IRC-Galleria

About kuukaus (vai 2? vittu en ees muista enää) meni päästä kanin kuolemasta yli. Yli as in, ... no saatana, en muista sitäkää, muuta ku et luulin tosissani päässeeni yli mutta sitten jonain kauniina päivänä erehdyin randomisti alkaa hyräilee tätä (hyräilin tota aina sillo ku se oli jossai piilossa ja etsin sitä), pääsin kohtaan "alla omenapuun ei voi olla kukaan muu", tajusin että sehän pitää nyt paikkansa, kun olin viskonu puolet sen tuhkista omenapuun juurelle, ja siin vaihees todellisuus vasta oikeasti uppos. Näin jälkiviisaana, ois kyl pitäny tajuta et jotain oli fucked sillo kun olin vähän tota ennen ajatellu että "eipä toi ollukaan niiiiiin paha, ehkä mä jopa tulisin selviämään vanhempienki kuolemast aikanaan". Ehkä se vaa hämäs pahasti kun sinä ite päivänä en pystyny edes pitämään ajatuksia ja tunteita sisällä. On kyl vielki aika hiton wtf olo kun ajattelen sitä hetkeä kun ei vaan pystyny olee itkemättä vaikka oli ihmisiä näkemässä. Melkee vielki isompi wtf on etten missään vaiheessa hävenny sitä... inb4 häpeäntunneki on vaa vitusti jäles. Mut en kyl valittas vaikka jäis ilmaantumatta täysin, ihan tarpeeks diilattavaa syyllisyydentunteen ja kateuden kanssa (syylline koska jätin sen yksin viimeseks kaheks tunniks elämästään, kateus koska haluaisin olla samas tilas, syylline koska kateus, jne.). Äsdf, meen nukkumaan. Piti vinkuu kaikest muustaki oikosulkua aiheuttavast (sossu, viulutunnit, alati lähestyvä kylppäriremontti, random menneisyyden haamut), mutta mun tän hetkisellä lauseidenmuodostustahdilla siinä menis lähemmäs puolenpäivän ja ois tarkotus, jos ei korjata unirytmiä, ni ainaki pitää se semisiedettävänä, joten...