IRC-Galleria

Voi että nää pyhät on tylsiä...Onneksi tääkin on jo lopussa ja huomenna on taas arkipäivä. Vappua ei kyllä tartteis kutsua suomalaisen työväen juhlaksi, koska sitä se ei ole, pikemminkin suomalaisten ryyppy-juhla. Se työväenjuhla on vaan salanimi tälle kännäily-juhlalle. Mä vihaan vappua. Ihmiset kännissä, kaupunki on roskattu täysin, meteliä, perheväkivaltaa, väkivaltaa, rattijuoppoja, sairaalan polit täynnä näitä juoppoja kun on kännissä luullu että osaa lentää ja loppu onkin sitte arvattavissa. Kyllä mä hyväksyn humaltumisen, jos järki pysyy matkassa, mutta vappuna aika harvalla se valitettavasti onnistuu. Mutta joo, itse istuimme koko vapun kotona ja nautimme ruoasta ja toistemme seurasta, tämähän on viimeinen vappumme kahdestaan. Itse asiassa jo juhannuksena meitä on kolme =) Olen jo etukäteen päättänyt että lapsi ei estä menemästä, ainoastaan suunnitelmallisuus on otettava mukaan kuvioihin ja ex-tempore-matkailu ei onnistu enää. Voihan sen lapsen ottaa mukaan vaikka minne, vaikken ensimmäiseksi häntä rock-konserttiin veisikään, mutta ulkomaille kyllä. Oppii samalla kansainväliseksi =D Meillä on ollut aika paljon matkoja, en oikeastaan tunne ketään joka olisi kahden vuoden aikana matkannut näin paljon, en ainakaan yhtäkään pariskuntaa. Tuskin meidän vauhti tästä hiipuu, saattaapa jopa käydä päinvastoin. Maailmassa on vielä niin paljon nähtävää..eikä suomi ole niin erinomainen maa, että haluaisin täällä olla jatkuvasti. Nyt vain kiltisti ja kärsivällisesti odotellaan josko vauva haluaisi syntyä...

Onneksi pyhät on ohi, en ois jaksanu enää päivääkään. Turku on aivan kuollu aina pyhien aikaan, vappupäivä on varmaan kaikista pahin. Joo-o, pääsiäinen meni hyvin, herkuttelin, lepäilin ja loin kontaktia vauvaan...:) Hän on ollut erittäin kiltti, liikuskelee rauhallisesti, tosin ei Hänellä paljoa enää tilaa olekaan. Vauva myöskin hikkaa joka päivä, joskus montakin kertaa päivässä, se on aika jännää, kun se näkyy paidan läpikin =D Raskaus alkaa jo pikkuhiljaa häiritsemään elämää; ei jaksa seisoa esim. kaupoissa kovin pitkään, pitää rampata vesassa, ei pysty kyykistymään kunnolla...kengät saan sentäs vielä jalkaan ilman apuvoimia. Muuten olo on tyytyväinen ja onnellinen, mitä nyt joskus menee hermot kun ihmiset lähellä ei tajua asioita yhtä nopeesti kuin mä ;) Vaavilla on vielä reilu kaksi viikkoa aikaa kääntyä pää alaspäin, jos ei, niin sitten vaan sektioon...Eikä vieläkään pelota. Neuvolassa kyseltiin ja ihmeteltiin että eikö mua pelota, ja vastasin että ei sitten niin yhtään. Kummaa, jos synnyttäjää pelottaa, eikös siitä tule enemmän harmia ja kuluja kaupungille (pelkopoli, mahdollinen sektio pelon vuoksi...) kuin että ei pelota yhtään? Ja jos ei pelota, sitäkin hämmästellään..omituista! Mä oon edelleen sillä asenteella, että menee niin kuin menee, ei se etukäteen hermoilu auta. Synnytys sattuu juuri sen verran kuin sattuu ja menee niinkuin menee, ei siihen voi vaikuttaa. Paitsi että hermoilu ja pelkääminen lisää kipua. Kyllähän mä synnytystä mietin, mutta ei mua pelota. Mä oon valmis melkein mihin tahansa kipuihin lapsen takia. Onhan tää kuitenkin eri juttu kuin kipu joka tulee esim. jos on umpisuoli tulehtunut. Synnytys-kivulla on tarkoitus ja se loppuu kunhan vauva on syntynyt. Sitä paitsi ennen vanhaan synnytettiin saunoissa ilman kivunlievityksiä ja edelleen jossain Afrikassa savimajoissa, joten enköhän mäkin selviä... =)

