IRC-Galleria

Tappajarotta

Tappajarotta

on kotiäitimyyrä

Blogi

- Vanhemmat »

VelanperintääKeskiviikko 02.01.2008 15:51

Vituttaa kun eräällä naisihmisellä on kestänyt melkein vuoden maksaa velkaansa pois. Joka kerralla saan kysellä että millonkohan minä sitä rahaa saan ja sitten se kyllä laittaa sitä tulemaan, mutta hyvin pieniä summia kerrallaan. PRKL!! Olen kiltti ihminen ja tiedän ettei sillä tyypillä nyt miljoonia ole, siksi sovittiinkin alupenrin että voi maksaa osissa, mutta odotin vähän nopeempaa aikataulua kuin tämä! Kohta loppuu mullakin kärsivällisyys.

HEI, SINÄ!!Maanantai 01.10.2007 05:30

Pari faktaa tuosta aiemmin mainitsemastani henkilöstä:
- hän on viime ajat ollut selvinpäin (nollat puhalsi torstaina)
- hän on viime ajat ollut myös vähällä tupakalla
Kenelläkään ei ole oikeutta tuomita häntä asiasta, josta he eivät tiedä yhtään sen enempää kuin mitä olen täällä kertonut!! "Heittäkööt viaton ensimmäisen kiven", tai jotain sinnepäin.

Kerron kyllä kuulumisemme tarkemmin heille, keiden siitä kuuluukin tietää. En kykene luottamaan kaikkiin tuntemiini ihmisiin, juttu lähtee leviämään niin kuin ennenkin ja värittyy matkalla. Sitä ei kukaan meistä halua.

Kyseinen henkilö on tehnyt elämässään myös vääriä ratkaisuja (kukapa meistä ei olisi), enkä halua että hän kotiutuessaan kuulee vääristyneitä tarinoita lähtönsä syistä. En puolustele häntä, en vain tahdo että juorukellot lähtevät taas laulamaan laulujaan. Ehkä oli virhe kertoa täällä asiasta, ehkä luulin viimein voivani luottaa heidän pitävän suunsa kiinni. Ehkä pidänkin vain oman suuni kiinni heidän seurassaan.

Ehkä tunsit piston sydämessäsi? Olisiko aika katsoa peiliin? Te rakkaat ystävät, keille olen jo asiasta infonnut, tulen myös jatkossa kertomaan kuulumiset myös tästä henkilöstä.

Ehkä tämä on vain väsyneen ja itkeneen ihmisen avautumista, mutta vituttaa henkilöt, jotka kokevat asiakseen kertoa toisten kuulumisia eteenpäin. Aivan kuin meillä ei olisi omaa suuta. Tästä voimme vain päätellä, että minä olen niin pirun mielenkiintoinen ihminen ja lähelläni on vielä mielenkiintoisempia ihmisiä, kun pitää jälleen lauleskella toisten henkilökohtaisia asioita eteenpäin. Ja minä kun luulin olevani kuolettavan tylsä!

PöpöllePerjantai 21.09.2007 17:59

Olet siinä vierelläni mutta samalla
matkaat jossain kaukana.
Ei kukaan saa tietää minne
retkesi sinut vievät eikä kukaan
näe sinun maailmasi mörköjä joita
itket todellisuudessa.

Vaikka et olekaan läsnä
itsekkäästi pidän sinut omanani kunnes
kipusi käyvät liian suuriksi sinun
hauraan kuoresi kestää.

Anna minulle silloin rohkeutesi jotta
voisin sinusta irti päästää.

<3 Rakas <3

Odotan innolla :DMaanantai 30.04.2007 02:14

mitä näistä haluaisit tehdä minulle?

1. Hymyillä
2. Halata
3. Tavata
4. Raiskata
5. Suudella
6. Jutella
7. Rakastella
8. Hakata
9. Seurustella
10. Inhota
11. Olla ystävä
12. Pyytää treffeille
13. Kaahata ylitse
14. Pyytää tanssiin
15. Heittää järveen
16. Pitää kädestä
17. Ajaa luudalla takaa
18. Olla lähekkäin
19. Soittaa pilapuhelun
20. Katsoa leffaa kanssani
21. Satuttaa
22. Jtn muuta, mitä?

