IRC-Galleria

Stalinger

Stalinger

Tohtori Odd Mindstein
Taas yksi aamu peukalonpyörityskurssilla. Mitä hyödyn tästä? Paikalla on pakko olla, vaikka päivä kuluukin lähinnä surffatessa. Sujuisi huomattavasti paremmin tequilapäissään ja pikku sumussa. Tulen kärsimään taas kofeiinimyrkytyksestä puolenpäivän aikoihin, ja iltapäivällä mieli on liian levoton. Ammatilliseen koulutukseen ohjaava koulutus. Peukku perseeseen sopisi parhaiten kurssille nimeksi.

Työnhaku on työtä itsessään, mutta saa nähdä mitä duunia pääsen tekemään tämän vuoden puolella. Se voi olla junatarjoilija, tietokoneen asentaja/myyjä, hotellin siivooja, pyöränkorjaaja, rinnetyöntekijä... Tuskin mitään elämäntyötä edellämainituista tulee, mutta ainakin pääsee koittamaan duunia eri aloilta. Hauskin näistä olisi varmaan junatarjoilija, siinä sivussahan voisi tehdä vaikka mitä kuriirin hommaa eri kaupunien välillä ;)
Täydellistä. Nyt ei ole oikea aika kirjoittaa tästä viikonlopusta... Vielä. Elämäni muinaistulien yö, luvassa liskojen öitä seuraavat 3 päivää. Kouluun aamulla, kuinka virkistävää. Darrat menevät edelleen vittumaisempaan suuntaan, syytä voi vain epäillä. Yksi osasyyllinen on koko viikonloppu ja kaikki alkoholi minkä pumppasin sisääni. Pullotolkulla viinaa.

-EDIT-

Muinaistulissa koetut tripit saariston rannassa humpan soidessa, oli jotain aivan muuta kuin tavanomaista kakofoniaa. Sankassa ihmisjoukossa, keskellä ruman tanssin, koin kun psyke kolahti päähäni humppavalssin soidessa. Yritin kiivetä lavalle varastamaan kitaraa (tai jotain?) mutta unohdin itseni ihmisjoukkoon, ja seuraavaksi muistikuvani on kun itse tanssin keskellä hirveyden, vanhojen liskojen kanssa. Kyynärpäällä tilaa, tallo varpaita, toisten ilta siis pilaa! Yö jatkui kummallisena paikallisessakin. En ole ikinä pelannut pokeria ulkona päästäni leijaillessa, ja selvähän se on että jäin velkaa minulle suurehkon summan. Saatana! Alkuilta ja kaikki sujuivat täysin tillintallin ja oikeastaan olisin mieluummin muistelematta tätä päivää.

<Stalinger> VitTu mul tulee aina Transest mielee joku vitun huara soittamas alaasteel huiluu ja heiluttelee huivii. HYI vITTTU!!!1

<Stalinger> rikos ja ansaittu rangaistus, raiskaus ja 9 kuukauden tuskainen odotus. Mielisairas alkio aluilla, liian monta kuivunutta läikkää lahkeilla.

Kun ihminen kuolee, muuttuu hän monesti yli-ihmiseksi. Pahat teot ja luonto unohtuu ja muistamme vain uniikin persoonan. Ihmismieli unohtaa kaiken paskan päällimmäisenä ja kuoleman jälkeen ainoana säilyvät hyvät asiat. Maailma ei ole kuoleman jälkeen enää niin kyyninen. On surullista että arvostus nousee vasta kun persoona on kuollut. Kaikki se kaunis jolla olisi halunnut auttaa ihmisiä on ollut turhaa elämän ajan. Tietoinen ihminen voi siis jättää vain ja ainoastaan perintönsä jälkipolville jotka toivon mukaan koittavat vaalia sitä. Liian usein kyse on rahasta. Tunnustamme sisimmissämme ettei se auta pääsemään päämääräämme, mutta teemme silti kaikkemme paremman elämän puolesta, vauraudesta. Kauniit ajatuksemme ovat turhaa niin kauan kun ihminen pysyy ihmisenä, siihen asti voimme vain tehdä itsestämme eläimiä ja etsiä totuutta sitä kautta. Kulttuurisidonnaisuus on kirosana. Emme voi matkustaa ja nähdä mielipiteitä muista kulttuureista, jollei meillä ole tarvittavaa vaurautta. Länsimaissa olemme tottuneet illuusioon turvallisuuden tunteesta joka estää meitä jättämästä kaikkea taakse. Monikulttuurisuus on suuri valhe yhteiskunnassamme, se repii kulttuurit kappaleiksi muka yhteisen hyvän puolesta. Todellisuudessa maailma ei ole missään turvallinen ja totuutta etsivät johdetaan harhaan oravanpyörään. Tasaista tahtia tavoitteleville riittää yrittämistä koko elämäksi. Hän joka tämän saavuttaa, on täydellinen länsimaiden silmin, yksi muurahainen suuressa järjestelmässä.

