IRC-Galleria

Niinpä, lentokoneen renkaat kosketti Suomen kamaraa 15.12. klo 14.35. Surullista. Lähtö oli suunnattoman epämukava ja surullinen kaikilla mahdollisilla tavoilla. Inhoan heippojen sanomista ja nyt ne vielä joutu sanomaan monen monta kertaa ja monelle eri ihmiselle. Itku pääsi. Liiankin usein. Kuitenkin samalla kertaa viimeset päivät oli uskomattoman ihanat ja mukavat. Vaihdeltiin osotteita, vietettiin paljon aikaa ystävien kanssa. Nautittiin olosta ja elosta. Täydensin kesää ajatellen vaatevarastoani. :)

Ja kyllä, on omituista olla Suomessa. Sitä ihmeteltiin jo porukalla lentokoneessa. Ihmiset puhu suomee ja ymmärti suomee. Piti tarkkaan miettiä mitä päästään suustaan ulos. :). Mutta ihanaa oli kun kaksi ihanaista ystävää oli vastassa kentällä ja olivat varanneet miulle ruisleipää ja suomalaista kahvia. Nautinto.

Sittenpä iloisiin asioihin.. perheemme on lisääntynyt. Sunnuntaina lensi pieni Soija-vauva Englannista Suomeen ja liittyi perheeseemme uudeksi jäseneksi. Nyt Soijan mielestä Leivonmäen koti on paras koti ikinä kun täällä on NIIIIIN paljon tuhottavaa.. :) ihana pieni viipeltäjä.

Nyt pitäis viimestä tehtävää koulua varten ruveta vääntämään ennen ku voin siirtyä rauhaisaan joulun viettoon :)

Haleja kaikille! Olis ihana nähdä pian.