IRC-Galleria

Koska olen syntynyt tähän maailmaan vailla järjen hiventä, päätin kokeilla ratsastusta ilman satulaa. Ensimmäiset sata metriä meni ihan hyvin, mutta toiset sata "hieman" vauhdikkaammin. Kopukka kun päätti lähteä karkuun oi, pahaa rattoria from helll...Ja missä minä olen? Ehei, en ole maassa, vaan roikun sen kaulassa. Katselin sen matkan aikana sitä jäistä maata ja ajattelin "En voi tippuu täältä kun se sattuuuuuu". Vauhtia oli melkoisesti, mutta silti roikuin mukana.=) Perkele.
Musta ei niin helposti pääse.=) No, seukki päivänä liikkuminen oli hieman kankeaa ja oikea pohje oli vähn kipee. Puristin itteni niin tiukasti siihen hevoseen kiinni et ei repimälläkään ois saanu irti.=)
Kostoksi vein sen kattomaan sitä helvetin konetta. Ei ollu enää niin pelottava.

Tapahtui jotaqin tosi jännää...mut ei ollu ketään kelle soittaa....

Taas tuli tehtyä kisareissu. Esteitä välillä, mitäs muutakaan.=)
Meni ihan hienosti, tuli vain 4 virhepistettä ku Topi ei halunnu hypätä pinkkiä estettä.=) Ajatteli varmaan et se on niin homoeste et en mee...=)=)=)
Kuvia ei ole kun lahopää en muistanu ottaa kameraa...tsorge.

Kävinpäs ensimmäistä kertaa ikinä hevosnäyttelyssä ja vieläpä osallistuin omalla kopukalla. Oltiin toisia ja saatiin valkonen ruusuke ja oltiin valkosten kolmanneks parhaita ja päästiin Best In Show-kehään. Siellä ei enää sijoituttu, mut seki oli ihan liikaa mitä olin ajatellu!!=)
Mutta oli tosi hienoa kun Siirin poikakaveri Topi voitti koko höskän!!! Wehee!=)

Hammas halkes...ja on viikonloppu. Mitä mä teen?

Kävin eilen ekaa kertaa ratsailemassa yksin pellolla. Tähän asti on Topipoika ollu aina mukana. Ja ihan hienosti meni! Tungin vielä Eevanki Sirppanan selkään ja taluttelin sitten pitkin peltoa. Tai no, meillä oli sellanen turvaköysi kun Eevan viime ratsastuskerrasta oli sellaset 10 vuotta. Mutta tosi hyvin meni, se koni on oikeesti kiltti.=)

Eilen illalla tuntu ihan sille. Kun tipahdin ekaa kertaa oman kopukan selästä. Suoraan kylelleen josta pomppasin selälleen. Onneks nurtsille. Kaikki ilmat lähti pihalle, yritin pihistä siinä jotain ja ihmettelin vaan...No, ei muutaku uuestaan selkään ja menoks. Illalla en jaksanu edes käsiä nostaa ylös, vieläki on vähän hankalaa. Ei oo voimia. Mutta kättä ei enää särje, ja niskatki on ihan kunnossa. Illalla vähän jumitti, ei saanu päätä ylös tyynystä.=)
Niin että ostakaa mulle ne kärrit....=D=D=D

Kävin eilen pomppiksen kanssa ajelemassa Siirillä. Ja oli ihan helllvetin hauskaa! Mentiin tosi lujaa välillä ja Siirikin tykkäsi ihan selvästi.=) Puoltoista tuntia me hilluttiin raviradalla. Ostaskohan joku mulle omat kärryt ja valjaat? Kukaan? Eikö?Kö? Täällä on niin nihilististä porukkaa et ajohommat varmaan jää minimiin.
No, mennään sitten ratsain, kärrejä odotellessa.=)

Ulla ja Sanna

Perseeseen sattuuuuu!!! 4 tuntia hevosen seläsä!!!