Koulutettu, työllistetty, tasapainoinen ihminen on harhakuvaa. Elämme täällä kovassa paineessa. Paine luo stressiä ja turvattomuuden tunnetta. Kun tämä oravanpyörän lieveilmiö on ylittänyt viimeisen kynnyksensä, olemme aikuisiän kriisissä. Turvaudumme länsimaiseen teennäiseen henkisyyden hoitoon, mikä löytyy maallisesti ahneesta uskonnosta.

Ehkäpä minun pitäisi hoitaa kokonainen portaali nettiin avautumisia ja perverssejä novelleja varten. Ehkäpä minä tämän teenkin. Ehkäpä aloitan sen tekemisen jo tänään. Tai sitten huomenna. Jotakin on nyt tehtävä, sen sanoo jo terve järkikin. Jotakin suuruudenhullua, jotakin erilaista, jotakin mikä loppuu päätteeseen.COM

Myöhähäpeä on ääkkösten aikaan hyvä domaini.

PS. Tänään on NELJÄS päivä
PPS. Neljäs plateau on paha - kysy vaikka herra Resilarilta
Tänne ei ole kirjoitettu aikoihin mitään. Eikö ole ollut aikaa, vai onko motivaatio loppunut matkalla? Välillä tuntuu ettei jaksa, ei kiinnosta, eikä auta mikään muu kuin päihtymys -ja sekin vain hetkellisesti. Nyt tuntuu taas siltä. Todellinen hiljaisuus, vaisu äänettömyys. Ehkä aikani on tullut kehittää taas jotain aivan muuta. Jotain mielekästä ja innostavaa. Onko sitä ikinä ollutkaan pidempää aikaa, vai loppuuko motivaatio aina jossain vaiheessa?

Toivossa on hyvä elää, ja epätoivossa kuoleminen liian kliseistä. Elää mustavalkoista elämää harmaan yhdentekevyyden seudulla, ja leikkii tulella ilman palovammoja. Hetken luulin jo onnistuvani tässä, sitten minä itse aloin heräillä.

Negatiivisia viboja ei tarvitse enää metsästää sen kummemmin, niitä kun löytää ihan itsestään. Ja sitten kun ollaan tarpeeksi vihaisia, niin revitään vanhasta maailmasta tuttuja naamoja monimutkaistamaan kevyttä arkea ja vittumaiseen hymynaamojen täyttämää tyhjiötä jossa elämme. Voisi julistaa kuukauden, jolloin kaikki vain vittuilisivat toisilleen ja olisivat mahdollisimman tylyjä. Loukkaa lähimmäistäsi -päivä kalenteriin ja kunniamerkkejä pahoinpitelijöille sodasta lähimmäisiä vastaan. Annetaan arvoille kenkää ja pyyhitään moraalin siloposket paskaisessa hepatiittien täyttämässä HIV-pöntössä.

Kenenkään elämä ei ole täydellistä. Kenenkään elämästä ei voi edes tehdä täydellistä, mutta sitäkin helpommin elämän voi repiä riekaleiksi vaikka pala kerrallaan. Pieniä paloja raastaen, isompiakin lohkoja repien, viiltäen ja viilaten -kunnes jäljellä on huonosti kohdeltu ihmispolo jolle voi antaa syanidia lohdutukseksi paremman elämän puolesta. Saavuta mitä haluat, mutta muista että jokainen kusipää vaikuttaa jollain perverssillä tavalla kaikkien elämään, halusit sitä tai et. On helppo hymyillä kun ei tarvitse nähdä nälkää ja voi keskittyä olemaan jäsen tässä kerhossa. Itserakkaiden kusipäiden yhteisessä reilussa sikarikerhossa.



[Ei aihetta]Sunnuntai 07.10.2007 16:19

Humala, se oma jumala joka mulle suo pakomatkan kaikesta inhimillisyydestä ja tekee itsestä eläimen. Ennen se oli tiikeri, nykyään ameeba. Uhanalainen olen joka tapauksessa. Humala on vaan sana, kaatokänni ja rähinäkänni on sitä mitä mun alitajunta haluaa, se haluaa hakata kepillä jäätä niin kauan kunnes on liian myöhästä, ja sekin on liian aikaisin. Kun mikään ei riitä, kun kalja ei riitä, kun mikään helvetin olemassa oleva alkoholi ei riitä siihen mitä se tajunta haluaa, täytyy miettiä uusia keinoja pitää elämänsä gutsissa.

