IRC-Galleria

Kuljen yksin pimeässä metsässä ei ole muita kun seuranani kuin lakastuneet puut ja yön eläimet.

Metsässä kuulluu vain lakastuneet lehdet kahisevat allani, puissa tuuli viheltää kalmankarkeata vihellystään ja susien ulvonta kaikuu kuun valossa.

On kylmä ja ei ole paikkaa minne mennä tunnen kalman kylmentävän luitani ja ihoni on jäässä kuin routainen maan.

On kylmä ja paleltaa, ei auta takkini lämpö, ei mikään vaate riepuni paranna oloani.

Kulkiessani näin pienen mökin puiden lomasta, tuttua tunnetta se herätti minussa ja toivoa paikasta missä saan olla tämän yön.

Mökkiin saavuin toivon kipinä rinnasani, että saan yöpyä ja herätä huomiseen, mutta mökki oli tyhjä.

Oli kuin ketään ei olisi asunnu vuosiin mökissä. Pöly ja hämähäkin verkot koristivat talon jokaista huonetta.

Takan päällä oli vanhoja valokuvia pölyn peitossa, pyyhin yhtä uteliain katsein ja se toi sydämmeni poukkoihin tutun tunteen kuin näin kasvot hämärästi valokuvasta.

Uni alkoi valua silmiini ja kuljin kohti makukammaria. Sänkyyn sain vajotta kohti untenmaille.

Aamulla heräsin jälleen kalman kylmään tunteeseen, nousin ja kohti kylpyhuonetta kuljin pestäkseni kasvoni liasta.

Kohotin kasvoni kohti peiliä joka oli pölyn peitossa. Pyyhin pölyt ja järkytyin kalpeasta naamastani joka elottomana tuijotti minua.

Silloin minä ymmärsin että se oli MINÄ ja olin KUOLUT.


Koitin tehdä tälläsen Edgar A. Poen tyylisen pienen novellin