli aikanaan jonkun blogipostauksen omasta mielestään toimivasta valtiomuodosta. Sen huipulla, päättävänä elimenä olisivat filosofit. Tämä toimi oikeastaan oman teoriani lähtökohtana. Filosofi on ihminen, joka pyrkii, suorasti tai epäsuorasti, siihen, mitä nykyään käsitetään viisautena. Filosofin tavoitteena on ymmärtää perimmäinen hyveen merkitys, luoda teoreettisia malleja siitä, miten asiat toimivat tai miten niiden pitäisi toimia ideaalisessa maailmassa.

Esimerkiksi John Rawls kirjoitti aikanaan kirjan muotoon ajatusleikkinsä oikeudenmukaisuusteoriasta, jonka mukaan täydellisen yhteiskunnan toimintaperiaatteet sovittaisiin ihmisjoukon kesken, minkä jälkeen eri yhteiskunnalliset roolit jaettaisiin satunnaisesti kaikkien kesken. Jokainen olisi tasavertaisessa tilanteessa ja intressit luoda niin köyhälle kuin rikkaallekin suotuiset olosuhteet olisivat kaikilla yhtäläiset, koska he eivät tiedä, mihin rooliin päätyvät.

Oma ajatusleikkini hyvinvointiyhteiskunnasta lähti liikkeelle Platonin Valtiosta. Ajatuksen hieman kypsyttyä valtiomuotoni koostuisi kolmesta elimestä:

1. "Filosofit". Käyttäisin käsitettä filosofi varauksella nyky-yhteiskunnasta - yhtä hyvin tämä elin voisi sisältää vaikkapa valtiotieteilijöitä. Ensimmäinen elin toimisi lähinnä teorioiden ja periaatteeiden rintamalla. Sen tehtävänä on toimia korkeimpana päätäntäelimenä, jolle kuuluu niin esitysten vireillepano kuin lopullinen päätäntävaltakin. Tärkeänä tekijänä tälle taholle onkin periaatteellinen käsitys siitä, millainen on todella hyvä päätös. Siinä tulee huomioiduksi aidosti parhaat syyt ja seuraukset, huomioidaan vähäosaisempien asema (=tasa-arvoisuus) ja tiedostetaan tehtyjen päätösten seuraukset.

2. Toinen elin on ryhmä eri alojen asiantuntijoita. Tämä elin tuo periaatteiden tueksi käytännön näkemyksen ja tietämyksen. Asiantuntijoihin lukeutuisi niin eri alojen asiantuntijoita kuin myös eri koulukuntia edustavia asiantuntijoita. Aatteellisten näkemysten erilaisuudella varmistetaan se, että ykkösryhmän tietoon saatetaan teoriassa kaikki eri puolet kustakin vireillä olevasta esityksestä. Filosofielin kuulee kustakin päätöksestä asiantuntijaryhmän jäseniä, joiden perusteella se tekee päätöksen erillisten, järjestelmää ylläpitävien sääntöjen (eräänlainen perustuslaki) mukaan. Vaatimuksena tämän ryhmän edustajaksi pääsemiselle on pidettävä paitsi riittäväksi katsottua asiantuntemusta, myös sitoutumattomuutta yritysmaailmaan. Näin voidaan välttää lobbaus ja painottaa nykyään pahimmassa tapauksessa puolueellista päätöksentekoa tietyn koulukunnan ja ajatusmaailman edustajien hyväksi. (Kaj Sotala käsitteli tarkemmin tuota aihetta hyvin blogissaan: http://kajsotala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/69884-kolme-syyta-epailla-valtiovaltaa )

3. Kolmas elin on luonteeltaan valvova. Sen tehtävänä on huolehtia muiden elimien jäsenten valinnasta ja valvoa hallitusmuodolle asetettujen periaatteiden toteutumista. Ryhmä on muista elimistä riippumaton, eivätkä sen jäsenet voi kuulua muihin elimiin jääviyden estämiseksi.
Mihin tahansa elimistä voi pyrkiä kuka tahansa. Kelpoisuus todetaan tarkoilla testeillä, jonka alkuperäisen muodon laativat ensimmäiset hallitusmuodon edustajat. Testejä voidaan tarpeen vaatiessa muuttaa - ajatuksena on kuitenkin, että ne ovat luonteeltaan sellaisia, joita voidaan soveltaa kuhunkin elimeen pyrkimisen vaatimusten mukaan.

Järjestelmä ei ole demokratia. Toimivuuden varmistamiseksi mikä tahansa ryhmistä voi jättää epäluottamuslauselmansa jonkin elimen tai yksilön toiminnasta. Tällaisia tapauksia käsittelee erillinen, korkeimpaan hallinto-oikeuteen rinnastettava taho.

Kaiken kaikkiaan esittämäni valtiomuoto toimiessaan tarkoittaisi sitä, että käytännön tietämys ja teoreettinen, ideaalinen ymmärrys erotettaisiin kahden eri ryhmän päätettäväksi ja heidän toimintaansa valvottaisiin sen tarkoituksenmukaisen toiminnan varmistukseksi.

Kommentoida saa. :)

Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.