Pellenä pyörin ympäriinsä, kaatuilen. laattailen ja tappelen. Aaamulla muistini tuntuu kuin RAM- kammalta. Joka yö se tyhjentyy ja aamulla on kova selvittely siitä mitä VITTUA sitä on taas tultu tehtyä tai sanottua. Omatunto ei vaivaa mutta kun kyseessä on tärkeämpää, rakkaita lähimmäisiä jota se vaivaa, niin on pakko taas mennä sisimpään tutkimaan mikä musta tekee tällasen. Pystynkö pitämään hommat kasassa? Olenko Alkoholisti? VITUT! Olen vain liian outo elääkseen, Liian harvinainen kuollakseen. Yksi friikki kummajainen kummajaisten valtakunnassa.


Viikonloput on viikonloppuja. Hyvän käytöksen käsikirja povitaskussa ja radalle... Niin juuri, ei näin. Eiköhän se tästä. Kyllä kaikki järjestyy. Ei mitään hätää. Väkinäisiä fraaseja elämääni jonka jumala olen minä itse, ei mikään vitun korkeampi voima. Tee se minkä tarpeelliseksi näet, ja pidä huoli rakkaimmistasi, viakka se vaatisi mitä tahansa uhrauksia. Pää on se joka oppii, virheistä ja onnistumisista.

Suomi, geenit, minä. 1+1+1=KOLME YKKÖSTÄ, ei yhtään nollaa. Kiitoksia sunnuntaikirjani, vieritit suuren kiven pääni päältä.
Täydellistä. Nyt ei ole oikea aika kirjoittaa tästä viikonlopusta... Vielä. Elämäni muinaistulien yö, luvassa liskojen öitä seuraavat 3 päivää. Kouluun aamulla, kuinka virkistävää. Darrat menevät edelleen vittumaisempaan suuntaan, syytä voi vain epäillä. Yksi osasyyllinen on koko viikonloppu ja kaikki alkoholi minkä pumppasin sisääni. Pullotolkulla viinaa.

-EDIT-

Muinaistulissa koetut tripit saariston rannassa humpan soidessa, oli jotain aivan muuta kuin tavanomaista kakofoniaa. Sankassa ihmisjoukossa, keskellä ruman tanssin, koin kun psyke kolahti päähäni humppavalssin soidessa. Yritin kiivetä lavalle varastamaan kitaraa (tai jotain?) mutta unohdin itseni ihmisjoukkoon, ja seuraavaksi muistikuvani on kun itse tanssin keskellä hirveyden, vanhojen liskojen kanssa. Kyynärpäällä tilaa, tallo varpaita, toisten ilta siis pilaa! Yö jatkui kummallisena paikallisessakin. En ole ikinä pelannut pokeria ulkona päästäni leijaillessa, ja selvähän se on että jäin velkaa minulle suurehkon summan. Saatana! Alkuilta ja kaikki sujuivat täysin tillintallin ja oikeastaan olisin mieluummin muistelematta tätä päivää.

<Stalinger> VitTu mul tulee aina Transest mielee joku vitun huara soittamas alaasteel huiluu ja heiluttelee huivii. HYI vITTTU!!!1

<Stalinger> rikos ja ansaittu rangaistus, raiskaus ja 9 kuukauden tuskainen odotus. Mielisairas alkio aluilla, liian monta kuivunutta läikkää lahkeilla.

Tilinteon hetki lyöKeskiviikko 22.08.2007 12:22

Paljon on aikaa kulunut viime kerrasta. Elämä on tasaantunut kesän jäljiltä mainiosti, vaikka jotkut väittävätkin kesän jatkuvan vielä. Minulle kesä on ohi, kuollut ja kuopattu.

Antabussiraha!

