... 2 viikon tuska ohi. Eipä tarvitse enää pientä päätään vaivata kysymyksillä. Ei tarvitse enää miettiä missä me mennään. Koska ei mennä enää. Olisihan se toki ollutkin jo lievästi sairasta jos olis yli 3kk kestänyt ystävyyssuhde.
Olen tänään vielä vähän rikki. Mutta kyllä se tästä oikeesti. Tiedän kuitenkin että vähemmän nyt sattuu kun olis sattunut jos tää ois jatkunu. Ja oikeesti, nyt kun ajattelee asiaa tarkemmin. Tulee mieleen ne teini-iän unelmaromanssit. Jotka oli tyyliin 2vk täydellistä ekstaasia ja sitten lopetettiin kuin seinään. Paljon paremmat muistot sellasesta jää kun jutusta joka vaan kuihtuu kasaan. Vaikka en kyllä ole ihan varma kummin tässä kävi. hmm. No sillä tuskin on loppupeleissä paljon väliä. Pääasia on että minua ei enää ikinä yksikään mies satuta.
Tervemenoa tunteet. Tervetuloa tunnekylmyys ja kyynisyys! :D
Uusimmat blogimerkinnät
- Rakas joulupukki 03.12.
- Pääseekö katkeruudesta eroon? 14.02.
- pöllin repsukalta 09.01.
- [Ei aihetta] 25.12.
- Jaahas suunta kohti myrskyn silmää 27.10.
- No perketti sentään. 25.10.
- [Ei aihetta] 10.10.
- Ja se poika... 10.10.
- Voi <3 05.10.
- Elämä jatkuu 03.08.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2007 (5)
- ▶ 2006 (24)
-
▼
2005 (15)
- ▶ joulukuu 2005 (6)
- ▶ marraskuu 2005 (6)
- ▶ lokakuu 2005 (3)