IRC-Galleria

Eikä aikaakaan kun kevät koitti
tuli vesi ja valkoisen veljensä voitti
Nyt muuttaa ruohossa muotoaan
se tekee hyvää ja vihreää

Ei, vielä liian aikaista karkeloida
pihalla omenapuu vain heiluu
sen lehdet eivät vielä ole saaneet
mahdollisuutta

Mutta valkoinen on taivas
silti ihan tyytyväisenä tässä olen
kattokin pään päällä
ja ihmisiä netissä siellä täällä

Kaunis oli syksyn sää
kun sä sydämeeni kakkasit
olisit saanut edes pyyhkiä
se meinaan kirveli

Taas siis yli yritän
ihan omin voimin pinnistän
olen äitinäsi sisälläni pyyhkimässä
mutta sitten otan loparit

Maailma pyörii omillaan
mutta oli sinun syytäsi
että pilasin elämäni
kirottu se päivä
jolloin sinä synnyit

Nuo kirkkaat silmät
tukkivat aorttani
ja pelkkä olemuksesi
tuhkaa loputkin minusta

Silti pahin kaikista
on nälkää kiljuva hiljaisuus

Desibelien määrällä
ei ole merkitystä
vain tyhjä kirje
palaa luokseni

Ja se kaataa päälleni
tätä hyödytöntä tunnetta
sairas sekoitus ihastusta,
tarvitsemista
ja ahdistusta

Ainoa asia elämässäni
jonka tahtoisin pois
on päivä jona
sinä!
paljastit!
silmäsi!
minulle!

Silti kuin luoti murhaajana
Olet syyllinen tähän kaikkeen
ja kuten ahneys ja typeryys
ennen viattoman kärsimystä
myös minä olen viaton

Märkä asfaltti...
Mitä se tekee
tämän tunnelin sisällä

Vettynyt polkuparkani
Miksi itket jaloilleni
etkö näe..
että herrasi kävelee

Miksi ylipäätään
vettymys kuuluu
kävelemäni tunnelin sisälle
järjetöntä...

Sadetta, vaikka katto...
tai ainkin sen piti olla...

Nauhat hulmuavat tuulessa
Leijan mukana häntänä ohjaavat
ja yksi muita pidempänä
ohjaa koko itsepäisyyden koneistoa

Elän vain elääkseni
Tehden kuten muutkin
etten vain erottuisi
ja putoaisi pois ystävistäni

Silti uskon jonkin muuttuvan

Lehdet saavat pudota useasti
minä jaksan edelleen toivoa

Seitsemän numeroa
vielä kantavat minut taivaaseen
ja toivon sitä sydämeni verille
vaikka muut sanoisivat mitä

Minut kasvatettiin uskomaan
ettei eloton ole tärkeää
silti aion joskus istua
satojen suurmiesten päällä

Hulluna saavat silmäni kiiltää
koska silloin ne ovat osa minua

Neulottuja silmäluomia
suljettuja suita
tukittuja korvia

ja kaiken yläpuolella
typerismi

herään korvien sointiin
musiikki on rumpusooloa
rautaisilla nuijilla

Toivon huomiselta enemmän
ehkä uutta videopeliä
ehkä elämänkumppania
vaikka tiedän huomisenkin täyttyvän
näistä tyhjistä unelmista

voiko minusta tulla hyvä haaveilija
niin hyvä,
että kaikki haaveilemani

toteutuu

Suhina, suhina päässä
vikaa kutsukaa keskus
jokin on hätänä

ruosteen syömät
ja huoltamattomat
kutsukaa apua

rattaat,
ehjä, ehjä, ehjä
kokonaisuus korjattu
yksi on halki ja toinenkin
ruoste nakertaa edelleen

öljyä, tarvitsen sitä
jumiutuminen. paine kasvaa
jännite kiristyy
ja mutterit halkeavat

saumat rakoavat
ja ulisevat pilleinä
jotain tapahtuu
kaupunki raunioituu
minä leviän käsiinne

Kristalleja ja kultaa
hopeasomisteista kaikki
uusin tekniikka
sekä vanhin antiikki

tienaat kymmenen tuntia
päivän lopuksi syöt ja nukut
"lomat ovat laiskoille"
"vain työtä tekemällä voi elää"

tietoisuus uudesta
tekee sinut onnelliseksi
eilinen lahjoitetaan lokeille
huomisesi syö
puolet maailmastamme

Olet sulkenut aistisi
pakannut tunteet laatikkoon
jossa myös itse olet
kaikelle tälle,
on palkattu käyttäjä

milloin koittaa huominen,
joka ei voi tuoda mitään tullessaan?

Kerro, miten ja missä me tapasimme ensimmäisen kerran?

Sinä joka kommentoit/luit tämän, kopioi tämä omalle sivullesi ja ylläty siitä miten moni sinut muistaakaan :)

Ihminen kävelemässä
itsensä seurana yössä

näkee ja kuulee pimeää
vaikka aurinko näyttäytyy
vaikka päivä onkin

Ei ole planeetan asennolla väliä
tämä tunne on minun sisälläni

"miksi en kertonut hänelle itse"

yksi sana olisi riittäny