Kopioi tämä nyt itsellesi ja saat tietää mitä muut sinulle haluaisivat tehdä

VituttaaSunnuntai 01.04.2007 22:55

Kuinka maailma voi hetkessä kääntyä päälaelleen? Ensin kaikki on hyvin, kunnes kuin nurkan takaa alkaa jyrkkä alamäki, etkä pysty jarruttamaan, väistelet vain pahimpia esteitä. Kuviot menee hetkessä uusiksi, etkä oikein tiedä, mikä olisi paras ratkasu. Tai edes kelvollinen.

Ensin Iines oli karkumatkalla parisen tuntia. Luulin sitä mahottoman huonoksi aprillipilaksi ja olin jo valmiina nylkemään pikkuveljeni elävältä, joka toimi viestinviejänä. Mutta mein perheessä ei oikein noita aprillipiloja harrasteta.. Onneksi joku ystävällinen ihminen oli ottanut Iineksen kiinni ja ilmoittanut poliisille. Ei ollut tenava juossut auton alle.

Muutaman tunti hyvin. Kunnes. Olin vanhemmillani ja tuli äitin kanssa sanaharkkaa Iineksestä. Syytti mua ja ex-miestäni ensin vääränlaisesta koirankoulutuksesta. Sitten syyllistettiin, miksi olin edes _tuollaisen_ koiran hankkinut jos en ollut (muka) halukas pitämään sitä. A. aikomukseni vuosi sitten ei ollut jäädä sinkuksi pitkillä (13h) työvuoroilla. B. koulutin koiraani niitä ohjeita soveltaen, joita ansioitunut eläintenkouluttaja (Tuire Kaimio) oli kirjaansa kirjoittanut.

Sanaharkan tuoksinassa sain selville, että kouluttaja, jolle äitini on Iineksen väkisin raahannut (koska ei viitsi avata koirakirjoja), neuvoo kouluttamaan koiraa aggressiivisesti. Suomeksi siis sitä saa mm. heitellä tavaroilla, sille saa huutaa ja sitä saa kiskoa hihnasta kunnes koira kuristushihnassa tukehtuu. Mielipiteeni on, että tiettyjä yksilöitä saa ja pitääkin kouluttaa määrätietoisesti ja olla kovempi kuin herkille yksilöille. Mutta kovuus EI MISSÄÄN NIMESSÄ TARKOITA VÄKIVALTAA !! Iines on kovapäinen koira, sillä on oma tahto eikä se kuuntele jos sitä ei huvita. Sen kanssa pitää olla kovempi, lässytys ei auta. Mutta sen lahjominen on taikuutta.

Nyt ymmärrän, mistä ne kylmät väreet tulivat selkäpiihini kun tapasin sen "kouluttajan" ekan kerran. Se oli ihminen, jota kammoksuin jo ensinäkemältä. Jos herranjumala sen koirat pyytää anteeksi omaa olemassaoloaan ja väistää pelokkaasti kättä, joka RAUHALLISESTI ojentuu kohti silittääkseen, on kyseessä joku itseään aiheettomasti kouluttajaksi kutsuva puoskari. Voin minäkin ylentää itseni koirankouluttajaksi, kiskoa sikahintaa hyväuskoisilta hölmöiltä. Kellekään en voi tuota kouluttajan irvikuvaa suositella.

Lopputuloksena siis pakkasin koiran ja ruuat kainaloon ja vein sen evakkoon paikkaan, missä sillä on parempi olla, missä sitä on kaivattu. Siellä sille ei huudeta eikä sitä satuteta.

PaljastuksiaMaanantai 05.02.2007 22:12

Puhelin voi paljastaa yllättäviä asioita. Vastaa rehellisesti: millä nimellä esiinnyn puhelimessasi?