Antabus, viimeinen keino pysäyttää suunta johon rakas holi oli taas viemässä kesää. Viikonlopun (tai viikon?) sekoilun viimeisestä yönä muistan pippurikaasun, 100 kiloisen tv:n, rikkinäisen auton, taxin, postimiehen, hinausauton ja kassillisen kalliita viinoja. Tästä lähti antabukset kurkusta alas.
Noin viikko jälkeenpäin kuulustelussa jossa sai taas treenata muistiaan. Kuukauden selvänä, kidutusta. Kelluvassa Edenissä katsomassa mutia kännissä. Join yhden lonkeron, valahdin tulipunaiseksi, jouduin sairastupaan. Piikki perseeseen ja erilaisia allergialääkkeitä, lääkäri ei tajunnut tohtorin vihjailuja "mahdollisesta antabusreaktiosta" vaaan väitti kivenkovaan sen johtuvan esim. LONKEROSTA... Happea naamariin ja hieman tokkuraisena ulos, punotus lasi ja sydän lakkasi tykyttämästä. Antabusreaktio ei edes ole paha olotila, vaihdat väriä ja sinua ehkä luullaa hummeriksi, entä sitten? Sydän hakkaa yhtälailla yli myös erilaisissa krapuloissa, sekään ei tuntunut mitenkään vaaralliselta. Päätin mennä koittamaan uudelleen holin nauttimista, menin yksin hyttiin ja avasin taas lonkeron. Jospa allergialääkkeet ja kortisonipiikki auttaisivat dokaamaan tämän illan? Isoja kulauksia, piinallista odotusta. Blam, punaisia läiskiä alkoi muodostua yläruumiilleni. Blah, vajaa tunnin odotus ja väri palasi normaaliksi ja sydän alkoi hakkaamaan yhtä heikosti kuin normaalisti. Lopetin pelleilyn, punainen väri houkuttelisi vain riitapukareita. Kuukauden selvänä olon jälkeen olin unohtanut ottaa parina päivänä lääkkeet, ja sitäkin ennen olin syönyt vain puolikkaita joka toinen päivä. Koitin holia, ei reaktiota, se vei taas mukanaan koottujen hölmöilyjen tyyssijaan.

Ryhditäytyminen mikrosekunneissa

Kurssi nimeltä "ammatilliseen koulutukseen ohjaava koulutus" alkoi joskus viime kuussa. Nimi on enne. Tetrisennätyksiä ja käsittämätöntä tylsyyttä päivästä toiseen. 36 eugenia päivässä jaksaa juuri ja juuri innostaa istumaan muutaman tunnin ja kuuntelemaan lässytystä. Piristävä poikkeus oli päivä jolloin sain samaisen summan siitä että kävin megazonessa ja hohtogolfaamassa kurssilaisten kanssa. Saimme nopeasti myös töitä, 3 eri paikasta. 2 Päivää jaksoimme siivota kauppaa, mikä oli ehkä paskinta duunia mitä tiedän. Yhden kellonympäryksen olimme viinitilalla pelimannimarkkinoilla kaatamassa kaljaa tuoppeihin. Rikkaruohojen kitkemistäkin tuli koitettua. Jossain vaiheessa selvisi että kurssirahojamme lasketaan kun olemme töissä. Kelan paperit oli täytetty päin helvettiä, taloudellinen hetkellinen ahdinko liippaa läheltä. Kaksi palkkaa tulematta, suurin osa kurssirahoista tulematta ja opintotuki odottamassa. Minun viimeinen päivä homehtumisen MM -kurssilla on perjantaina, tosin en vaivautunut sinne tänään(kään?). Maanantaina alkaa koulu, kalakoulu. Luonto- ja ympäristöalan perustutkinto joka pitää sisällään

* Elinympäristöjen hoito 20 ov
* Luonto- ja ympäristöalan osaaminen 20 ov
* Luontoyrittäjyys
* Vesistönkunnostus ja hoito 20 ov
* Ympäristönhoito 20 ov

Olenko menossa ekoluomuhippien kanssa samalle linjalle, vai pitikö tämän olla vitsi? Ei, en päässyt lukioihin, tämä oli se viimeinen villi kortti. Luokallamme tulee olemaan 6 ihmistä, ei siis mikään häijyn kokoinen ryhmä. Kenttätyötä tiedossa suurimmaksi osaksi. Toivottavasti viihdyn. Tuttavallisemmin "fisiksen" pitäisi olla suomen "rennoimpia" ja helpoimpia kouluja. Omakohtaista kokemusta kyseisestä aiheesta on ensi viikolla kun heitän asuntolaan koulukirjani.

