IRC-Galleria

Sain tuossa taas päähäni mahdottoman hyvän idean kuinka viihdyttää itseään työaikana, silloin kun ei ole mitään muutakaan tekemistä. Meitä ku on niinku kolme täällä ja istutaan kuin kanat orrella, ni aattelin että voisin järjestää vähän äksöniä työkamuillekin. Ja ehkä pari sydänkohtausta parille vieraalle..
No eipä tarvinnu kauaa seikkailua etsiä sillä kun kävin hakemassa kuudennesta kerroksesta kaffetta ni eikös vain, kompastuin huonosti aseteltuun maton reuhkaan ja lähdin vyörymään (kyllä! tällä ruholla vyörytään!) portaita alaspäin! Normaalisti siis käytämme hissiä!
En olisi ikinä kuvitellut heittäväni sellaista häränpyllyä kuutta kerrosta alaspäin kuin itse flipperipelissä. Viimeisen kuperkeikkaan vauhtini pysähdyttyä makasin ykköskerroksen portaikon edessä persepystyssä naama lytistyneenä lattiaan. Olipa siinä ihmettelemistä Herra Lipposellekin joka pistäytyi lämpimikseen Eduskunnasta visiitille. Näin meillä hoidetaan vartiointi! Ei niinkään harmittanut pari katkennutta kylkiluuta tai ne etuhampaat vaan ne pirun säpäleiksi menneet kahvit..

No niin, täällä ollaan taas elämän voimissa! Tuli eilen koomailtua ihan kunnolla niin että unet jäivät parin metrin mittaisiksi ja siksipä taas runosuoni kukkii!!!
No ei. Tässä kelailin tulevia synttäribileitä ja taas kerran kirjoitin erääseen hakemukseen olevani 25-vuotias, vaikka murrosikä ei ole vielä edes alkanut. Mistä lienee johtunut moinen muistikatkos syntymäpäivien laskemisessa..
No joka tapauksessa tällä tytöllä on ollut tapana tehdä tuon vanhenemispäivän kunniax jotain ihastuttavaa; jotain mikä muistetaan vielä hautajaispuheessa. Ja minkä takia vanhemmat repivät viimeisetkin hiustensa rippeet päästään.
Tästä esimerkkinä voin tietenkin ylpeänä mainita erään viiden vuoden takaisen päähän piston johon kuului naruhyppelyä jonkkaan 130metristä! ja tietty ilman narua! No, ei mutta ei vanhempia naurattanut noutaa oksentelevaa tyttö kaivarista...enkä mitään ollu ees juonu...tai syöny! Mutta ei siitä enempää vaan tähän päivään jolloin päätin aloittaa soittamaan syntymäpäivänäni viulua, sillä hanurin soittaminen kuulostaisi jotenkin..hmmm..epäilyttävältä. "Hei tulkaa kaikki katsomaan, hanurin soittajaa, hiphei!"

Tänään ei ajatus kulje ja olo on zombiemainen.. Söin aamulla mustikkapiirakkaa joten lauantain harhakuvat piirakanpaistajasta taisivat sittenkin olla totta..muussa tapauksessa en ole varma mitä suuhuni aamusella pistin! Kämpässämme leijui myös outo haju herätessäni sohvanperukoilta. Lieneekö pikkukurren (R.I.P <3 ) raato lähtenyt kävelemään samalla kun yritin pestä lattioilta iloista kissankusta...ihanaa maanantai aamua!

