Mutta tänä harmaana päivänä, vetisen lumen soljahdellessa alas pilvimassasta, minun on pakko.
Tajusitteko pakko, eli PAKKO?
Olen olosuhteiden pakosta pakotettu menemään juuri tänään elokuviin. 50km sinne ja takaisin sama! 100km ja ilta siinä..
-En mie tännään minnekään taho!, Mie tahon siivota ja sytytellä tuikkuja KAIKKI paikat täyteen..
MUTTA, se mennee viimeistä kertaa ja olen ajatellut että positiivisena ajatuseleenä soisin sen elokuvan katseluhetken elokuvissa yhdelle lapsistani, ainoalle jonka herkkä rääkynä rikkoo vähintäänkin äänivallin ja yleensä tärykalvot.. :)
-Ei siksi että muuten hän huutaisi, hän huutaa kuitenkin, teini kun on, omansa-
lainen.. ;)
-Vaan siksikin kun olen vähän rahaton veikko järkkäämään mitään joululahjojakaan, koiria ja hevosia, mitä hän tahtoisi ja hän on ainoa jälkeläisistäni tällä hetkellä joka automaattisesti ja säännöllisesti tekee "kotihommansa"..
-..ja filmi on ihan viihteellisen hyvä, aika vain ei itseäni nyt inspiroisi..
Huutava teini EI voi sietää ajatusta että minäkin menen sen kuvan katsomaan, hän tahtoisi vain kaverin kaverikseen, MUTTA, kuten sanottu..
'Aina ei voi voittaa..' (vanha viidakon sanonta..)
Menemme siis, hän ja kaveri ja minä parin lapsen ja mieheni? kanssa eläviin kuvviin ja pieniä lapsia hoitelee suosikki 'brodway-räppärini' letti kiharassa..
(Miehen perässä on kysymysmerkki, koska hänhän eikoskaan/ikinä/mitenkään eikä ainakaan jos ehdotan mene missään tapauksessa minnekään jne.. Koska silloinhan hän kuvittelisi olevansa 'tossun alla'..!!)
Vaan uljas kokemus odottaa ja tuikut siirtyvät huomiselle.. :)
~ Z ~