Pitkä kylmä kesä

Kesän taistelut on taisteltu, arki säveltänyt jo suurimman osan viikoista. Hämmästys vaihtunut arjessa olemiseen, paperisotaan, konttoreissa juoksemiseen ja väsymykseen. Pelonsekaiset tunteet heräävät pintaan kun muistaa mitä tavallisen kaduntallaajan arki on. Pitää taas oppia nauttimaan niistä pienistä asioista jotka on unohtanut jo vuosia sitten matkan varrella "suurempaan tietoisuuteen". Arki tuntuu kuitenkin ruusuilla tanssimiselta kun muistaa partaterillä kävelemisen nurjan puolen, arjessa ei ole yllätyksuä liiemmin. En jaksaisi keskittyä lainkaan itsensä kouluttamiseen ja tulevaisuuteen, ellei vierellä olisi rakkaimpani jonka vierellä aion heilua hautaan asti. Hassunhauskasti tämän prinsessan tapasin kurssini Info -tilaisuudessa, jolloin lempi leiskui jo kummankin silmissä. 2.6 Tapasimme, vietimme yön yhdessä, sitten toisen, kolmannen... Eräänä ensimmäisten päivien aamuna saimme puhelun joka aiheutti lievän shokin. Olemme sukua. Kaukaista kylläkin, mutta sukua :). Hymiökiintiöni on yksi, ja se on nyt käytetty. Tohtorissa eläneestä villipedosta on kesytetty kesän aikana pyykkiä pesevä, asiansa hoitava nuori herra. Mitä helvettiä? Kyllä, tämä kesytys taisi toimia kaksisuuntaisesti, meistä tuli pehmoja, tosin eläimiä, pehmoeläimiä. Joilla on kovat päät ja nyrkit ;). Hymiökiintiöni ylittyi juuri, minusta on todellakin tullut pehmeä, ei päästä eikä missään tapauksessa jalkovälistäni, vaan sydämestäni.

svimbaa komisario palmu!Sunnuntai 01.07.2007 12:30

Kello on noin 9 aamulla ja olen vieläkin pirteä kuin peipposen perse, kiitos siitä kuuluu sotilasjauholle. Tohtori ei jaksa enää valvoa koska harhat alkavat kasvamaan ja rohtori panttaa unihiekkaansa. Olen kohta sivarien ympäröimänä yksin kylpyhuoneessa, mukanani vain terä ja sen tuppi, sekä huoran ukki. Voi olla ettei valvominen sovi minulle pätkääkään, voi olla.

Kylmää värettä koko kropassa, koko päivä bissen kittaamista ja baarien erikoisuuksia. Nyt kaiken juoneena ja syöneenä ilman nokosiakaan voin sanoa olevani lähellä kujaa, lähes kujalla, siis vittu mä oon kujalla. Kujalla asuu kissoja, mustia ja valkoisia, raidallisia ja täplikkäitä, rumia ja tyhmiä, idiootteja ja kakkulapioita. Yli meni hilseenkin...

Auto lähti pihasta, renkaat ulvoivat! HUOMIO! Käsittämätöntä meininkiä ja ties mitä tässä yön aikana on suollettu suustamme. Siinä vaiheessa kun huoneessa oleskelevien apinoiden KAIKKI tarinat, jutut, juorut ja muu pasa on läpikäyty ja analysoitu 100%, jäljelle jää enää tyhjä pää. Herkkä kaikelle pienelle virikkeelle. Kännykän johto voi olla käärme, jos pelkään, se purkoon perkele mua perseeseen. Onneksi Blogi ei tallenna naamaani tai muutenkaan tämänhetkistä olemustani, sillä siitä voisi seurata luonnonkatastrofi. Se suuri tulva joka kylvää tuhoa kaukoaasian niemimailla ilman minkään valtion lupaa. Tässä suhteessa vaitiolovelvollisuus pätee kovemmin kuin koskaan, heikkomieliset pellet tapetaan, muut apinat murhataan ja niiden kengistä tehdään vitulliset nahkasaappaat.

Voi sitä raukkaa jonka kämmenessä tänäänkin on se vanha syylä, se sininen. KYTÄT! Alan ilmeisesti tekemään rahaa tislatulla OMO leverillä, ja myyn sitä happona. Sitten vasikoin itseni ja saan elinikäisen sponsorin Arielista. OMO ON HOMOJEN HUUME!

Korvatunturilla kuunnellaan rokkia vain siksi että pukki on täysi herskanisti, suoranainen opiaattien pesäke. Lapset saavat lahjaksi trainspottingin ja vermeet, siitä voimme olla varmoja. Vittu että pistää vihaksi moiset roinat, mutta kun niitä kerta kuitenkin ON ja TEHDÄÄN niin miksei... miksi siis ei? Keep it simple, get hooked!