Koska perjantain osalta juomingit olivat menneet täysillä käteen, oli siis pakko korjata asiaa lauantain naamat-reissulla. Olin ehtinyt olla vain jonkin aikaa himassa tämän raskaan yritysreissun jälkeen ja mielessäni vielä kummitteli yrjöltä näyttäneen kebablihan syönti heti risteilyltä tullessamme. Tämä mielikuva lihanrepaleista juoksettuneella valkoisella nesteellä oli syöpynyt ahdistavasti mieleeni ja olo oli julmin kuin koskaan aikaisemmin 2 lonkeron ja yhden patterikosanderin jälkeen.. Kaikesta huolimatta, yhdyin herra Johtajan ehdotukseen lähtemään naukkailemaan hieman lisää pomon päämajaan. Meikä oli just nähnyt todella todentuntuista unta siitä kuinka väsäsin pojille maailman upeimpia kukkakoristeisia rakennekynsiä joten lähdin onnellisin mielin matkaan!
Luulin nähneeni myös harhoja ennenkuin lähdin kotoa, sillä kuvittelin mummini hinkkaamassa kaappejamme lattiatasolla sekä väsäävän toisella kädellä mustikkapiirakkaa keittiössämme. En ainakaan muista päästäneeni ketään sisään, mutta en antanut asian häiritä vaan oletin sen olevan niitä hallusinaatioita joita voi kolmen edellisillan drinksusta saada ja jatkoin sanaakaan sanomatta matkaa..
Jostain syystä sain taas juosta dösän perässä tuloksetta ja niimpä otin paikallisen undergroundin käyttööni ja huristelin sillä keskustaa kohti. Poikkesin rauttiksella namikauppaan hetkenmielijohteessa ja samassa oli lauma pikkuteinejä ja pissiksiä repimässä hameenhelmastani nimmaria. "Tyttö sinä olet tähti" ne hokivat mun kurkkiessa niitä penikoita hämmentyneenä aurinkolasieni takaa. Ei siinä auttanut muuta kuin siirtyä syrjemmälle nimmareita kirjoittelemaan ja poseeraamaan fanikuvissa. Äkkiä tajusin, että olin myöhässä; herra Johtaja oli odotellut mua jo ainakin puol tuntii samaan aikaan kun olin viihdyttänyt yllättävää fanilaumaani.
Arvatenkin selitykset nimmarikeikasta eivät auttaneet syyksi myöhästelyyn ja sen lisäksi vielä ohjasin meidät väärään junaan. Mitäpä minä julkkis nyt olisinkaan julkisesta liikenteestä tiennyt..
No anyhow vihdoin ja viimein pääsimme määränpäähämme, jossa pomo olikin vastassa vähän erikoisemman näköisen kollegan kera. Ei sillä, että arvostelisin jengiä niiden karvapeitteen määränmukaan, mutta tämä oli mulle jotain aivan uutta. Kummatkin nostivat tassunsa ilmaan samalla päästäen suustaan äänen "murrau". Tämä lienee jokin salainen tervehdys, josta kuulisin myöhemmin päämajassa lisää. Saapuessamme päämajan ovelle, hento naisääni tivasi salasanaa. Eihän mulla ollut sellaisesta tietoa ja niimpä spontaanisti heitin "vitusti bissee" ja kas kummaa, ovi avautui ja eteemme aukeni pitkänomainen avaruuskeskuksen käytävä.
Löysimme tiemme päämajan ytimeen jossa pöydät notkuivat ilojuomista ja tunnelma oli hilpeä. Ja sain lainaksi maailman seksyimmät gollegehousut joissa itse presidenttikin olisi loistanut muodikkuuttaan!
Aikaa kului juomingeissa nopeasti ja yhtäkkiä päämajassa alkoi hälytyskellot soida ja lattian turvavalot vilkkumaan hurjaan tahtiin..Monotooninen ääni toisti mantraa "Warning, Karaoke, Warning, Karaoke.." ja siinä sitten paniikissa juoksimme päämajasta ulos kohti tätä varoituksessa mainittua turvapaikkaa. Pääsimme kuin pääsimmekin onnellisesti turvapaikan suojaan, jossa tuli pakonomainen tarve nytkähdellä lattialla sekä päästää suustaan kummallisia ääniä megafonin avulla. Olihan meillä kuitenkin salainen "naamat"-tehtävä vielä päällä eikä tehtävää sopinut jättää kesken.
Loppupeleissä muistikuvani palautuu takaisin päämajassa, jossa huomaan istuvani mitä oudoimpien avaruusolioiden keskuudessa pelaamassa pokeria. En ymmärrä sanaakaan niiden puheesta ja yksi niistä yrittää heittää yläfemmaa mutta mä en oo messistä ollenkaan. Ja siinä vaiheessa tulee fiilis sulkea silmät...