Vitutus jälleenLauantai 23.12.2006 09:04

Hei, olen Ira ja olen vitutuksesta sanaton.

Ihminen, jonka kanssa vietin pari vuotta (jälkenpäin ajatellen tuhlasin vain aikaani), on nyt niin katkera, että viitsii puhua suoranaista p*skaa. Totena puhuu asioita ihmisestä, jota ei edes tunne, ja jotka joku toinen katkera ihminen on laukonut. Samoja puheita on myös exästäni aikoinaan (kai vieläkin?) liikkunut, mutta ne tiedetään valheiksi. Miksi se oikeuttaa exäni puhumaan samaa sontaa sitten toisesta?

Ihminen, joka viimein ryhdistäytyi, on jälleen vajonnut. Kuten olen sanonut, humalassa on oma itsensä ja kyseisen henkilön todellinen luonne paljastu kyllä tänään. Kolmen päivän dokaamisen jälkeen alkaa taas minun elämäni vaikeuttaminen. Aivan kuin minä en saisi tietää, mitä hän puhuu. Tämä on pieni kaupunki. Aikuinen ihminen vajoaa lapsen tasolle ja alottaa "jos mä en saa, ei saa kukaan muukaan" -kiukuttelun.

Kehtaakin kysellä, miksi meidän suhde ei toiminut, vaikka olen kertonut sen moneen otteeseen. Ja annoin aikaa parantaa tapansa. Mitä tapahtui? Ei mitään. Paitsi se, että minun mitta täyttyi ja totesin, ettei minua saa pitää itsestäänselvyytenä. Nyt sitten itketään perään. Ihminen, jonka piti tuntea minut, väittää minun tehneen vastoin periaatteitani. Väittää minun pettäneen. Ja v*ttu kenen kanssa?! Omien sormieni korkeintaan! Vaikka olisi maailman huonoin suhde, en lähtisi pelaamaan toisella miehellä. Exä tasan tarkkaan tietää sen. On ilmeisesti katkeruutta muuallakin, jollakin, joka on istuttanut ajatuksen exäni päähän. Olenko koskaan edes antanut aihetta olla mustasukkainen?

"Mä oisin halunnu perustaa perheen sun kanssa!" Kuka kysy mun mielipidettä?? Häh? Ja p*skat. Minkä takia pakenin edellisestä suhteesta? Siksi, että sillonen mies halusi perustaa perheen (nykyisin hän on naimisissa ja viimesimmän tiedon mukaan heillä on lapsi). Haloo, oon 22vee, haluanko lapsia? EN. (Hatunnosto kuitenkin kaikille äideille ikään katsomatta) Ensin puhutaan mitä sattuu ja sen jälkeen itketään kuinka vieläkin rakastetaan ynnä muuta. Missä logiikka? Ihan kuin lämpenisin tollaselle.

Kyllä menee niin maku tosta äijästä. Toivoin, että voitaisi olla vielä väleissä, edes jonkinlaisissa. Kohta vaihan nimeni ja puhelinnumeroni ja muutan jonnekin kyläpahaseen Afrikan pusikoihin prkl. Minua saa nimitellä niin paljon kuin vain jaksaa, kunhan tekee sen päin naamaa. Mutta läheisiini ei tarvitse puuttua, varsinkaan heihin, joita ei tunne. Minun elämääni voi yrittää vaikeuttaa, mutta onneani ei voi viedä. Olen yrittänyt käyttäytyä ihmisiksi tähän saakka, mutta raja silläkin. Kova kovaa vastaan sitten jos ei muu auta. Osaan minäkin olla ilkeä.

Laitan tämän purkaukseni näkyville, koska tiedän, että se utelias pirulainen kuitenkin etsii minut käsiinsä täältä ja haluaa tirkistellä elämääni. HAHA! Kiinni jäit. Tapoihini ei kuulu p*skan puhuminen, mutta enköhän kohta opettele senkin taidon. Jää vain odottelemaan.
- Vanhemmat »