Tämäkin typerä sivu kuvineen tuli tehtyä vain miestä varten, mutta ei se mitään.. Se lukee varmaan näitä mun juttujani kun silmä välttää ;) Mä en voi sietää juhlapyhiä, oli kyse sitten pääsiäisestä tai muusta. En tykkää siitä että kaupunki on silloin aina puolikuollut, kaupat ei ole auki ja ei saa kaupasta hetken mielijohteesta suklaalevyä. Mälsää. Raskausviikot tänään 32+6. Eli Huomenna 33 viikkoa täynnä, Jee! Vauva ollut rauhallinen ja hiljainen, vähän liikaakin. Saa välillä miettiä ollaanko siellä masussa elossa vai ei ja sitte onneksi tulee yksi tai kaksi vaivaista potkua. Keskustelu-palstojen mukaan mun pitäs olla onnellinen, monilla on masuasukki joka melskaa todella paljon ja aika monella odottajalla onkin sen takia yöunet vähissä. Noh, ei vauva ei vaikuta mun uniin, nukun vieläkin kuin tukki, ei ees tartte pahemmin veskissä käydä. Olen monesti kuullut että jos vauva on rauhallinen masussa, hän on sitä synnyttyäänkin. Tämä vaavi ainakin tykkää nukkua. Eilen yritin tökkiä ja join mehua jotta heräisi kun oli jo ottanut aika pitkät torkut, mitä vielä, herra vaan käänsi kylkeä :) On se vaan niin outoa..jos vauva nukkuu hyvin, huolestuu, jos se riehuu liikaa, huolestuu...Jokin välimaasto olis hyvä olla. Kertakaan en ole äippäpolilla käynyt, eikä mulle ole tehty mitään "lisä-testejä". Neuvolatädin mukaan vauvamme on aika siron kokoinen vaikka mun vatsa iso onkin =P Sf-mitta menee komeasti käyrän mukaan, painoa on tullut 11 kiloa tähän mennessä, hemppa on suht koht hyvä, verenpaineet erinomaiset, kaiken kaikkiaan kaikki on erinomaisesti! Vielä kun vauva tajuaisi kääntyä raivotarjontaan, mutta jos Hän ei halua kääntyä, ei pakoteta. Ehkä Hän on tajunnut että ei pää alaspäin ole kiva olla...

Onpas taas väsy... Ihme sinällään, koska nukun edelleenkin öisin kuin tukki, vauvakaan ei melskaa. Kuvittelin aina ennen raskautta ja alkuraskaudessa että tässä vaiheessa (rv 31+0) olisin jo täysin poikki ja mulla olisi kaikenmaailman vaivat, mutta olo on vieläkin kutakuinkin normaali, mitä nyt maha vähän painaa ja joutuu käymään useammin vessassa, mutta muuten olo on loistava. Finnejä ei ole, ei turvotusta, ei masennusta, ei itseluottamuksen puutetta.... Noh, ehkä mun raskaus on tavanomaista helpompi. Vauvakin on todella kiltti, nukkuu öisin mutta muistaa aina päivällä ilmoitella olevansa hengissä :) Nyt alkaa tuntemaan jo hyvin vauvan pään ylävatsassa, ja aina heiluu jalat kun äiti silittää päätä...on ne vauvat niin ihania...varsinkin se oma vauva :)

Selaillessani tuttujen ja muiden sivuja täällä, olen huomannut että itse itsestä otetut "pällistely-kuvat" on aika yleisiä. Tjaa-a, mä en ole yhtään kuvaa itsestäni ottanut, enkä todellakaan ota. Musta se kertoo siitä henkilöstä aika paljon jos pitää itse itseään kuvata joka päivä, itserakkaus siinä paistaa aika selvästi läpi. Tai sitten heikko itsetunto, tiedä häntä. Mä en ota itsestäni kuvia, mutta jos joku haluaa mua kuvata, niin senkus sitten vaan. Mies ainakin kuvaa mua niin paljon että meinaan välillä jo hermostua. Hänen mielestä mun vatsa on söpö, itseni mielestä se OLI söpö, nyt se alkaa olemaan jo liian IIIIIISOOOO...

Pitihän tämäkin nyt sitten kokeilla ja avata sivut kuvineen yli-uteliaille ihmisille... Tai sitten mä pönkitän vaan omaa itsetuntoa =P
Jeps, tänään on siis rv 29+3, eli pitkällä mennään jo...Olo alkaa olemaan jo sellainen että raskaus tuntuu joka paikassa; pissattaa, selkä kipeänä, kömpelyyttä, nälkää ja tietysti vauvan potkuja =) Tämä tuntuu vieläpä olevan huippu-älykäs yksilö; ei pahemmin valvota äitiänsä yöllä ja on keksinyt leikin isin kanssa. Silloin tällöin hikkailee ja äiti hihittää... Nyt alkaa pikkuhiljaa jo tajuamaan että munhan täytyy todellakin synnyttää! Alkuraskaudessa synnytys oli jossain hamassa tulevaisuudessa mutta nyt se näyttää olevan jo pelottavan lähellä...Apua! Noh, syteen tai saveen, tuskin mä synnytykseen kuolen. Oon ajatellu meneväni sairaalassa vesialtaaseen ja sitte huutelen miestä tuomaan mulle skumppaa ;) Huudata stereoita täysillä synnytyshuoneessa ja mätän karkkia kuin viimeistä päivää, sitten voisikin ottaa henkoset ilokaasua ja alkaa hihittelemään ja kertomaan ihmejuttuja...