Jees...sitä juuri ja juuri selvittiin viikonlopun viinahuuruis...ööö siis viimeisistä koitoksista ja oli niin villiä meininkiä ettei koneen ääreen millään ehtinyt aikaisemmin. Panemisexhan se koko viikonloppu meni. Tietysti.
No alun perin oli kyl tarkoitus tietty viettää ihan normiviikendi asiallisissa merkeissä, mutta kun alkuviikosta ihan viattomasti sain päähäni että ompi pakonomainen tarve lähteä risteileen ja ryypiskeleen niin peli oli taas menetetty. Eikä asiaa auttanut, että pyysin viihdyttäjäkseni herra Johtajan..no kuten arvata saattaa, herra Johtajalla oli omia odotuksia tästä retkeilystä ja niimpä perustimme ikioman ja ensimmäisen topless-baarin hyttiluukkumme. Tietenkin asiaan kuului kunnioituksen ja tasa-arvon nimissä käyskentely ilman paitaa ja mielellään kaikki vieraatkin toteuttivat tätä samaa yhtälöä. Koska olimme ryypiskelleet jo jopa kaksi drinksua illan edetessä, herra Johtaja ehdotti uuden asusteen lisäämistä.. Nimittäin häntä innosti suuresti kun laitoin lonkerokeissistä tehdyn hatun päähäni niin ettei naamaani enää voinut tunnistaa. Voitte vain kuvitella miten päätöntä meininkiä oli luvassa!
"Sä olet kaunis" kuulin herra Johtajan toteavan arvokkaasti ja mä tietenkin olin ihan täpinöissäni ja yritin räpsytellä silmiäni viekottelevasti pahvinläpi. Jos olisin oikeasti nähnyt kenelle herra johtaja puhui, olisin sanonut baarimme vuokrasopimuksen irti ja lukinnut herra Johtajan toilettiin miettimään tekosiaan. Ei, en ole pervo enkä väkivaltainen...ihmisen vaan on tehtävä mitä sen on tehtävä...
Pitäessämme uuden baarimme avajaisia viereisen hytin pienet lapset lienee saaneet jonkinmoisia draumoja päättömistä yläosattomista ihmisistä. Pitäisi vanhemmille ehdottomasti opettaa, ettei lapsia sovi ihan joka paikkaan vierailulle viedä. Näin on.
Ehdimme tällä retkellä käyskentelemään hetken mielijohteesta myös laivan kannella, joka olisi ehdottomasti pitänyt laillla kieltää. Herra Johtaja villiintyi täysin ja alkoi apinan raivolla roikkua ja loikkia pitkin laivan ulkoseiniä. Olin kyllä varoittanut, että mikäli kunnon kolhua päähän ei saada aikaiseksi niin tämä kaikki olisi aivan turhaa machoilua. Loppupeleissä herra Johtajan energiavarasto ehtyi ja hän jäi X-asentoon miettimään seuraavaa siirtoaan. Siitä se ajatus sitten lähti. Laivan kansi oli pullollaan mitä upeimpia lasituoppeja ja ne selvästikin olivat tarkoitettu uutta baariamme varten. Keräsimme vain täydet tuopit, ja toivoimme niissä olevan jotain ihmisille kelpaavaa nestettä siltä varalta, että ne eivät olisikaan olleet meidän uutta yritystä varten. Näin ollen rahtasimme uuden baarikalustomme hyttiin onnellisin mielin. Loppuillasta baarissamme alkoi olla hieman liian villiä toimintaa jolloin oli pakko hätistää asiakkaat ulos laivapoliisin pelossa. Ei sillä, että olisi ongelmia muuten ollut, mutta salakapakan on parempi pitää matalaa profiilia..no ehkä ensi kerralla emme pyydä 50euron liittymismaksua keneltäkään tai tarjoa niitä kannelta löytyneitä juomia!
Kaikki hyvä loppuu aikanaan ja niimpä oli sitten kotiuduttava laivalta...olisi ollut kyllä hyvä tarkastaa että jää oikeassa satamassa pois!

