IRC-Galleria

Onneksi pyhät on ohi, en ois jaksanu enää päivääkään. Turku on aivan kuollu aina pyhien aikaan, vappupäivä on varmaan kaikista pahin. Joo-o, pääsiäinen meni hyvin, herkuttelin, lepäilin ja loin kontaktia vauvaan...:) Hän on ollut erittäin kiltti, liikuskelee rauhallisesti, tosin ei Hänellä paljoa enää tilaa olekaan. Vauva myöskin hikkaa joka päivä, joskus montakin kertaa päivässä, se on aika jännää, kun se näkyy paidan läpikin =D Raskaus alkaa jo pikkuhiljaa häiritsemään elämää; ei jaksa seisoa esim. kaupoissa kovin pitkään, pitää rampata vesassa, ei pysty kyykistymään kunnolla...kengät saan sentäs vielä jalkaan ilman apuvoimia. Muuten olo on tyytyväinen ja onnellinen, mitä nyt joskus menee hermot kun ihmiset lähellä ei tajua asioita yhtä nopeesti kuin mä ;) Vaavilla on vielä reilu kaksi viikkoa aikaa kääntyä pää alaspäin, jos ei, niin sitten vaan sektioon...Eikä vieläkään pelota. Neuvolassa kyseltiin ja ihmeteltiin että eikö mua pelota, ja vastasin että ei sitten niin yhtään. Kummaa, jos synnyttäjää pelottaa, eikös siitä tule enemmän harmia ja kuluja kaupungille (pelkopoli, mahdollinen sektio pelon vuoksi...) kuin että ei pelota yhtään? Ja jos ei pelota, sitäkin hämmästellään..omituista! Mä oon edelleen sillä asenteella, että menee niin kuin menee, ei se etukäteen hermoilu auta. Synnytys sattuu juuri sen verran kuin sattuu ja menee niinkuin menee, ei siihen voi vaikuttaa. Paitsi että hermoilu ja pelkääminen lisää kipua. Kyllähän mä synnytystä mietin, mutta ei mua pelota. Mä oon valmis melkein mihin tahansa kipuihin lapsen takia. Onhan tää kuitenkin eri juttu kuin kipu joka tulee esim. jos on umpisuoli tulehtunut. Synnytys-kivulla on tarkoitus ja se loppuu kunhan vauva on syntynyt. Sitä paitsi ennen vanhaan synnytettiin saunoissa ilman kivunlievityksiä ja edelleen jossain Afrikassa savimajoissa, joten enköhän mäkin selviä... =)