IRC-Galleria

1. Kuka olet?

2. Pidätkö minusta?

3. Miloin tapasimme ekan kerran ja missä?

4. Mikä oli ensivaikutelmasi minusta?

5. Oletko yhä samaa mieltä?

6. Jos saisit antaa minulle jotain, mitä antaisit?

7. Kuvaile minua yhdellä sanalla

8. Uskallatko laittaa tämän päiväkirjaasi ja katsoa mitä mieltä minä olen sinusta?

Kommentoi tätä tekstiä.
Kritisoi sitä viilaa pilkkua.
Hauku se perusteilla lyttyyn.
Ota irti työnnä tämä sanoillasi vessan pyttyyn!

Surkeaa sontaa kirjoitan varmasti.
En sääli silti itseäni vaan ylistän parhaaksi!
Yhdistykää lukijat ja ottakaa minut Jumalaksi!
Toivottavasti tämä runo kävisi teille edes ilokaasuksi.:D

Minun unelmani olisi kävellä joka päivä talvisessa säässä. Aurinko paistaisi pilvettömältä taivaalta eikä olisi lainkaan kylmä. kuuntelisin vain musiikkia ja miettisin asioita enkä kyllästyisi siihen koskaan. Se on minun unelmani. entä mikä on sinun unelmasi?

Sinä, joka luet tätä, kuvaile minua yhdellä sanalla.
Siis vain yhdellä ( ! ), ja sen jälkeen laita tämä omaan päiväkirjaasi, jotta näet mitä muut ajattelevat sinusta.

Olen jossakin oppilaitoksessa kaverini Joonatanin kanssa. en tiedä mitä teemme siellä mutta lähdemme pois sieltä ja menemme ilmeisesti jonkin lääkäriaseman läpi. Sitten huomaan olevani jollain sotatantereella ja on pimeää. minulla on ase kourassa ja viholliset alkavat tulittamaan ja me alamme antamaan vastatulta. kukaan ei näy kuolevan ja lopulta tulitus lakkaa. sitten vihollisten leirissä palaa jokin ja huomaan samalla, että aseeni ampuu tulipalloja. sitten vihollisen tukikohdasta alkaa lennellä tulinuolia ja yksi osuu minua reiteen. huomaan että he ampuvat grillitikkuja, joiden päässä on roihuava iso vaahtokarkki. Lopulta lähdemme sotatantereelta ja näen että viholliset olivat keittäneet muutamia puolellamme olleita padassa. he ovat elossa, mutta heidän ihonsa on syöpynyt pahoin kuin haposta.

Olen jonkin ison mökin sisällä. Ympärillä on joitain ihmisiä, joita en muista. Kuulen jotain ääntä ja katson ulos. Ulkona on hirvi, jota metsästäjä ampuu haulikolla. Hauleista jää ihmellisiä patteja hirveen. Ammuttuaan haulikolla 4 laukausta hän jättää aseen ja alkaa hakkaamaan hirveä poskille nyrkein. Menen ulos ja kiipeän jotain rinnettä ylös mutta palaan pian takaisin mökkiin. mökissä on sairaanhoitaja ja muutamia potilaita, joille hän minut mukaanlukien antaa jonkin rokotteen rintalihakseen.

2) Olen sangen vähäpuisessa metsässä jollain korkeahkolla paikalla. Näen edessäni supikoiran ja lähden seuraamaan sitä. Se vie minut kolollensa, joka on kaivettu maan alle. katson koloon ja näen siellä supikoiran lisäksi ketun poikasen ja suden. Susi tulee ulos kolosta. säikähdän ja yritän pakoon. Susi kuitenkin tulee perässäni ja saa minut kiinni. Pelkään että se puree, mutta se vain näykkii. Aivan kuin yrittäisi vain ottaa kiinni. Sitten näen isäni tulevan. Välissä tapahtuu jotain, mitä en muista mutta lopulta olen valtavan korkealla kallion kielekkeellä metsän reunalla. pudotusta maahan on ilmeisesti yli kilometri. kielekkeen korkeudelle kasvaa vähä oksaisia pihlajapuita. Yht'äkkiä horjahdan ja putoan. yritän ottaa tukea pihlajan oksasta, mutta se katkeaa ja putoan. putoan maahan selälleni mutten tunne kipua. Uni päättyy..

3) Tästä en muista paljoa. Muistan vain, että olin ystäväni Kallen autokyydissä ja olimme matkalla jonnekin. Sitten muistan olleeni moponi selässä ajamassa jonnekin. Tie on liukas. näen vastaan tulevan rekan. liukastun mopolla ja liu-un rekkaa kohti. osun rekkaan ja lennän ilmeisesti ojaan. Pian kuitenkin olen taas moponi kyydissä, mutta jälleen tie on liukas ja moponi rupeaa jälleen liukumaan ja lopulta löydän itseni jälleen keväisestä ojasta. sää on pilvinen. on ilmeisesti aamu.

Olen aavikolla. Näen mustaan kaapuun ja huiviin pukeutuneen naisen ja teltan. menen teltan sisään ja näen noin puolen metrin korkuisia nälkiintyneitä aaseja. maassa kasvaa violettejä sieniä. Sisään juoksee kaksi pientä lasta ja heidän perässään maasto-camo pukuinen sotilas, joka kantaa heidät pois. Seuraavaksi syön jotain hyvän makuista ja huomaan että peukalollani luikertelee 10 cm mittainen etana.

kyllä näin on.. tästä lähtien kirjaan kaikki uneni tänne, koska niitä tuntuu tulevan joka yö ja ne muuttuu yhä oudommiks ja oudommiks :D

Jos luet tätä, jos silmäsi liikkuvat juuri tällä hetkellä näiden sanojen yli, ole kiltti ja kirjota kommentti, jossa on muisto sinusta ja minusta, vaikka emme edes puhuisi usein. Se voi olla ihan mitä tahansa haluat - hyvää tai huonoa. Kun olet tehnyt tämän, laita tämä omaan päiväkirjaasi ja ylläty (tai kauhistu) siitä, mitä ihmiset muistavatkaan sinusta.