Yksinäinen olo tässä huoneessa saa morkkikset pintaan mutta kirjoittamisen pakko näkyy jopa näissä kirjaimissa. Tallennan osaa itseni tietoisuudesta suuremmman yleisän tietoisuuteen. Ketään ei kiinnosta enää spekulointi Tarja Halosen kissanpesukoneen käyttämästä jännitemäärästä, vaan pikemminkin PCP:n nauttiminen ristiäisissä, onhan se perkeleen vanha rituaali. Jostain ainakin voudelta 2007 jolloin kustavilaistyyliset laavalamput syrjäyttivät talonpoikaishalogeenit. Kroppa sykkii sykähdysnesteitä, kyrpä näyttää ja maistuu katkaravulta, pillu onaina ollut silakka, mutta tällä kertaa perse haisee vaahtosammuttimelle. Kumma kombo perkele!

Kiroilu on rumaa, siinä on vihaa, vitun ruman huoramummon veristä ja limaista LIHAAAA! Kaikesta tinkimättä, ne katri helenan länget ovat edelleen myynnissä hautuumaan kauppahallissa josta sain mm. hjalliksen palleista puristettua tuoremehua, arvatkaa repesinkö kun näin että JOPA SITÄ oli myynnissä? Kyllä, aivan oikein, en nauranut, aloin itkemään ja varastin Etujätistä 60 senttisen marmorisen tekokyrvän. Sen sullominen takin sisään ei ollut mikään läpihuutojuttu, eräs työntekijä kun luuli että minulla oli jauhelihaa pakastimessa! Tapoin sen, ja muut analogiset läheetimet!


Jalkapallo on kuin pesusieni, se kuivuu kun sitä ei käytetä! Jari Litmanen kertoi tämän minulle, jari oli ansannut litsarinkin. Sen vaimo oli suuruudenhullu paskapää, nykyään se emakko lepää klyliön leirintäalueella 6 jalkaa mullan alla matojen syötävänä, sinne se perkeleen sammakko kuuluukin! Rupisammakko, lahna, se helvetin mätisäkki! En vihaa ketään muuta yhtä paljon kuin tätä Litmasen jätesäkkiä, REMONTTIREISKAA:

"homoilaan yhdessä kartanossa, työnnetään taskulamppu peppuun ja leikitään että se on majakka"

"joo! leikitään myös että ojasta löytynyt kuollut fasaani osaa uida kuolleessa meressä!"

"JOO! ja sitten hukutetaan isovanhemmat ja syödään niitten genitaalialeuilla kasvavat karvat"

"Ei, tohon en ala. oot ihan paska leikkiaveri VITUN REMONTTIHINTTI!"

Kumpi olikaan kumpi? Kampi taisteli hurrin kanssa, kumpi voitti. Voittakoot, ei kiinnosta oikestaan vittuakaan, ehkä enemmänkin vain tämä vittumainen naputus johon prinsessalohikäärmeeni herää kohta ja työntää tämän anukseeni.

Suuruudenhulluudenleikkuukone käynnistetään nyt ja harvennetaan paskat läpät hevon vittuun, tilalle ajankohtaista kakkosta B rapusta.



[Ei aihetta]Lauantai 30.06.2007 13:28

On aamu, kello on noin 10. Nukahtamis/nukkumistaitoni on olematon. Yö oli mieluinen, aamu todellinen. Silloin kun muut nukkuvat, olen kummituseläimenä näpyttelemässä paskaa tänne. Pitäisi odottaa tuntikausia yksin tässä ihmetellen, että koska ne herää. Tylsää ja päräyttävää.

Aamut pitäisi kieltää lailla, niistä pitäisi tehdä hakkelusta. Akku loppu ja toisesta pin-koodi hukassa (uinuvalta prinsessalta tämän uteleminen muuttaa hänet lohikäärmeeksi). En voi siis ottaa kontaktia muihin yöeläimiin. Minut on tuomittu kahvikupin kanssa käpristelemään tähän nojatuolin kuvatukseen. Miten helvetissä kestän tämän? Entä miten tulen kestämään koko loppupäivän ja illan ilman että itse vaivun REMmiin? On sitä ennenkin jaksettu, mutta nyt kyse on sosiaalisen kanssakäymisen puutteesta jota yritän purkaa kirjoittamalla. Mieli tekisi lätistä vieläkin kaikkea paskaa taivaan ja maan väliltä, vaikka suurimmaksi osaksi sen kaiken suoltaminen onkin merkityksetöntä, kemiallista harhaa ja emotionaalista keinolatausta.