Meni sitten eilen loppupäivä levossa ja sulatellen eilispäivän hurjia tapahtumia. Ihan turhaan olin kuitenkin pelännyt eilen; kaveri oli vaan goisaamassa sielä varastossa ja se paha hajukin lähti omista sukista...että näin. Pitäisi jättää noiden energiadrinksujen juominen vähemmälle näin aamuisin..
Noh, anyhow, tuossa aamusella taas juostajolkotin dösälle, ne kun jostain syystä aina tahtoivat jättää mut pysäkille. Sain juuri juuri pysäytettyä 54B ja kiipesin innoissani kyytiin. Astuessani sisään tähän tuttuun dösään huomasin, että nyt jokin ei ollut kohdillaan. Kasvojani vasten paiskautui kiihkeänkostea ilma jossa oli jotain tuttua hajua mukana.. Aloin pälyillä ympärilleni ja samassa huomaisin, että porukoilla oli kaikilla mitä omituisempia naamioita päällään ja monikin heistä oli sellaisen aktin tiimellyksissä että itseäni alkoi ihan puistattamaan. Samassa vieressäni oleva naamioheebo alkoi liuttamaan kättään meikätytön reittäpitkin. Ei mennyt monenmoistakaan sadasosansekunttia kun meikätyttö bongahti hämillänsä ylös tuolista ja säntäsin sitten kiireen vilkkaa dösäkuskin puheille. Kuski tuijotti minua himokkaasti kuuntelematta vuodatustani asiattomista matkustajista (olinhan sentään pukeutunut aamulla vahingossa yökukkamekkoon) ja siinä samassa sitten ryhdyin tosi toimiin ja tönäisin kuskin paikaltaan ja painoin jarrua. Siinä lensi yhtä jos toistakin nestettä, mutta mä halusin vaan siitä dösästä pois. Siinä sitten kuulin kaikennäköistä huorittelua kamppailessani tietäni ulos dösän etuovesta. Johan oli kummallista käytöstä sekä kuskilta että muilta matkustajilta. Dösän jatkaessa matkaansa ilman mua, jäin vain ihmettelemään miten oli sattunut sellainen virhe että 54B:n tilasta bussin näyttötaululla luki vain SEx...

Oli pakko taas kääntyä puoleenne jo toisen kerran tänään, sillä mulle taas tapahtui jotain aivan uskomatonta. Aloin tuossa ihmettelemään, että mistä lähtee erittäin outo ja epämiellyttävä haju, mutta etsinnöistä huolimatta en löytänyt hajun lähdettä. Samassa tajusin kollegani kadonneen teille tietämättömille ja paniikissa soittelin jo eläinsuojelulautakunnalle sekä ministeriöön terroristiuhan varalta.
Aloitin kiireen vilkkaa etsinnät lähiympäristöstäni penkin ja pöydän alta, mutta missään ei näkynyt liikkettä. Sitten kulkiessani paniikinomaisesti kohti varastohuonetta pahin painajaiseni oli toteutumassa..avatessani varaston huonetta...tuolilla retkotti ihmisen pojan ruumis!
Vaiston varassa rykäisin verhopeitteen ruumiin päälle ihan kuin omia jälkiä peitellen. En tiedä miksi, mutta jyrsin uudet bling bling-rakennekynteni lyhyeksi kahdesosasekunnissa välittämättä seurauksista. Aiemmat soittoni olivat tuottaneet jo tulosta ja ovella kilkutteli rankkuri jo hieman hermostuneena turhasta odottelusta. En todellakaan avaisi ovea tälläisen painajaisen hetkellä!
Siinä sadasosasekunttien viilettäessä silmieni edessä keksin sen, naamiotuisin roskikseksi! Samassa ajatuksen juoksussa joku päästi rankkurin sisään ja työnsin pääni vaistomaisesti vieressäni röhnöttävään roskapöntöön. Hetken aikaa kuulin rankkurin huhuilevan, mutta ilmeisesti naamioni oli täydellinen ja hän poistui paikalta vähin äänin. Samassa tunsin vaimean koputuksen olkapäässäni sekä äänen "onx kaikki okei?". Nostin päätäni ylös pelonomaisessa tilassa. Se oli se ihmisen pojan ruumis joka oli näemmä noussut kuolleista! Ja se oli varastanut kollegani ruumiinnäön. Olin hämmennyksissäni enkä saanut sanaa suustani todistaessani tätä ylösnousemusta. Ja sitten tulikin jo ne valkotakkiset miehet...

Saavuin tuossa aamulla töihin ja kipaisin samalla heitolla leipomoputiikin kautta, jota ei olisi missään nimessä pitänyt tehdä.
Siellä oli tuhottomasti erilaisia herkkuja jotka huusivat mulle kilpaa "ota mut, ota mut!". En edes tiedä miksi piipahdin tähän putiikkiin, sillä ulkona kahvitteli joku kauhuelokuvistakin tutunnäköinen hiippari, jolloin olisi pitänyt herätys kellojen soida. Mutta ei. Niimpä avoimin mielin (en ole rasisti) päätin ahtautua sisään putiikkiin välittämättä ulkona seilailevasta hämärästä heebosta. Samassa eteeni tupsahti joukko naisaktivisteja, niin että mut tönittiin pois jonosta. "Lihapiirakat on murhaa"-luki niiden kirjojen kansissa, joita heittelivät pitkin poikin puodin lattiaa. Meikä tyttö siinä sitten väisteli luotisadetta samalla kiemurrellen salakavalasti jonon ensimmäiseksi tiskin takana seisovan pelästyneen (lue: linnunpelättimen) kassaneidin näköetäisyydelle. Ja silloin päästin suustani jotain, mikä olisi tänä aamuna pitänyt ehdottomasti jättää sanomatta: "Yksi lämmitetty lihis".
Heräsin joitakin minuutteja myöhemmin leipomon pihalta ja ahterissani tuntui ahtaalta. En edes halua ajatella mitä minulle tapahtui noina kriittisinä minuutteina joista jäi käteen vain totaalinen black out sekä pieni lihamöhkäleen palanen jonka uskon olevan jäänne edesmeenneestä lihapiiraskasta. Että hyvää huomenta vaan teillekin!

Sain ihan älyvapaan idean äsken lukiessani vuokrataan asuntoja-ilmoituksia.
Oon tässä pitkään miettinyt miten ansaita lisätienestiä.
No, siitä se ajatus sitten lähti. Meillä on jo jonkin aikaa pyörinyt pihoilla isokokoisia pahvilaatikoita ja tuossa aamuisin olen tuijotellut niitä haltioituneena dösän perässä juostessa. Itsekkin kun olen virallisesti koditon yksilö niin ajattelin kehittää yhden maailman ensimmäisistä pahviloota-yksiökylistä kotikonnuilleni Kontulaan. Kyllä, alan vuokraamaan näitä valioyksiö-laatikoita halpaan hintaan, vain ja ainoastaan 500egee kuussa plus sitten sateen yllättäessä uuden laatikon hankkimiskulut. Näin ollen Helsinki saa uusia asuntoja kodittomille kujarotille ja minä taas kasvatan pankkitiliäni tekemättä niin juuri yhtään mitään. Loisto ideoiden runsauden sarvea ei voi estää!

Taas tuli pakon omainen tarve kirjoittaa joten tässä sitä ollaan. Flunssan kourissa kiemurrellen yritin vältellä tätä tapahtumaa koska jo unessa näin jo jotain sangen outoa.
Olin töissä, samalla lailla kuin nytkin, mutta seuranani oli Nalle Puhin kaltainen olento joka ehdotteli minulle kummia. Ei siinä sinänsä mitään, sillä olinkin jo kiinnostunut siitä Nalle Puhin kaverista, Kanista. Tosin minulle on ollut hieman epäselvää kaikki nämä vuodet että onko tämä Kani "herra Kani" vaiko "neiti Kani" joka taas vaikuttaa sekavasti indentiteettiini. Tämä epätietoisuus ei tosin häirinnyt enää siinä vaiheessa kun Herra Puhilta alkoi tulla sellasta tekstiä että oli pakko ottaa voimakeinot käyttöön ja hieman tirvasta nallea kuonoon. Ei, minä en ole väkivaltainen ihminen, mutta joku raja sentäs nallejenkin ahdistelulta. Näin ollen heräsin tuskan kuolaa poskiltani pyyhkien päätön pehmonalle viereltäni. Sangen karmaisevan todellinen uni.
En tiedä miksi ihmeessä teillä tuota äsköistä kerroin, sillä eihän teillä ole siihen osaa eikä arpaa. Enkä myöskään halua näiden kuumeen aikaansaamien juorujen lähtevän liikaa liikenteeseen. En osaa sanoa, miksi todellisuudessa poskiltani valui kuolaa tai miksi yleensäkin saatoin nukkua nallen kanssa kahden. Tämä kaikki pitää vain hyväksyä. Että sillä tavalla.