Jos prinsessa on hereillä niin voin tuntea hänen silmittömän vihan tätä näpytystä kohtaan, se purkautuu viimeistään sillä että löydän kyseisen aparaatin aivolohkooni survottuna. "Nuku vittu tai jotain, oo edes hiljaa tai mee muualle" luen hänen unestaan. Nyt aloin uskoa siihen itsekin. Onkohan se totta, vai kuvittelinko vain? Tuleeko tekstiä siksi että se on tarpeellista vai haluanko vain herättää tunnin yöunen kanssa painivan naisen? Alkoholit? Ne on loppu. Ja jos sitä tänään tosissaan meinataan huikata, niin olen pulassa. Pitkän putken päässä on aina jotain kammottavaa mikä aiheuttaa fyysispsyykkisiä psykoosinpoikasia, helvetillisiksikin kutsuttuja pikku krapulanpoikasia, käsittämätöntä darraa mihin lääkitystä on turha hakea mistään suuhun pantavasta.

Kylmä keppana, oon vitun reppana, mut kaupassa viimeistään rehvakas ja vituntuulinen. Mene itse Salen kassalle kuuntelemaan aamutuimaan tohtorin väitteitä ja uhkailuja, ja harkitse sitten tulevaisuutesi ammatti uudelleen. Olen varma että syystäni moni ajautuu hakemaan ammattiapua joko itselleen, läheisilleen tai minulle, senverran häiriintynyttä tämäkin tuntuu olevan. Siis kysehän oli kaljasta ja kaupasta? Kauluspaita niskaan ja skarpisti voita luottamus, oot tervetulut ja tuttu entuudestaan. Viimeiset sillingit pottiin, ja sitten siihen elämän suureen filosofiseen mietteeseen : "aseta suurin panos, tuplaa loppuun asti ja ylitä ratkasevasti saldos". Tämän epäonnistuessa, elämä on pilalla. Jos näin käy niin kone on älykkäämpi kuin ihminen ja RAY:n masiinat tulevat valtaamaan maapallon viimeistään ensi vuosikymmenellä.
Kysehän oli kaljasta, ja kaupasta, aiheesta eksyminen on päivän sanat.


----

Jatkuva tilitys, ikuinen ininä, nolla lukijaa. Yritänhän täysillä päästä vielä joskus hyvään asemaan tässä maassa? Teenhän töitä sen eteen. Loppupeleissä vitunkaan väliä ettei päässyt akateemiseen koulutukseen, kirjoitan silti waikka wäkisin! Nyt tällä on vaan pallit, sana ja perhe. Normaali elämä, arki ja blaablaablaa, oravanpyörää ja vittu mitä paskaa! Ihan sama mitä se elämä on, ainakin se on oma. Aivot hienopesussa ja pallit mankelissa, sitä se vitun paska on. Pistäkää kaikki paskaksi ja soittakaa vaikka vittu nokkahuilua tuonelssa, ei kiinnosta pätkääkään. Turha sitä on edes selventää että kaikki hyvä kaatuu aina niskaan ja kukaan ei ymmärrä ketään, voidaan vaan arvailla mitä idioottien päässä liikkuu. Väkivaltakaan ei auta aina, ainoastaan päihtymykset tuovat uskoa tähän perseestä revittyyn illuusioon, siihen jota todellisuudeksikin kutsutaan. Ei mulla edes ole mitään hätää, eikä teilläkään, ainakaan jos verrataan johonkin kehitysmaiden nälänhätää näkeviin... niinniini JA VITUT! Näissä nupeissa ei liiku mitään, kusipäitä, arvometallilusikka suussa kasvettuja kyrpänaamoja kilpailemassa materian iloista, itse itseni mukaanlukien.

SITÄ PÄIVÄÄ EI TUU ET MÄ JONKUN VITUN INTIN KÄVISIN, PITÄÄ TIETÄÄ MIKÄ ON OIKEEN JA MIKÄ VÄÄRÄL TAVAL VÄKISIN!

Vitun hipit! Vasemmistopassiiviset ekoperseet. Käyttäkää vaan tekosyynä mitä tahansa paskaa, psyykatkaa itsenne pois tästä rahanahneesta maailmasta. Jatkakaa itsenne kusettamista! Asiat tehdään vaikka väkisin, niin mä tän näkisin.






Juhannus. Vuoden pahin piikki kuolematilastoissa ja alkoholimyrkytyksissä. Kun suunnitelmiin kuului ottaa rauhallinen juhannus campingalueella, sen sijaan että menisi vaikkapa monttubileisiin, raumalle, kalajoelle tai vastaavan, lopputuloksen oletti olevan rauhallinen.

Matkamme Ruissalo Campingiin alkoi torstai-iltapäivällä liian täyteen pakatulla autolla. Matka oli jo itsessään ulkomaalaisen silmin helvetti, suomalaisittain sauna. Jouduimme ravaamaan kaupoissa ja alkoissa hakemassa "viimehetken tarpeelliset juhannushyödykkeet". Kun valitset tällaisena päivänä kaupaksi Citymarket nimisen tivolin, voit olla varma että siitä seuraa jonkinlainen vihannespsykoosi ja kosminen vitutus ( Kiitos Melleri! ;) ).

Saavuimme Ruissalo campingiin vasta illalla, pystytimme teltat nurmikentälle jolla ei vielä ollut paljon telttoja, mutta sitäkin enemmän linnunpaskaa. Lintuinfluenssan pelossa vitutus kasvoi ja pullo giniä paloi kahteen pekkaan nopeammin kuin krapulapaska lentää turistilla mexicossa. Jossain vaiheessa löysin oikein toden teolla alkoholisoituneen sukulaiseni naapurista. Tämän seurauksena saimmekin kuunnella tovin väärin soitettuja ja laulettuja suomalaisia legendoja, tiedättehän miltä ne voivat kuullostaa pahimmillaan? Tunsin oloni tämän jälkeen hieman "rauhattomaksi", joten jouduin ottamaan lääkettä vaivaani. Nyt muistikuvat alkoivat olla hattaraa, muistan syöneeni sisäfileen kokonaisena ja kömpineeni telttaan nukkumaan (kai?).

Aamulla olo oli tietysti aivan helvetin sumuinen. Yö oli ollut äärettömän kylmä, niin kylmä että kusenlämpimät lapinkullatkin olivat muuttuneet huurteisiksi. Se piristi ja antoi voimia aloittaa samantein ottamaan isolla kädellä. Aamuyön aikana yksi porukastamme oli jo saanut perinteisesti turpaa, silmä turvonneena ja mustana. Juhannus oli siis alkanut!
Perjantaipäivällä promillet huitelivat jo taivaissa ja muistikuvat ovat ristiriitaisia. Sammumista ja painimista, sitähän se yleensä onkin? Muutama siideri kahvilan puolella mistä irtosi rintaan leikkitatuointi joka mainosti Koff Indiania, voi vittujen syystalvi. Jossain vaiheessa lössimme kuskilta oli hävinyt auton avaimet ja puhelinkin taisi mennä samaan syssyyn. Autossa oli safkat ja loput juomat. Illemmalla minulta lyötiin vielä leuka sijoiltaan täysin ilman syytä ja nyt meininki oli siis tätä. Alueella oli ihmisiä helvetisti enemmän ja rauhallinen juhannus oli siis pelkkää itsensä kusetusta. Se että joutuu kävelemään rikkinäinen pullonkaula kädessä pitkin aluetta, oli tarpeeksi. Päätimme tyttöystäväni kanssa häipyä taxilla alueelta ja jättää tavarat sinne muiden huoleksi.

Tuntui kuin olisi päässyt sotatantereelta limusiinilla pois, kun ruissalo jäi taakse. Rauhaa rakastavana parina päädyimme Forteen nappailemaan mm. absinttia... Lisää jäykkää viinaa tässä vaiheessa tarkoittaa idearikasta loppuyötä eli takaa-ajoa taxilla svimban perässä. Yö vei 160 euroa, ja alla oli siis pientä sutinaa ja forten muutama drinkki. En tajunnut kuinka kallista elämä on, ennenkuin havahduimme monen kilometrin päästä keskustasta, pyörätieltä X-asennossa. Tähänkö oli nyt tultu? Kävelimme tästä vielä helvetillisen pitkän matkan että pääsimme kotiinpäin. Lauantaina sain kuulla että rakkaalta kuskiltamme oli mennyt akillesjänne poikki ja muuta mukavaa, siis tapaturmaisesti, ei väkivaltaisesti. Iltapäivällä kun KAIKKI säkit oli tyhjennetty, uni olisi voinut maittaa, mutta päätimme vielä lähteä rantaan vetämään lisää viinaa. Se sujui rauhallisesti.

Vihaan juhannusta ja sen jokaista lieveilmiötä niin helvetin paljon että aion tästedes tehdä KAIKKENI että juhannukset tulisivat olemaan vieläkin idioottimaisempia! Aion syöstä tulta ja tappuraa jokaisen niskaan ja kusta kaikkien telttojen ovensuusta sisään pistäen koko elämäni syntymästä kuolemaan, kännin piikkiin. Ensi vuonna matkustan ulkomaille viemään tätä keskikesän ilosanomaa, vaikkapa Bagdadiin.